keskiviikko 26. helmikuuta 2020

Baaripähkinä pubivisa - kokemuksiani visailusta


Tietokilpailut ja visailut ovat aina kiinnostaneet minua. Lapsena katsoin Tupla tai kuitti –ohjelmaa, joka on vanhin kotimainen visailuohjelma. Siinä oli yksi kilpailija, joka oli valinnut aihealueen, josta hänelle esitettiin kysymyksiä.  Aihealueena on ollut mm. Star Wars, Suomen linnut, Rush-yhtye, Tuntematon Sotilas ja Pohjois-Euroopan pussikoit. Opiskeluaikoina pelasin yhden kesän radiossa Hupiklubi-ohjelmassa paikallisista ja Trivial Pursuit –kysymyksistä koostuvassa ohjelmassa, jossa voittaja pääsi jatkoon. Ensimmäinen jakso oli kaikkein vaikein, sillä meinasin pudota karonkka-kysymyksessä, mutta jostain muistin syövereistä kaivoin sen sanan oikeaksi vastaukseksi. Palkinnoksi sain jotain pelejä ja hotelliyön Turussa, mikä hieman harmitti, sillä aikaisemmilla kausilla voittaja oli saanut Tukholman risteilyn palkinnoksi. Se olisi ollut nuorelle ruotsinopiskelijalle ihana palkinto.


Pari vuotta sitten löysin kaverini Facebookista ihan sattumalta päivityksen, jossa hän oli ollut Baaripähkinä-visailussa. Kysyin häneltä, mistä oikein oli kyse, keräsin pienen porukan ja menimme osallistumaan johonkin lahtelaiseen baariin, olisiko ollut Päätybaari. Konsepti tuntui ihan mukavalta ja jatkoimme visailuissa käymistä eri baareissa, joskus jopa kolmesti viikossa. Baaripähkinä mainostaa itseään Suomen suosituimpana pubivisana, jossa osallistuminen on ilmaista. Ouluun rekisteröity RFC-Finland Oy pyörittää toimintaa ja ensimmäinen visa on pidetty vuonna 2009. Yrityksellä on muitakin pelejä kuten Musa- ja Baaribingo.


Visassa esitetään kolme kymmenen kysymyksen sarjaa. Ensimmäisellä kierroksella oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen. Toisella ja kolmannella kierroksella voi laittaa rastin ruutuun ja saada kaksi tai kolme pistettä, jos vastaa oikein. Jos rastittu vastaus on väärin, saa kaksi tai kolme miinuspistettä. Lopussa on tasapistekysymys, jossa vastaus on aina jokin luku ja jos joukkueilla on sama pistemäärä, lähimmäksi arvannut sijoittuu paremmin. Apuvälineiden käyttö on luonnollisesti kielletty ja joukkueessa saa olla yhdestä viiteen jäsentä. Kysymyksiä on useasta eri aihealueesta kuten urheilusta, musiikista, historiasta, viihteestä, taiteesta, kirjallisuudesta, peleistä, televisiosta, ruoasta, tieteestä, maantieteestä. Näiden lisäksi on monenlaisia pähkinäkysymyksiä kuten ristisana, kuvapähkinä, piilosana, ABC-tehtävä, äänikysymys, jossa pitää tunnistaa kappale tai puhuja, naamapähkinä, jossa kaksi henkilöä on muokattu samaan kuvaan ja kumpikin pitää tunnistaa. Kysymystyypit vaihtelevat eikä kaikissa baareissa ole äänikysymyksiä. Visoissa saa ns. ranking-pisteitä osallistujamäärän mukaan niin, että viimeinen joukkue saa yhden pisteen ja voittaja saa niin monta pistettä kuin on joukkueitakin. Kauden lopussa on finaali, jonka voittaja pääsee aluefinaaliin rankingin voittajan kanssa.  Olen ollut aluefinaalissa kahdesti ja siellä kilpailevat isomman alueen joukkueet. Kysymyksiä on yhtä paljon kuin normaalissakin viikkovisassa. Lahteen tulee porukkaa Hämeenlinnasta ja Heinolasta. Aluefinaalista pääsee SM-finaaliin, jossa olen ollut kerran.   Kesäfinaalissa olimme kilpailemassa jollakin Vikingin laivalla.

