Toipuu hitaasti

Leikkauksesta on reilu vuorokausi ja mahanseutu kipenee koko ajan. Ylösnouseminen on yhtä tuskaa. Pari kertaa olen meinannut pyörtyä, kun olen käynyt vessassa. Leikkausta odotellessa korvissa alkoi humista ja miehelläni oli täysi työ saada minut vuoteeseen. Silloin umpilisäke varmaan puhkesi, koska kipu oli kamala. Viime yönä pyysin hoitajan varmistamaan, että pääsen sänkyyn ja puolta metriä ennen meinasin kenahtaa taas. Nyt sain rollaattorin, joka oli oiva apu. Kunpa sen saisi kotiinkin lainaksi!

Saapa nähä, pääseekö tänään kotiin. Ystävä kävi mieheni lisäksi kahtomassa minua ja puheluja on tullut lähipiiriltä ja tekstareita on tullut paljon. Mukavaa, että ihmiset muistavat :) Onneksi otin oman fleecepeiton lähtiessä mukaan, siitä on ollut apua, sillä odotellessa käytävillä ja seurannasa tilat olivat todella kylmät. Hammasharjan nappasin kaiken varalta myös mukaan. Loput tarvittavat tavarat toi mieheni. Piikkejä tulee yhtenään, napapiikki, jolla estetään veritulppa, tuntuu inhottavalta ja se, kun tippaan laitetaan jotain kirvelevää. Se on aika tuskaista.

Uusi hyvä kaverini :)

Nyt aamupalalle ja sit kisojen pariin, Tanja laskee kohta.