Vihreä kortti taskussa :)

Olen päässyt elämässäni kokeilemaan jokamiesradalla pari kertaa golfia vajaat kymmenen vuotta sitten Seinäjoella, kun kävimme siellä shelttikasvattiamme katsomassa. Mieheni innostui golfista ja hänelle ostettiinkin tuolloin mailat ja hän kävi jonkun kerran  harjoittelemassa lyömistä, mutta varsinaista harrastusta golfista ei hänelle kuitenkaan tullut. Seuraava pelikertani oli, kun järkkäsimme viime syksynä polttarit ja veimme vastikään green cardin saaneen morsmaikun golfaamaan jokamiesradalle ja kiersin hänen kanssaan radan. Yllätyksekseni osuin ihan hyvin palloon ja se lenti välillä ihan mukavasti ja tykkäsin lajista kovasti. Totesimme siinä yhdessä, että golf voisi olla minulle sopiva laji.

Olen aina pitänyt golfia vähän elitistisenä lajina tiukkine pukeutumiskoodeineen. Varusteet maksavat aika paljon eikä pelaaminenkaan ole mitenkään kovin edullista, halvempiakin harrastuksia on runsain mitoin. Lisäksi, jotta edes ylipäätään pääsee pelaamaan pitää harjoitella runsaasti, käydä kurssi ja läpäistä sekä kirjallinen että pelikoe. Tähän asti olen ajatellut, että tämä kaikki kuulostaa liian työläältä, vaikka golf on mukavalta vaikuttanutkin. Toukokuussa pyysin  ystävääni sekä hänen miestään golfaamaan synttäreitteni jälkeen sunnuntaina kanssamme samalla jokamiesradalla, jota polttareissakin kiersimme ja Olli ystävällisesti neuvoi tekniikkaa ja sääntöjäkin. Hän sanoi, että seuraavana päivänä alkaisi green card -kurssi ja pääsimme sille mukaan. Seurasi aika tiukka viikko, sillä ekalla kerralla opettelimme lyömään ja osumaan palloon. Kokeilimme erilaisia mailoja ja kävimme puttaamassa eli lyömässä palloa muutaman metrin päästä reikään. Illan lopuksi kiersimme samaa jokamiesrataa, jota jo olimme käyneet kokeilemassa. Kurssi kesti kolme kertaa ja viikon päästä olisi pelikoe, joten päätimme käydä viikon aikana harjoittelemassa muutaman kerran ennen koetta. Torstaina jatkoimme harjoittelua kahden muun kurssilaisen kanssa. Puttailimme hieman enemmän ja kokeilimme myös lyödä palloa hiekkabunkkerista takaisin ruoholle. Perjantaina kävimme ystäviemme kanssa kiertämässä samaa par-kolmosta ja sunnuntaina piipahdimme Kirkkonummella.  Helillä ja Veskulla on ollut green card jo pitemmän aikaa ja he neuvoivatkin todella hyvin mailojen valinnassa ja erilaisissa lyönneissä ja saimme lisää pelituntumaa. Kiersimme Peuramaalla yhdeksänreikäisen Pikku Peura -kentän ja opimme paljon uutta ja hyödyllistä sekä tekniikasta että säännöistä. Eve oli kotona koiravahtina ja näimme ekan kerran Pepinkin :).
 


Kurssinvetäjällä oli naisten hyvä käytetty mailasetti myynnissä ja päätinkin ostaa sen, menipä homma sitten syteen tai saveen. Ainahan sitä voi sitten käydä kurssin uudestaan, jos ei tällä kerralla onnistu, ajattelin. Huutonetissä oli yksi 50 euron setti myynnissä ja päätin myös huutaa sitä. Itse asiassa tein ekan huutoni jo ennen kuin ostin nämä mailat. No yllätyksekseni kukaan muu ei huutanutkaan enää näitä mailoja, joten sunnuntaina olin sitten kahden mailabägin yllättynyt omistaja :D. Kävimme hakemassa ja maksamassa mailat Tuusulasta matkalla Kirkkonummelle. Nyt enää puuttui golfin ajokortti eli green card. Luimme sääntökirjan ja opettelimme monenlaisia sääntöjä.

Oikealla se ekan esteen vesieste, johon pallot vain plopsahtivat

Maanantaina koitti sitten koepäivä ja olin aika hermostunut. Ensin kävimme läpi kirjallisen osan, jossa kuulusteltiin sääntöjä sekä golfetikettiä. Sitten läksimme suoraan kiertämään yhdeksää ensimmäistä reikää. Olin pari mieheni kanssa. Ensimmäinen reikä meni ihan päin prinkkalaa, sillä löimme molemmat pallon vesiesteeseen. Iltapäivällä oli satanut vettä ja kenttä oli märkä. Kengät kastuivat aivan täysin ja väänsin desilitran vettä sukista kotona. Kurssilla oli korostettu, että pitää edetä ripeästi ja kuuliainen mieheni otti tämän kirjaimellisesti ja etenimme melkoista vauhtia. Kakkosreiällä taisin iskeä pallon ojaan, hip hei se painui pöpelikköön, enkä sitä enää löytänyt. Minulla oli vain kolme palloa ja tuumin, että jos hävittäisin vielä kolmannenkin, niin sitten kokeeni olisi varmaankin siinä. No onneksi löysin siitä samasta ojasta toisen pallon kadonneen tilalle, sillä en ollut ainoa, jonka lyönti oli epäonnistunut. Pikku hiljaa lyönnit alkoivat mennä yhä paremmin, sillä oli aika erilaista pelata isolla kentällä kuin pienellä par kolmosella. Sitten kurssinvetäjä tuli seuraamaan peliämme. Hän antoi ohjeita mailanvalinnan suhteen ja löin oikein mukavia aloituslyöntejä hybridimailallani.  Yksi väylä alkoi korkealta mäeltä ja oli kieltämättä hieno tunne, kun löin aloituslyönnin ja näin pallon lentävän kauas, aika lähelle viheriötä.  Viimeisen reiän pelasimme kaikki neljä yhdessä ja se meni ihan mukavasti ja ihme kyllä - onnistuin pelaamaan koko loppuradan sillä yhdellä ainoalla pallollani.

Sitten menimme kahvioon ja kurssinvetäjä selitti pistelaskua, joka tuntui aika kummalliselta, lähes keilailuun verrattavalta. Tämän jälkeen hän alkoi kirjoittaa meille green cardeja  ja puhkesimme spontaaneihin aplodeihin jokaisen kurssilaisen saadessa oman korttinsa. Tuntui todella hienolta saada green ard käteen, taitaapa edellinen yhtä kiva onnistumisen tunne jossakin tietoa ja taitoa vaativassa laijissa olla, kun sain maisterin paperit kouraani Jyväskylän yliopiston juhlasalissa vuonna 1992. En pitänyt lainkaan itsestään selvänä, että viikossa oppisin golfaamaan sen verran hyvin, että green cardin saisin. Olimme kierroksen jälkeen ihan kypsät märkiin lenkkareihimme ja koska kurssinvetäjä piti golfkauppaa, niin kysyimme, olisiko hänellä myytävänä sopivia kenkiä, jotka pitäisivät paremmin kosteutta. Sainkin edellisen vuoden mallistosta kengät edullisesti ja mieheni kengissä on hauska systeemi: nauhat kiristetään kiertämällä kantapäässä olevaa nappia. Kengän pohja on ihan erilainen, siinä on ruusukkeita ja piikkejä, jotta pito olisi hyvä. Tällä radalla on edellytyksenä, että pelaajalla on golfkengät. Liityimme myös seuran jäseniksi. Ostin myös hanskan, jossa on merkkausnappi sekä griinihaarukan ja sääntökirjan ja pallojakin ostimme ison kasan. Eivätpähän ihan heti loppuisi kesken. Kauluspaitakin piti hommata ja otin heti teknisen paidan, niin ei liimaudu ihoon kiinni helteillä.