SM-finaalin loppukierroksen aloitus


Ristisanassa ratkaistaan vihjeiden avulla kolme sanaa, joissa on apuna muutamia kirjaimia, usein jopa liiankin monta. Kuvapähkinässä on yksi tai kaksi kuvaa, joiden avulla pitää päätellä vastaus. Kuvista pitää usein poistaa tai vaihtaa kirjaimia ja puuttuvat kirjaimet merkitään viivalla ( ___).  Kaikista ärsyttävimpiä ovat emoji-tehtävät, joissa emojien avulla kuvataan jonkin laulun sanoja ja kuvista pitäisi sitten päätellä, minkä laulajan tai bändin kappaleesta on kysymys. Tämä on niin turhauttavaa, sillä kuvat ovat useimmiten ihan epäselviä ja tulkinnan varaa on aivan liikaa. Piilosanassa annetaan haettava sana ja siihen liittyviä vihjeitä. Monesti vihjesanoissa pitää vaihtaa jokin kirjain toiseksi. Vinkkeinä on usein ihmisten nimipäiviä. Tämä tehtävätyyppi on monesti epäonnistunut ja liian vaikea, koska sanaa pitää hakea liian laajalta alueelta. Kerran vihjeenä oli ”suomalaisille tärkeä muistaakseni ulkoillessa tai jossakin luonnossa liikkumisessa” ja vastaus oli koivu. Miten se olisi juuri suomalaisille, muttei muille kansallisuuksille tärkeä? Juhlissa tärkeää –vinkkiin on liittynyt alkoholin juominen samoin jouluaattoon, mikä on aika kaukana monen joulusta.


Visan palkinnot ovat yleensä ns. baarirahaa eli lappunen, jolla kyseisestä baarista saa lunastaa juotavaa tai syötävää. Eräs lahtelaisbaari on todella tiukka, seteli on käytettävä samana iltana ja sen saa käyttää vain juomaan. Toisessa lapulta saa ostaa monella eri kerralla, mikä on ehdottamasti parempi ratkaisu.Kolmannessa saa syötävääkin, tosin enää siellä ei ole suklaata, jota ostimme. Eräässä baarissa vain voittajajoukkue saa palkinnon, mutta se onkin S-ryhmän 30 euron lahjakortti, jolla on arvoa enemmän kuin jollakin baarirahalla. Helsingissä Marian Helmestä saa lapun, jolla pääsee syömään ravintolaan. Yhdessä baarissa tasapistekysymyksen lähimmäksi arvannut sai palkinnon. Monesti on arvottu Viking Linen risteilyjä ja mekin olemme saaneet niitä useamman palkinnoksi. Muutamassa baarissa on ollut osallistujamäärään nähden liiankin hyvät palkinnot. Visa maksaa baarille noin sata euroa ja siihen palkinnot päälle, niin välttämättä ei edes pääse omilleen, jos osallistujia on vähän.


Parhaita hetkiä ovat olleet ne, kun joku keksii jotakin ja syöttää toiselle idean ja sitten vedetään ylämummoon ja keksitään oikea vastaus tai onnistuu kaivamaan muististaan jonkin ikivanhan asian. Monta kertaa sitä on saanut ihmetellä, että mistä jonkin asian muistaa, vaikka aluksi tuntuu, ettei siitä ole mitään käsitystä. Kerran kysyttiin vuonna 1947 syntynyttä urheilijaa. Sillipurkkikuvasta kaverit hoksasivat Abban, josta saimme Jabbarin. Etunimi oli muodossa  ____ ____ _____ ____ M ja kirjainvinkistä mieheni haki hienosti Kareemin, mutta keskinimi oli hukassa, kunnes ihan ajan loppuessa mieheni kaivoi muististaan Abdulin ja näin saimme Kareem Abdul-Jabbarin nimen vastauspaperiin. On myös kiva, kun joskus pärjää ja jännittää lopputuloksia. Jos saa yli 40 pistettä, voi olla aika varma siitä, että on kolmen parhaan joukossa, ellei kierros ole ollut kovin helppo.

Ristikkopähkinä


Baarit ja visan juontajat ovat sitten luku sinänsä. Paras juontaja on mielestäni lahtelaisen Pikku Hanhen Jenni Vuorio, joka on ollut radiojuontajanakin. Hänellä on kaunis ääni ja hyvä ja selkeä ulosanti sekä monipuolinen sanavarasto. Hän vetää visan nopeasti eikä jumitu vastausten läpikäymisessä kysymysten lukemiseen kuten monet juontajat. Kaikki ovat kuitenkin kysymyksiä jo miettineet, joten ei niitä tarvitse enää lukea uudestaan. Eräs lahtelainen juontaja antoi aivan liian vähän mietintäaikaa erikoiskysymyksissä, mistä annoin palautetta. Ei ole kivaa, kun on koko ajan kiire. Muissa paikoissa kysymystä sai miettiä viitisenkin minuuttia, hän antoi aikaa minuutin ja se riitti aniharvoin.  Playa del Inglesissä olemme käyneet kahdesti ja voittaneet kummallakin kerralla. Baarissa on hyvä henki, se on tupaten täynnä ja vitsit lentävät, koska porukka on toisilleen tuttua. Viime jouluna saimme palkinnoksi Pub Ryysyranta-paidat, sillä saimme kahdestaan 42 pistettä ja hurjat aplodit. Silloin etenkin viimeisen kierroksen kysymykset ja rastit osuivat hyvin kohdalleen.  Erääseen lahtelaisbaarissa olimme epätoivottuja osallistujia, koska ”emme ostaneet mitään” tai sellaisen käsityksen baarin ulkomaalainen omistaja jostain oli saanut, vaikka kyllä me olimme rahaa baarissa käyttäneet. Koska emme juo alkoholia, niin valikoima jää aika pieneksi. Diabeetikkona vältän sokerijuomia enkä juo light-juomia, koska vältän aspartaamia. Panineita olemme syöneet ja olisimme syöneet enemmänkin, mutta ne olivat aika usein torstaisin loppu. Meillä oli hänen antamaansa palkintobaarirahaa sillä hetkellä 137 euroa. Kolme parasta joukkuetta saa palkkioksi 30, 20 ja 10 euroa ja saimme lähes joka viikko jonkin kupongin, joita olimme käyttäneet harvakseltaan. Olimme tilanteessa aivan hoomoilasina enkä älynnyt edes kaivaa esille saamiamme palkintoja. Kyseisen henkilön olimme nähneet kerran baarissa. Kisan jälkeen kävimme luovuttamassa juontajalle palkinnot takaisin ja sanoimme, että emme enää tule visailemaan, koska olemme epätoivottuja henkilöitä. Juontaja oli aivan kauhuissaan tilanteesta, hän oli sanonut omistajalle meidän olevan ”parhaita asiakkaita” ja ”hänen ystäviään”. Baarissa oli hauska tunnelma, kerrankin minulle sanottiin, ”siinä meni voitto”, kun tulin paikalle, vaikka siellä oli yksi joukkue, joka voitti lähes aina. Enpä ole aikaisemmin saanut porttikieltoa mihinkään, nyt sekin tuli koettua. Yhden kerran saimme vastattavaksemme kysymykset, jotka meiltä oli jo kysytty aiemmin eräässä toisessa baarissa ja samoja kysymyksiä on ollut jonkin verran. Marian Helmessä pisteiden näkyminen pistetaulukossa kesti liki kaksi kuukautta, mikä on ehdottomasti liikaa. Useimmat lahtelaisjuontajat merkitsevät pisteet jo samana iltana. Kerran oli varmaan seitsemän joukkuetta, joilla oli sama pistemäärä ja tasapistekysymyksessä kysyttiin belgialaisen Charleroin kaupungin   asukasmäärää. Visan pitäjällä kesti todella kauan laskea eri joukkueiden väliset erot. Samassa visassa oli vielä yksi kysymys, johon voi vastata toisellakin tavalla ja juontajan piti tarkastaa yrityksestä, mikä vastaus hyväksytään. Tähän kaikkeen tuhraantui varmaan puoli tuntia, sillä visa kesti liki kolme tuntia. Yhdellä kerralla arvasin tasapistekysymyksessä jonkin lintulajin lukumäärän aivan kohdilleen, niitä oli jotain 25 000 ja kollegani pystyi laskemaan jonkin suomalaisen ja englantilaisen kaupungin välimatkan muutaman kymmenen kilometrin tarkkuudella. Aika usein kysytään jonkin albumin pituutta, asukasmäärää tai kirjan painosmäärää. Jokaisen kierroksen jälkeen juontaja tarkastaa laput ja merkitsee pistemäärän sekä yhteispistemäärän. Tähän kuluu aikaa 10-25 minuuttia joukkuemäärästä sekä juontajasta riippuen. Itse tekisin niin, että kirjoittaisin vastaukset vastauspaperille, laittaisin paperit vierekkäin ja vertaisin vastauksia. Eikä tarkastukseen menisi kovin kauaa, sen verran paljon on tullut elämässä paperisia kokeita tarkastettua. Osa juontajista tuhraa lukea kännykästään vastauksia, jolloin aikaa kuluu kauan.


Playa del Inglesin voittotunnelmissa


Ostimme työporukalla visailua harrastavalle kollegalle synttärilahjaksi yhden visan, joka oli myös pettymys. Visaan oli meiltä kysymättä laitettu äänikysymys, jossa ei edes ollut mitään äänitettä ja vastauksena ollutta bändin nimeä kukaan ei ollut kuullutkaan. Kysymykset oli valittu heikosti, sillä niissä oli useampi samaa kaupunkia koskeva kysymys. Emme saaneet mitään rahallista hyvitystä emmekä pahoittelua siitä, että äänikysymys ei toiminut.  Ainoa hyvitys oli jokunen pähkinä, joita olisimme voineet porukalla miettiä. Useamman kerran olemme olleet menossa Helsingissä visaan, joka on peruttu ja josta Baaripähkinän nettisivuilla ei ole ollut tietoa. Kerran valitinkin asiasta, koska ajoimme lauantaina ihan vain visailemaan kavereiden kanssa. Yritys laittoi pähkinäpojat korvaamaan ja sovimme, että saan korvaukseksi Tukholman risteilyn kesäkuulle, koska en pääse arkilähdöillä työaikana lähtemään minnekään.  Yrityksen edustaja unohti lähettää lahjakortin. Huomautettuani asiasta postissa tuli Tallinnan risteily. Huomautin toisen kerran ja vihdoin sain lahjakortin, jonka päiväys meni umpeen niin pian, ettei vapaita paikkoja enää ollut. Pitkän viestittelyn jälkeen käteen jäi tyhjä luu yrityksen mokan takia.


RFC-Finlandilla on useamman kerran kuukaudessa ollut kaikenlaisia virheitä kysymyksissään, säännönmukaisesti yrityksen edustajat kuitenkin kieltävät tehneensä virheitä. He eivät pysty ottamaan minkäänlaista omaan tekemiseensä kohdistuvaa kritiikkiä vastaan. Olen ihmetellyt muutamaa kysymystä Facebook-sivulla ja ilmeisesti siitä hyvästä minulle laitettiin esto, jota ei kuulemma voi poistaa.  Yrityksen edustaja ei myöskään pysty sanomaan, minkä takia olen eston saanut.  Minulle on sanottu selkeän virheen olevan ”typo”. Typo on yleisesti käsitetty kirjoitusvirheeksi, mutta tässä kysymyksessä kokonainen sana (kuka nainen on ollut Suomen kenraalikuvernöörinä) oli väärin eikä kyseessä siis mitenkään voi olla typo. Vääntöä käytiin myös Peukaloisen kirjoittajasta. Kysymyksessä sanottiin, kuka tanskalainen on luonut Peukaloisen? Oikea vastaus oli H. C. Andersen, vaikka Peukaloisen kirjoitti ranskalainen Charles Perrault, joka eli 1600-luvulla. Kysymys kuulemma tuplatarkastettiin ja minulle laitettiin kolme saman Lasten keskuksen vuonna 1978 julkaiseman kirjan suomennoksen eri linkkiä, jossa alkuperäisteos oli Tummelise eli Peukalo-Liisa, joka on kyllä Andersenin teos, mutta aivan eri satuhahmo. Kirjan kannessakin on tytön kuva. Perusteluina sanottiin, että RFC-Finland Oy ottaa huomioon ainoastaan teoksen, joka on jonkin tanskalaisen tekemä ja jonka Suomen kirjallisuustahot suomentavat muotoon Peukaloinen. Tällainen teos on olemassa. No kyllähän Peukaloinen on tämän Lasten Keskuksen kirjan nimi, mutta ei se silti vastaa kysymykseen, kuka on luonut Peukaloisen. Tätä ei yrityksen sähköposteihin vastaava henkilö millään ymmärtänyt, laitoin eri kielillä linkkejä asiasta ja Andersenin täydellisen luettelon hänen kirjoittamistaan saduista, joista ei hakemallakaan kyllä löydä Peukaloista, Tummelise siellä luonnollisesti on. Minulle vielä keljuiltiin asiasta, joten otin yhteyttä Lasten Keskukseen, josta senaikainen lastenkirjallisuuden toimituspäällikkö kertoi, etteivät he tiedä, miksi Ylönen on kääntänyt nimen Peukaloiseksi eikä Peukaloliisaksi, kuten tietysti olisi pitänyt alkuperäisen nimen mukaan kääntää. Asiasta ei silloin keskusteltu ja Ylönen on jo kuollut, joten häneltä asiaa ei voi kysyä.
 Canasta-pelistä kysyttiin korttien lukumäärää, joka on täysin riippuvainen pelaajien lukumäärästä ja voi olla 11, 13 tai 15. Tällaiset lukuisat virheet ovat minua ärsyttäneet todella paljon ja monesti visailujen lopettaminen on ollut hilkulla.  Jos yrityksen liikevaihto on satoja tuhansia euroja ja tienaa tällä toiminnalla rahaa, niin kysymysten pitää olla yksiselitteisiä ja niiden vastauksen on oltava oikein. On käynyt selväksi, ettei yrityksen kysymysten tekijöillä ole riittävää akateemista kapasiteettia. He osaavat tehdä kysymykset useaan alaan, mutta kun mennään eri tieteenaloihin, niin taito ei aina riitä ja lähdekritiikki on olematonta. Se, että luetaan Wikipediaa, otetaan sieltä jokin yksittäinen lause, johon tehdään kysymys, johon sitten onkin monia muitakin vaihtoehtoja, on aiheuttanut moneen otteeseen närää kisailijoissa, joista erittäin suuri osa Lahdessakin on akateemisen loppututkinnon suorittaneita. Kysymykset voisi tarkastuttaa jollakin pedagogiset opinnot tehneellä ihmisellä, joka osaisi ottaa asianhaarat huomioon. Kun olen ammatikseni tehnyt kaikenlaisia koekysymyksiä 28 vuotta, niin osaisin tehdä kysymykset, joissa kenelläkään ei olisi nokan koputtamista. On turhauttavaa yrittää arvailla kysymyksen tekijän osaamista ja taitoa, mutta siihen on pitänyt oppia. Meillä olikin jo ihan lentävä lause, että ”mitähän sen Pena mahtaa taas tarkoittaa?” Pentti Maikkula, jonka ristimme Penaksi, vastaa yrityksen sähköpostiviesteihin.




