Lomamietteitä - päiväkirjaa

Elokuu pyörähti käyntiin ja kohta on paluu etelään edessä. Tämä kesä on  kieltämättä ollut yksi parhaimmista kautta aikojen ja se on tehnyt tehtävänsä täydellisesti. Opettajan työ on niin intensiivistä ja työpäivät venyvät monesti todella pitkiksi. Viikonloppuna ei ehdi palautua edellisestä työviikosta ja monesti viikonloppunakin on tehtävä töitä, korjattava kokeita koeviikolla ja luettava aineita ja tiivistelmiä, vaikka itse olen pyrkinytkin parhaani mukaan olla tekemättä viikonloppuisin korjaustöitä. Minulla on työurani alusta asti ollut periaate, että palautan oppilaille kirjoitelmat ym. heidän seuraavalle tunnilleen ellei jotain mullistavaa tapahdu ja siksipä pyrin välttämään perjantaita palautuspäivänä :-). Monet kadehtivat opettajan pitkiä lomia, mutta tosiasia on, että me tarvitsemme kesälomaa. sen jokikisen päivän, joka lomaa on. Rohkenen väittää, että opettajiksi ei olisi niin paljon halukkaita, jollei meillä olisi  pitkää kesälomaa. Juhannukseen asti sitä vain elpyy edellisen vuoden rasituksista, elimistö käy pitkään kierroksilla ja vasta juhannuksen jälkeen pystyy olemaan varsinaisella lomalla - ja eiköhän jo elokuun alussa media ala toitottaa koulujen alkamista, joten töihin on orientoiduttava jo elokuun alusta alkaen. Itse olen kokenut parhaimmaksi keinoksi lähteä heti loman alussa jonnekin pois kotoa, vaihtaa ympäristöä täydellisesti. Näin lomatunnelmiin pääsee nopeimmin. Kannattaisi jättää kello ranteesta pois ja olla sopimatta mitään sen kummempaa, olla vain ja tehdä sitä, mitä huvittaa ja mennä sinne, minne huvittaa.
Loma-asunnon ostaminen Suomussalmelta on ollut yksi elämämme parhaimpia päätöksiä. Täällä sielu oikeasti lepää, maisemat ovat mitä hienoimmat ja luontoa on joka puolella. Huvitukset ovat todella halpoja ja niitä on enemmän kuin riittävästi. Täällä on mieletön "tekemisen vimma" ja meininki, kuten eräs muusikkotuttavani totesikin. Ihmiset ovat mukavia, tuikituntemattomat tulevat juttelemaan torilla, kaupassa, kylpylässä - meininki on niin täysin erilaista kuin etelässä Ihmiset piipahtavat kylässä sen kummemmin mitään tarkkoja aikoja sopimatta. Olen välillä ollut vähän kauhuissanikin. Olen savolaisena tottunut tällaiseen leppeään, rempseään meininkiin, mutta koska Hämeessä tilanne on aika lailla erilainen, niin olen tavallaan jo unohtanut juureni ja sen, johon olen tottunut.  Tuntuu, että sitä jotenkin alkaa elää täysillä täällä pohjoisessa. Niinpä onkin hyvin kaihoisaa pestä matot, sulattaa jääkaappi, pesettää tyynyt, täkit ja patjanpäälliset vuokralaista varten ja valmistautua paluuseen. Eilen oli viimeinen suunnistus, tänään viimeinen teatteriesitys, kohta viimeinen syönti Kultaisessa kukossa,  viimeinen sukulaisten tapaaminen jne.

Aika aikaansa kutakin sanotaan. Mielelläni täällä olisi vielä ollut päivän jos toisenkin. Aatoksiin jää kuitenkin sielua virvoittamaan monet lukemani kirjat, ihana Emäjoen maisema, ystävien vierailut, monet suunnistusreissut - ja tänä vuonna en eksynyt kertaakaan :-). Mieleen vaipuvat myös frisbeegolfkierrokset ja ennätys 38, jonka sitten voi ensi kesänä rikkoa, grillin mehevät lihikset hotellitanssien jälkeen, konsertit, teatteriesitykset, eläinlääkärin ja kauppojen loistava palvelu, uintiretket, koirien kanssa monen monet metsäretket ja monet muut asiat ja tekemiset, pesisottelut Sotkamossa, marjareissut. Paljon suunnitellusta jäi tekemättä, kuten retket Hossaan, Säynäväsuolle, wakeboardingreissu ja reissu Domnan pirtille Kuivajärvelle. No ne sitten ensi kesänä.

Ensi kesää odotellessa..... se sielunmaisema....