Ekaan peliin lähdössä

Kävimme sitten ekaa kertaa pelaamassa Seijan ja Ollin kanssa vajaan viikon päästä ja oli oikein mukavaa. Pelasimme ensin yhdeksän reikää ja koska peli tuntui mukavalta, päätimme jatkaa kahdestaan. 14 reiän jälkeen tuli totaalinen väsymys. Olin kävellyt siihen mennessä  Runmeterin mukaan kymmenen kilometriä, joten eipä ihme, että alkoi hyydyttää ja keskittyminenkin rupesi herpaantumaan. Siispä oikaisimme muutaman reiän yli ja palasimme autolle. Mieheni tasoitus olisi heti pudonnut pari pykälää yhdeksällä reiällä, jos olisimme tienneet, mikä tasoituskierros on ja että siitä pitää etukäteen ilmoittaa. Palloa huitoessa kyllä unohtuu työ ja muutkin murheet, koska koko ajan pitää keskittyä tekemiseensä, joten eipä ihme, että golf on suosiossa etenkin bisneselämässä. Pitkä on tie siihen, että tasoitus alkaisi pudota, mutta eiköhän se pikku hiljaa, kun harjoittelee. Täytynee varmaan ottaa jokunen yksityistunti tai pelata jo osaavien kanssa, jotka pystyisivät neuvomaan mailavalinnassa ja siinä, mihin ylipäätään pitää putatessa tähdätä ja monessa muussakin asiassa. Mieheni aloituslyönnit lähtevät jo tosi pitkälle ja monesti ihan suoraan, meikeläisellä on vielä aika lailla tuuripeliä, miten maila palloon osuu ja mihin se lähtee. No kukaan ei ole seppä syntyissään. Sen kyllä olen huomannut, että pesäpallotaustastani on suuresti hyötyä, sillä aika harvoin enää tulee mitään hutilyöntejä. Huomasin myös, että minulle ei ollenkaan sovi kovasti suositeltava ns. harjoituslyönti, jolloin pitäisi lyödä kuviteltua palloa ja saada liikerata mieleen. Turve ja ruoho lentävät paremminkin kuin että lyönnistä olisi jotain hyötyä, joten vastedes jätän harjoituslyönnit sikseen. En osaa lyödä kuviteltua palloa ja liikeratakin on ihan eri kuin palloa lyödessä.

Golfkärry ja mailasetti

Golfseurat järjestävät keväisin useita green card -kursseja, joiden hinnat vaihtelevat. Me maksoimme omastamme 180 €, pelikoe sisältyi hintaan. Kurssi käsitti yhdeksän tuntia ja kesti kolme iltaa. Kurssi on myös mahdollista suorittaa viikonloppuna. Ensimmäisen kerran jälkeen lihakset kipeytyivät etenkin käsistä, koska lyönnissä tarvitsee ihan eri lihaksia kuin normaalisti. Kierrokset ovat hyvin erihintaisia. Esimerkiksi Vuokatissa pääsee kuuden reiän kentälle 15 eurolla, Paltamossa kierros maksaa 58 €. Kainuussa on useita kenttiä: Vuokatissa kolme, Kajaanissa yksi ja Paltamossa yksi. Jostain luin, että Ukkohallaan olisi myös tulossa kenttä ja se olisi meitä hyvin lähellä :). Näillä näkymin golfista on tulossa meille oikein kiva kesäharrastus. Mieheni osti myös puoli-ilmaiseksi kaksi mailasettiä ystävältämme, joten toiset mailat tuotiin pohjoiseen ja kotona on sitten kummallakin toiset mailat, niin eipähän tarvitse niitä kuljetella edestakaisin.  Viime sunnuntaina kiersimme jälleen rataa ja ehdimme juuri koluta kaikki reiät, ennen kuin alkoi sataa romakasti. Piipahdimme sitten vielä Kalkkisissa Pian ja Edin mökillä ja ajoimme illaksi Kainuuseen.

Hiekkaeste eli bunkkeri ja harava, jolla jäljet haravoidaan

Kaunis sivuvesieste ja maisema

Loppuosa kolmosväylästä

Pelin päämäärä

Toivottelen kaikille oikein mukavaa juhannusta! Me suuntaamme - jippii! - huomenna tanssimaan Naapurinvaaralle Kaken tahdissa, toivottavasti saamme kuulla biisejä hänen uudelta levyltään :).