lauantai 22. huhtikuuta 2017

Yksi elämäni hienoimmista juhlapäivistä

Olin pökertyä, kun sain tammikuun lopulla tiedon, että Svenska Folkskolans Vänner -yhdistys  on myöntänyt minulle opettajastipendin. Sain kutsun tulla juhlalounaalle, joka lähetettiin suorana lähetyksenä SFV:n nettisivuilla.





Läksin aamujunalla Helsinkiin ja Lahdesta nousin erehdyksessä väärään junaan muutaman muun kanssa, sillä Pendolino oli myöhässä ja emme ehtineet junasta ulos, kun huomasimme olevamme väärässä junassa. Konduktöörille pisteet siitä, että hän kelpuutti toisen junan lipun.

Siniristilippu toivotti meidät hiljalleen heiluen tervetulleiksi Yrjönkadulle. Takit jätettiin alakerran narikkaan, vaihdoin pikkukengät jalkaani ja astelin portaita ylös tervetuliaismaljalle. Näin DigSkriv-hankkeessa mukana olevan Turun yliopiston professorin Sinikka Lahtisen ja ystäväni Karin Ihalaisen aulassa ja sovimme, että otamme toisistamme kuvia. Ilmoitustaululla oli pöytäpaikat nähtävillä, jotta osaisimme suunnistaa isossa salissa oikeille paikoille.




Istuin lahtelaisen Anna-Liisan vieressä ja ympärilläni oli neljä muuta opettajaa, joten juttelumme sujui jouhevasti. Olin etukäteen saanut ihan minuuttiaikataulun, joka oli pilkuntarkka kaikkinen viininkaatoineen ja muine osineen. Alkupalat oli katettu pöytiin valmiiksi ja jokaisella oli vielä oma nimikortti. Pöytiin oli siroiteltu juhlavuoden kunniaksi sinisiä ja valkoisia kukkia, niitä oli myös isoissa maljakoissa. Lohi maistui todella hyvältä. Pääruokana oli nautaa ja sekin annos oli aivan erinomainen. Tarjoilijat pitivät meistä koko ajan hyvää huolta. Koska en juo kahvia enkä teetä, niin pyysin saada mehua ja sainkin omenamehulasillisen jo pääruoan aikana. Yhdessä tuumin päätimme nauttia päivästä ja kustakin hetkestä täysin siemauksin. Tilaisuus alkoi kauniilla laululla Cavatina ja Cavata kuorot lauloivat När allt har krossats ja Aftonens sång -laulut.


Pääruoka


Vähitellen jännitys alkoi nousta ja ensimmäisen palkinnon 150000 euron Folkbildningsprisetin sai professori Göran Djupsund, joka piti koskettavan puheen, jossa hän otti esille muunmuassa sen, kuinka monet nuoret suomenruotsalaiset ovat muuttaneet Ruotsiin asumaan. Tämän jälkeen jaettiin monia muitakin palkintoja, joista Sinikka Lahtinen sai Christoffer Grönholmin 10 000 euron palkinnon ja Karin Ihalainen oli yksi Hagforsmitalin saaneista. Mitaliin kuuluu 2500 euron palkintosumma. Tilaisuuden loppupuolella jaettiin 5000 euron ruotsinopettajapalkinnot kahdeksalle opettajalle. Palkintoni perusteet olivat seuraavat: "Pauliina är en av de åtta svensklärarna i DigSkriv-projekt som började på hösten 2016. Syftet med projektet är att utveckla digitalt skrivande. Hon är en inspirerande och skicklig pedagog som alltid gör sitt yttersta för att få sina elever att prestera så bra som möjligt. Hon är en av de främsta lärarna som jobbar med Pekka Peuras individuella inlärningssystem, där var och en får studera i sin egen takt och på sin egen nivå. Hennes ansträngningar har fått eleverna att bli motiverade att lära sig svenska, och hennes studenter har uppvisat utmärkta resultat i studentskrivningarna." Palkintoraadissa olivat SRO:n puheenjohtaja Satu Pessi ja varapuheenjohtaja Seija Westerholm. Tapasin Sadun ennen tilaisuuden alkua ja yllätyksekseni hän tiesikin minut ja sanoi, että "kaikkihan Pauliinan tuntevat". Ilmeisesti aktiivisuuteni Facebookin ruotsinopettajien palstalla ja muutenkin oli tämän ilahduttavan lausahduksen takana. Saimme myös ihanat isot sinivalkoiset kukkalaitteet. Muut palkitut olivat Minna Aalto Kuopiosta, Iliana Gädda Kirkkonummelta, Päivi Kiviruusu Tampereelta, Anna-Liisa Lehtinen Lahdesta, Juha Pohja Espoosta, Suvi Rossi Saarijärveltä ja Maarit Talonen Ilomantsista. Jokaisen palkintoperusteet luettiin ääneen.



Karin Ihalainen piti aivan ihanan puheen, lähes kaikki pyyhkivät silmäkulmiaan ja saimme myös nauraa. Karin vertasi palkinnon saaneita Lahden hiihdon MM-kisojen urheilijoihin ja siihen, miltä heistä - ja nyt meistä palkinnonsaaneista tuntui - fantastiskt!

Sinikka Lahtinen ja Karin Ihalainen sekä päivän menu





Lopuksi jaettiin Caj Ehrstedtin palkinto suomenruotsalaiselle klassisen musiikin laulajalle, joka on alle 30-vuotias. Palkinnon sai Erica Back ja kuulimmekin hänen laulavan kaksi laulua tunnetun pianisti Folke Gräsbäckin säestämänä. En ole aiemmin päässyt kuulemaan klassista laulua ja olin aivan haltioissani siitä, miten Erica eläytyi jokaista ilmettä myöten lauluunsa.

Juhla päättyi  Johan Fridolf Hagforsin  säveltämään ja sanoittamaan yhteislauluun Modersmålets sångiin, joka kajahti salissa kerrassaan juhlavasti pianosäestyksellä. Tilaisuus oli juhlavin, jossa olen koskaan ollut. Edellisenä vuonna mukana oli ollut myös presidentti Tarja Halonen. Yleisön poistuttua otimme vielä muistoksi yhteiskuvia. Tilaisuus jatkui vielä noin tunnin verran ja tarjolla oli juomia ja pikkunaposteltavaa kolmannessa kerroksessa. Tulimme Karinin kanssa yhdessä junalla kotiin ja matka sujui oikein rattoisasti.

Tämä päivä jää kyllä ikuisesti mieleeni. Palkintosummasta sijoitin noin puolet pankissani rahastoon ja toinen puoli menee Järvelän perheen omaan huvirahastoon eli konsertteihin, urheilukisoihin ym.


 Linkissä on tallenne juhlasta.  Opettajien palkitseminen alkaa 1:05:58 ja minun vuoroni on 1:08:58 ja Karinin upea puhe, joka sai kaikki kyyneliin  ja on kuuntelemisen arvoinen 1:18:10.

3 kommenttia:

Lady of The Mess kirjoitti...

Upea tunnustus - ja niin olet sen ansainnut! Olen facessa seuraillut, miten omistaudut työllesi ja oppilaillesi! Sinulla on onnekkaita oppilaita!
Onnea vielä tätäkin kautta, Pauska <3

Pauska kirjoitti...

Voi kiitos paljon, parhaani teen :).

Auli kirjoitti...

Onnea Päivi Jättebra!