Pessimistien Puolanka ja Ilmarin soutu

Ilmarin soutu lähti Jätkänpuiston rannasta kuudelta. Alkuvetojen jälkeen paikallinen kollegojen joukkue otti johdon, heillä "veto" huuto oli hallussa heti alusta alkaen. Osallistujia oli vajaat kymmenkunta ja reitti oli  22, 5 km ja soutuajaksi arveltiin etukäteen 2.15 tuntia, joka alitettiin melkein puolella tunnilla ajalla 1.52.58. Voittajaksi selviytyi Pesiökylän joukkue, jossa souti kuusi Moilasta, kolme Juntusta ja Kinnusta sekä Kemppainen, Timonen ja Kela. Opettajien Rantapeikot oli lopulta neljäs.



Kisaa emme kuitenkaan jääneet sen enempää katselemaan, vaan ajella hurrautimme kolmessa vartissa Puolangalle maankuuluun Pessimisti-iltaan, joka pidettiin keskustan lähellä olevalla leirintäalueella järven rannalla.Oraakkeli antoi meille ennustuksensa alueelle saavuttuamme ja saimme käsiohjelman, josta seuraavasta lainauksia.

"Riippumaton riippumatto ei kustu loikoilemaan nautinnollisesti viileäsä varjossa. Myynissä on juuri panosta tullut Pessimisti lyhyt - oppi väärä-julkaisu ja potsikortteja, joiden painatus on surkeasti epäönnistynyt, rumija Mitäpä se hyvejää -murekasseja, murrenrintamerkkejä ja TEE-patoja, joiden kielisau on joksenkin pielesä. Poltettuja grilimakaroitta, pohjaan palaneita lettusija ja kurjaa sumppia on tarjolla, jos joku viitsii niitä valmistaa."

 "Mit tahnansa mutakin voi sattua ja tapahtua, muta siitä ei järjesätvilä tahoila ole toitstaiseksi vielä haisuakaan
 (Eikä muuten tule olemankaan!) Pidätämme perilisillimmä oikeuden järestää huonoa ja olemattomasti harjoiteltua ohjelmaa jatkossakin.  Tästä ei vestfaali enää huenommaksi tule, muuta kukas käski ängetä paikoille! Tämä ainutlaatuinen kokonaisuus lähinnä epävireisetä laulua, komastelevaa soittoja ja vaivaannuttavia juontoja tekee Puolangan pessimismi-illasta ainutlaatuisen huonon, vastenmielisen ja tylsän sekä ripauksella myötähäpeää vastustetun kesätapahtuman. Vastaavaa tuskin löydät mistään muualta Suomesta."

 Nautimme pariin otteeseen yläkoulun oppilaiden vanhempien paistamia lettuja, he keräsivät rahaa leirikouluun. Ennakkotiedoista poiketen letut eivät olleet pohjaan palaneita ja keskeltä kylmiä vaan ihan hyviä hillon kera.  Ostin myös makkaran, joka mainoksen vastaisesti ei ollut "vanha ja kylmä" vaan tuore ja suorastaan kuuma.
Illan aikana olisi saanut liittyä Negatiivarit-yhdistykseen, joka ei kokoonnu koskaan eikä pyri mihinkään. Illan suojelijana oli Ismo Apell, joka ei tosin päässyt paikalle.

Petty ja Urvelo -näytelmä

Ohjelma alkoi näytelmällä, jossa Doctor Blackmind antoi aika kyseenalaisia diagnooseja sekä hoitoja potilailleen. Mieshoidokille hän juotti Lasolia ennen mahantähystystä, kun epäili miehellä olevan matoja. Kuvassa mies sätkii maassa juotuaan myrkyllistä ainetta. Pettyn ja Urvelon tarina oli surkeaakin surkeampi ja se esitettiin lukien ja barbinukeilla näytellen.  Seuraavaksi oli pahin ennakkoluulosi  -kisa, johon oli etukäteen saanut laittaa ennakkoluulojaan sähköpostilla ja kilpailussa oli viisi ennakkoluuloa, joista ensimmäinen oli Olen omena ja joka myös taisi voittaa. Kaksi ennakkoluuloa liittyi ruokaan, toisessa oli kyse rössypotun (mikä se sitten liekään) syömisestä ja toisessa henkilö ei ole eikä ollut koskaan syönyt mitään keittoa ja koulussa oli saanut tästä jälki-istuntoakin.  Voittaja valittiin huutoäänestyksellä.

Sitten oli vuorossa omasta mielestäni paras esitys eli Puolangan Purnaajat -kuoro, joka purnasi monesta asiasta. Monessa ohjelmanumerossa valitettiin sitä, että koulussa piti hiihtää ja tietysti kunnan oloista. Anne Keränen soitti välillä hyvin ankeita melodika-välisoittoja, eräs  tyttö säesti kananmunaleikkurilla ja mukana oli kitaristikin.

"Valtiovalta sanoi, tulkoon tyhmyys ja tyhmyys tuli ja maaseutu oli autio ja tyhjä, mutta ministereiden henki liikkui maaseudun yllä tai niin ainakin luultiin. Mutta korpien kätköistä kuului omituista jurnutusta:

Puolangan Purnaajat

"Räntää sattaa ja sää on harmaa, alkaako ahistaa, no se on ihan varmaa. Rahaakaan ei oo koskaan seinästä nostaa vaikka tarttisi kaikkea ostaa. Ei voi tanssia eikä käyvä missään, ei bussitkaan kule, bensa kallistui taas lissää. Nuorille paikaks ei oo muuta kuin mettää ja silloin jos onkin niin siellä ei oo kettään. Puolangalla väki tietää toisten kaikki jutut: sairauvet, työttömyyvet,  uuvet naistutut. Kylällä on kuollutta jopa perjantaisin . Jos ois tarpeeks rahhaa, niin pois muuttaisin. Mikkään ei luista, linnut tippuu puista, poliitikotkaan mittään ei muista."

Tapahtuma oli ihan hauska, joskin ohjelmaan olisi ehkä voitu panostaa vielä enemmänkin :-). Kannattaa käyvä kahtomassa, jos liikkuu Kainuussa heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna.