Suunnistuksen MM-kisoissa Vuokatissa

Jani Lakanen loppusuoralla

Viikko sitten kävimme katsomassa suunnistuksen MM-kisoja paikan päällä Sotkamon Tipasojalla. Aika lailla harmitti se, etten lähtenyt katsomaan sprinttejä Hiukkaan, sillä Suomi sai niistä kaksi mitalia, Venla Niemen pronssin ja Mårten Boströmin yllätyskullan. Tunnelma televisiosta katsottuna oli mahtava ja yleisöä oli paikalla tuhansittain.

Tiistaina vuorossa olivat pitkät matkat. Auton sai pysäköityä kovapohjaiselle pellolle aivan kisakeskuksen viereen, mikä oli hieno juttu. Ostin mansikkarasian, sillä päivästä näytti tulevan aurinkoinen ja mansikoista saisi mukavasti energiaa. Onneksi mieheni älysi ottaa mukaan repun, jossa on istuin, sillä kentällä ei ollut penkkejä. Yleisöä oli jo runsaasti ja olin saanut ystävältäni tekstiviestin, että he olivat screenien oikealla puolella, joten sitä reunaa pitkin kuljimme ja osuimmekin heidän kohdalleen. Heidän ystävillään sattui onneksi olemaan mukanaan ylimääräisiä tuoleja, joissa saimme istua. Palvelu pelasi loistavasti, mieheni kiikutti minulle lettuja, jäätelöä ja voileipiä ja koska päivän aikana ei edes tullut vessahätää, niin sain istuskella auringossa ja nauttia suuresti huipputapahtumasta.

Kisaselostamo oli rakennettu maalialueen viereen

 Järjestelyihin oli todella panostettu ja talkoolaisia oli mukana hurjasti, ilman heitä kisoista ei olisi tullut mitään. Sitä taustaa vasten suunnitelmat verottaa talkootyötä tuntuvat aivan järjettömiltä. Nämäkin ihmiset olivat tulleet työskentelemään palkatta ympäri Kainuuta eikä heille edes korvattu matka- tai majoituskuluja! Koululle oli järjestetty yksinkertainen majoitus, jos sitä tarvitsi. Alueen alkupäässä olivat myymälät mm. Suunnistajan kauppa. Kisoja pystyi seuraamaan hyvien selostajien sekä kahden screenin avulla paremmin kuin televisiosta. Toinen taulu näytti Ylen ja toinen järjestäjien kanavaa.

Kahdelta screeniltä pystyi seuraamaan kisaa oikein mainiosti, paremmin kuin televisiosta

Tottahan toki Minna Kauppi oli suomalaisten ykkösnimi, mutta omien sanojensa mukaan hän "kana-aivoili" eikä suunnistus mennyt ollenkaan putkeen, hän löysi rastit väärässä järjestyksessä, mitä tapahtuu kyllä todella harvoin. Minnaa myös jännitti kotikisat, hän ei oikein saanut nukutuksikaan edellisenä yönä. Juoksukaan ei kulkenut parhaalla mahdollisella tavalla, lantio ei toiminut kuten olisi pitänyt.

 Maasto oli kilpailijoiden mukaan erittäin vaativa, reitillä oli paljon ylä- ja alamäkiä sekä varvikkoa, jossa sai taistella tietään läpi. Toki mukaan mahtui ihanaa kainuulaista mäntykangastakin, jossa on helppo juosta. Pitkä väli oli jälleen haastava ja se tarjosi monta eri reitinvalintamahdollisuutta. Sveitsin Simone Niggli oli jälleen kerran ylivoimainen ja sai peräti 22. kultamitalinsa MM-kisoissa, aivan käsittämätön suoritus kolmen lapsen äidiltä. Naisten kisa oli jännittävä ihan loppuun asti, Minna oli pitkään kiinni mitalissa, mutta jäi lopulta neljänneksi. Hopeaa sai ruotsalainen Tove Alexanderssonja pronssia saman maan Lena Eliasson. Anni-Maija Fincke oli kuudes ja Karoliina Sundberg 40. Mukava oli kuulla kenttähaastattelijan tekemä Apulannan Sipen haastattelu,  kuten Mårten Boströminkin, joka vieläkin kehui yleisöä.

Yleisö kannusti hurjasti varvauksessa sekä maalisuoralla

Minna kävi kisan jälkeen jakamassa nimmarikortteja ja käveli ohitseni

Joka pojan unelmavehje - kauko-ohjattava kamera

Monsieur Gueorgiou haastattelussa

  Miesten matka oli jälleen ranskalaisen Thierry Gueorgioun näytöstä, mutta me saimme suuren ilonhetkemme, kun entinen maailmanmestari Jani Lakanen taisteli upeasti hopealle lopun krampeista huolimatta! Hän oli panostanut kaksi vuotta täysillä näihin kisoihin ja se kannatti. Liikuttunut Lakanen kiitti haastattelussaan erityisesti vaimoaan. Kolmanneksi tuli suosikkini latvialainen Edgars Bertuks, joka teki yhden ison ja muutaman pienen virheen. Täydellistä rataa suunnistuksessa tulee aika harvoin, Bertuksin sanoin: " Suunnistus on laji, jossa ei voi koskaan olla täydellinen!"