Ensimmäisellä pennulla, joka oli tarkoitus jättää itselle, kulmahampaiden vaihtuminen kesti ja kesti. Alakulmat olivat jo vaihtuneet, mutta yläkulmureita ei näkynyt ollenkaan. Ikääkin alkoi jo muistaakseni olla puolisen vuotta ja ylikin. Niinpä veimme koiran eläinlääkäriin ja kuvasta näet, miten hampaat oikein kasvoivat. En ollut tätä ennen kuullut koko viasta ja se tulikin puskista täytenä yllätyksenä. Yläkulmahampaat siis kasvavat ikenen suuntaisesti ja niiden kärjet tulevat esiin suun edestä. Useimmiten hampaat tulevat esiin hieman enemmän, mutta purenta ei ole lähelläkään saksipurentaa.
Peitsihampaita voi oikoa, mutta me emme lähteneet sille tielle. Tällöin koiralle viritetään kuminauha takahampaaseen ja peitseen ja nauha vetää hammasta paikoilleen. Otimme toki yhteyttä Helena Kuntsi-Vaattovaaraan, joka antoi kuvien perusteella oman näkemyksensä ja yhdessä päädyimme siihen, että antaa hampaiden kasvaa ja olla paikoillaan. Koira myytiinkin kasvattimme kaveriksi eikä se koskaan hampaistaan sen suuremmin kärsinyt. Omistajan kannattaa harjata hampaita, sillä ne tahtovat kerätä plakkia ja hammaskiveä normaalia kulmahammasta enemmän.
Tässä kuva siitä, millainen hampaasta lopulta oikein tuli. Kuva Jukka Haapamäki.
 | |||
| kuva Elisa Peltonen |
 |
| kuva Elisa Peltonen |
Peitsihampaiden periytymisestä en osaa sen enempää kertoa. Tiedän pentueita, joissa kaikilla pennuilla on tullut peitsihammas eikä kummallakaan vanhemmalla aiemmin ole ollut peitsihammasjälkeläistä. Tiedän myös uroksen, joka on saanut useamman peitsihampaisen nartun kanssa pentuja eikä sillä ole ollut peitsihammasjälkeläisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti