Hollanti osa 3: Suurmaitotilalla käymässä

Saimme mahdollisuuden tutustua isoon maitotilaan Tolbertissa, sillä isäntäväkemme naapureilla oli noin kolmensadan naudan tila. Meiltä kyseltiin varovaisesti vähän ennen reissua, että haittaako meitä, että he asuvat maalla ja lanta yms. haisee. Vastasin, että ei tietenkään, sillä mieheni on maalla kasvanut ja heillä on itselläänkin ollut maatila ja minä olen lapsesta asti viettänyt kaikki kesälomani mökillä mummolan lähellä ja mummolla sekä myöhemmin tädilläni oli pieni lypsykarja. Muistan, kun jo pienestä pitäen pidimme rivissä serkkujen kanssa lehmien hännistä kiinni, kun niitä lypsettiin, etteivät lehmät huiskisi hännillään lypsäjää.Mielellämme autoimme ukkia ja setää ruokinnassa ja olen myös kokeillut käsin lypsämistäkin ihan hyvällä tuloksella.  Saimme myös antaa vasikoille suurusta ja syötimme niille laitumella pihlajanlehtiä. Anoppilassa sain oppia, miten lypsykoneella lypsettiin. Navetan haju oli siis meille molemmille aivan tuttu eikä mikään kauhistus :).

 Lypsäviä oli tuosta 300:sta puolet ja toinen puoli siis vasikoita ja hiehoja. Pikkuvasikat olivat omassa navetassaan. Siellä oli ihan muutaman päivän ikäisiäkin vasikoita. Vasikathan erotetaan emästään heti syntymänsä jälkeen ja aika pian ne oppivat juomaan sankosta tai tässä oli minulle tuntematon luonnonmukaisempi systeemi. Lehmien rotu taisi olla holstein, ne ovat sarvettomia ja kehitetty erityisesti maidontuotantoon. Teuraana niistä ei saa rahaa kuin sadan euron hujakoilla.

Sankkoon tehty "nisä"

Seuraavassa rakennuksessa oli sitten hiehoja. Isäntä oli käynyt siemennyskurssin ja hän näytti meille, miten hieho siemennetään.. Hänellä oli eri sonnien olkia typpisäiliössä.  Itse tekniikka näytti samalta   kuin koirillakin.  Isäntä kertoi, että lehmän siementäminen on siinä mielessä haasteellista, että pilli täytyy saada kolmen eri osan läpi, ennen kuin se on siinä kohdassa kohdun runkoa, jonne siemenet lopulta lasketaan. Jos jollakulla on asiasta tarkempaa tietoa, niin saa mieluusti tarkentaa :) Eläinlääkäriystäväni Ulla ja Tuire kertoivat, että kohtuun siemennetään ja  sukupuolilajitellulla spermalla voisi tulla kysymykseen myös ns. syväsiemennys, joka tehdään pidemmällekin. Joka tapauksessa hieho oli vähän sitä mieltä, ettei sitä siemennetä ja niinpä sen ympärille houkuteltiin ruoalla muita hiehoja, jotta se ei päässyt liikkumaan. Peräsuoli tyhjennettiin ja sitten se siemennettiin Tämä edellä mainittu sukupuolilajiteltu sperma tarkoittaa sitä, että siittiöt ovat n. 98 %:sti lehmäsiittiöitä, sillä luonnollisesti lypsytilalla lehmävasikat ovat halutumpia kuin sonnivasikat. Tällainen sperma on tuplasti kalliimpaa kuin tavallinen. Kullakin lehmällä ja hieholla oli jalassa panta, joka mittasi eläimen ottamia askelia. Mitä enemmän nauta käveli, sen lähempänä sen kiima oli. Toki hän sitten tutki liman ennen siemennystä. Lehmän kiima on aika lyhyt, muutamasta tunnista reiluun vuorokauteen ja monesti ns. ottiaika on yöllä. Nettiä tutkiessani näin, että tämä saattaisi olla ALPRO, joka on Suomessakin käytössä.

Isoin navetta oli sitten lypsylehmille ja ne saivat kävellä vapaasti sekä käydä lypsettävänä silloin kuin halusivat. Lehmillä oli kuvan kaltaisia harjoja, jotka puhdistivat ne liasta.

Parsissa oli puhtaita sahajauhoja, joiden päällä voi levätä

  Kullakin eläimellä on korvassa EU:n määrämät tunnukset.

Itse lypsäminen oli melko veikeä tapahtuma. Lehmät jonottivat johonkin tilan kolmesta lypsyrobotista, jotka maksoivat kukin 100 000 euroa. Lehmä asettui oikeaan kohtaan ja sai samalla ruokaa. Sen nisät puhdistettiin harjoilla ja sitten ne skannattiin laserilla, jotta kunkin vetimen paikka tunnistettaisiin. Robotilla on muistissa kunkin vetimen sijainti. Sitten kukin lypsin menee vetimeen. Robotti ilmoittaa kunkin vetimen tilan. Sen milloin lypsin on kiinni ja milloin maitoa tulee ja milloin vedin on lypsetty. Jos lehmän vedin on sairas ja siitä tulevaa maitoa ei saa käyttää, niin tämäkin otetaan huomioon ja huono maito ei mene muun maidon joukkoon.

Jos lehmä yrittää tulla liian usein lypsettäväksi, niin robotti heivaa sen pois eikä se saa ruokaa. Lypsyrobotti helpottaa valtavasti työtä, sillä kukin lehmä voi tulla lypsettäväksi omaan tahtiinsa. Jotkut käyvät kerran, toiset jopa kolmesti vuorokaudessa.  Lypsyn aikana lehmästä tallentuu monia eri tietoja kuten kunkin vetimen tuottama maidon määrä ja maidon solutaso. Maidostahan maksetaan sen proteiini- eikä litramäärän mukaan. Anoppini voitti aikoinaan palkinnon, koska hänen karjansa proteiinipitoisuus oli niin korkea.  Tämä tila tuottaa yli 1,2 miljoonaa litraa maitoa vuodessa.

Lypsyrobotti

Vetimet paikoillaan ja maito heruu

Puhdistusharjat

Robotti ilmoittaa kunkin vetimen tilan

Tilatankki tyhjennetään muutaman päivän välein

Tämän tilan omistaa kaksi veljestä, joilla on vaimot apuna. Heillä oli satoja hehtaareja omaa sekä vuokramaata, jossa he viljelevät heinää, maissia ym. He tekevät lehmille oman seoksen, jonka he ovat huomanneet parhaimmaksi siihen, että maito olisi mahdollisimman proteiinipitoista.

Tila oli ennen veljesten isän omistuksessa ja jos joku on kateellinen ja nyreissään viljelijöiden saamista tuista, niin haluan kertoa, että isä piti ensimmäisen viikon lomansa 27 vuoden työskentelyn jälkeen.

Minä arvostan suunnattomasti maanviljelijöitä, sillä heidän kovan työnsä ansioista meillä on ruokaa, jota syödä päivittäin. Maanviljelys on todella rankkaa ympärivuorokautista sekä -vuotista työtä, jossa ei liiemmäti lomia pidellä. Työpäivät venyvät kesäisin jopa 18 tuntiin ja pidempäänkin, talvella on vähän helpompaa, kun ei ole peltotöitä. Toivottavasti EU määräyksineen ei tuhoa maamme maataloutta ja saamme jatkossakin syödä suomalaista ruokaa.


Kiitokset Homerille, Jokelle ja Marisalle, jotta saimme käydä tutustumassa tilaanne - dankjewel Homer, Joke een Marissa dat we hadden mogelijkheid  jullie boerderij te bezoeken!