Valmistautumista munuaiskasvainleikkaukseen

Kiirastorstaina kävin keskussairaalassa, jossa ensin otettiin verikoe, sitten virtsakoe, sitten sydänkäyrä ja lopuksi hoitaja haastatteli ja anestesialääkärikin pistäytyi paikalla. Olen ns. leiko-potilas eli menen vasta leikkauspäivän aamuna sairaalaan. Verikokeen arvot olivat normaalit, hemoglobiini jälleen 139 mutta mikä mukavinta, niin sokeriarvo oli jälleen pudonnut! Nyt se oli 5.5. Hyvä minä! Sydänkokeessa makasin selälläni ja hoitaja laitteli lätkiä sinne tänne ja sitten kone raksutti käyrän ja homma oli ohitse.

Hoitaja selitti minulle päivän kulun. Tulen sairaalaan seitsemäksi ja 7.45 homma on jo hyvin pitkällä. Saan epiduraalipistoksen ja kipupumpun (hankala sana muuten), jolla voin säännellä kipulääkettä. Katetri laitetaan myös, joten vessassa käynnistä ei tarvitse huolehtia. Siinä on joku pallosysteemi ja sen poisottaminen ei kuulemma satu lainkaan. Olen kuullut muunlaisiakin kokemuksia, joten toivottavasti tämä pitää paikkansa. Ensimmäisenä päivänä en saa ruokaa ja seuraavina aloitetaan pienillä määrillä ja usein, ilmeisesti keittoa, sosetta ja sentyylistä ruokaa. Fysioterapeutti käy luonani ja pystyyn minut nostetaan perjantaiaamuna. Mitä enemmän pystyn liikkumaan, sen parempi. Sain myös jumppaohjeet muutamaan liikkeeseen, joita sängyssä maatessa pitää tehdä. Hengitys on tärkeää ja siihenkin sain mindfulnessista ja chiballista tuttuja juttuja. Omat lääkkeet otan mukaani ja verenpainelääke piti lopettaa tänään. Zoltin otan aamulla ennen sairaalaan tuloa ja puolen yön jälkeen en saa syödä mitään, ja juodakin vain lääkkeenoton yhteydessä. Aamulla tai edellisenä iltana käyn suihkussa. Leikkaukseen on varattu kolme tuntia aikaa ja mies voi kysellä vointia viiden jälkeen. Jos ei mitään kuulu sitä ennen, niin kaikki on mennyt hyvin.

Anestesialääkäri oli sama, joka nukutti umpparissakin ja sanoinkin, että se satsi toimi erinomaisesti. Ei ollut mitään huonoa oloa ja vointi oli oikein hyvä.

Kouluhommat alkaa olla pulkassa. Huomenna korjaan saman päivän uusintakokeet ja neuvon sijaiselle kaikki hommat.

Pikkuhiljaa alkaa jännittää, kavereilta, ystäviltä ja sukulaisilta on tullut aivan hurjan paljon tukea ja tsemppiä. Olen minä jotain osannut tehä elämässäni oikein, koska näin moni minua muistaa :).  KIITOS TEILLE KAIKILLE! <3 Ette arvaakaan, kuinka paljon se kaikki minulle merkitsee :)