Konsertti alkoi Cry Me a Riverillä ja sen jälkeen muistaakseni All of Me. Välillä Michael posmotti omia juttujaan ja kertoi vitsejä pitkiäkin aikoja, välillä jutut olivat aika hervottomia. Hän esitteli jokaisen orkesterin jäsenensä aika perusteellisesti. Orkesterissa oli mm. puhallinsektio, josta tykkäsin eritoten. Konsertin alkuosa oli enemmänkin stand up -komiikkaa kuin laulamista. Vancouverilainen Michael oli innoissaan siitä, että saa olla jääkiekkoareenalla ja mainitsi, ettei koskaan saanut pelata jäkistä Kurrin, Selänteen tai Ruudun kanssa. Hänhän aikoi nuorena ammattikiekkoilijaksi ja oli ylpeä siitä, että häntä kutsuttiin "Bublaksi" huipputsekkipelaaja Jiří Bublan mukaan. Konsertin lopussa hän kikkaili jääkiekkomailalla ja tennispalloilla ja lämi useista palloja yleisön joukkoon.
Videolla on pätkä kappaleesta Crazy love, jonka aikana yleisöltä pyydettiin laittamaan kännyköitä päälle ja melkoinen kännykkämeri siinä sitten syntyikin.
Ohjelmisto oli vähän sillisalaattia, joululevyltä ei luonnollisesti kuultu yhtään kappaletta. Michael lauloin kaimansa Jacksonin Billie Jeanin ja matki tätä aika onnistuneesti. Omaa lempikappalettani Swaytä odotin kovasti ja siitä kuultiin puolet ekasta säkeistöstä. Michael nimittäin bongasi todella taitavasti yleisön joukosta pariin otteeseen ihmisiä: ekalla kerralla miehen, joka sanoi, että hänellä on eteläamerikkalainen vaimo (Michael kysyi tätä kerrottuaan omasta argentiinalaisesta vaimostaan) ja toisella kerralla aika lähellä lavaa katsomon yläosassa kaksi naista, jotka tanssivat koko ajan - myös Georgia-kappaleesa ja hän kutsui heidät lavalle tanssimaan. :). Tätä konserttia naiset eivät taatusti unohda koskaan, sillä yhdessä vaiheessa Michael piti naisia kainalossaan. Odotellessaan heidän lavalle menoaan hän kysyi yleisön toivetta ja joku huusi Sway ja sen kuulimme - tai siis sen pikkupätkän. Levyllä tulkinta on todella upea ja orkesterisovitus on myös oikein kiva.
Yhden kappaleen aikana jostain tuli monta jumppapallon kokoista palloa yleisön joukkoon ja niitä palloteltiin edestakaisin. Yksi tuttava oli saanut sellaisen pallon päähänsä :-(. Kuvassa näkyykin yksi tällainen valkoinen pallo. Twist and shout esitettiin myös
Puolivälissä konserttia Michael käveli Areenan keskelle, jossa oli pikkulava ja lauloi Naturally 7:n säestyksellä. Hän myös vitsaili, että te, jotka ostitte lipun lavan edestä "you are screwed". Hän lauloi myös kitaran säestyksellä kappaleen Home, vihelsi soolon ja palasi sitten isolle lavalle.
Tekniikkaa oli paljon mukana. Useampi kameramies kuvasi ja kuva välittyi kahdelle lavan sivussa olevalle screenille. Lavalla kuva jakautui jopa viideksi kuvaksi. Konsertti päättyi kappaleeseen Feeling Good, jonka aikana yleisö nousi seisomaan. Meitä kehotettiin bailaamaan jo ihan alussa ja jos takanaoleva sanoo, että istu, niin hänelle piti vain kuittailla :).
Bublé kiitti paikalletullutta yleisöä, etenkin opiskelijoita ja kaukaa tulleita. Encoreita taisi olla kolme ja aivan lopuksi Michael lauloi viimeisen laulun lopun ilman mikkiä ja se oli oikeastaan koko konsertin hienoin kohta. Yhtään väärää nuottia mieheni eikä mukana ollut musaopemme kuulleet, kerran joku soittaja oli soittanut yhden nuotin väärin - meikeläinen ei sitä huomannut.
Oli myös hauska sattuma, että viereisellä penkillä istui tuttu - entinen oppilaani Sievistä. Oli mukava saada tietää tietää kuulumisia sekä entisistä oppilaistani että kollegoista. Otin kännykällä muutaman räpsyn ja laitan ne tähän, vaikka kuvien laatu on ihan surkea :).
4 kommenttia:
Oooh! Olen kade!
Lupasi tulla toisenkin ja useammankin kerran,oikein pahoitteli, että on vasta nyt Suomessa, joten ei kun vain lippua ostamaan sitten :)
No pakko, kun mä ja mun mies kumpikin fanitetaan...tyttären kauhuks!
:-) sitten vain seurailemaan kotisivuilta, milloin hän esiintyy täällä seuraavan kerran.
Lähetä kommentti