 Kerran kysyttiin jalkapallovalmentaja Jemerenkoa, jonka nimi oli litteroitu Emerenko eikä visan pitäjä hyväksynyt Jemerenkoa, vaikka kysymyksessä saisi olla yksi kirjainvirhe. Venäjän kirjain e äännetään [je] ja nimi kirjoitetaan Jerjomenko [jerjomenka]. Venäjässä on kirjaimet je (e), ja (я), jo (ё) sekä ju (ю). Kerran vastaus oli lammas ja kysymyksessä oli englantia. Joukkueessamme oli sillä kerralla englantia äidinkielenään puhuva tohtori, joka on tehnyt väitöskirjansa lampaista ja sanoi heti vastauksen kuullessaan, ettei kyseinen eläin ole lammas vaan vuohi. Hän ei tiennyt kyseisen eläimen nimeä suomeksi, joten arvasimme vastauksen väärin. Kun otin yhteyttä asiasta jälleen kerran linkkien ja eläimen tieteellisen nimen kera, minulle vastattiin, ettei kysymyksiä tuomita mielipideperäisesti. Epäpätevyys ilmenee eritoten klassisen musiikin alueella, jonka kysymykset ovat aivan kummallisia ja niitä on ehkä juuri tietämättömyydestä johtuen todella vähän suhteessa rap- ja metallimusiikkikysymyksiin. Pari kertaa on kysytty Pergolesia, jota ei Sibelius-Akatemiassakaan sen kummemmin käsitellä, mainitaan vain nimeltä. Mozartilta on valittu listasta aivan tuntemattomia sävellyksiä, joiden perusteella hänen nimensä olisi pitänyt tietää. Olen suorittanut musiikkitiedon kurssin musiikkiopiston päättötodistusta varten ja joukkueessamme on musiikin maisteri, joka aina päivittelee kysymysten tasoa. Urheilukysymykset ovat myös erittäin suppealta alalta. Lähes joka viikko on jokin jääkiekkokysymys. Minulle on sanottu, että suomalaiset seuraavat jääkiekkoa ja Amerikan urheilua eniten, joten niistä on eniten kysymyksiä. Maailmassa on satoja eri lajeja, joista kysymyksiä voisi tehdä. Esimerkiksi hevosurheilusta ei ole ollut ainuttakaan kysymystä ja vaikkapa suunnistus, purjehdus, lento-, kori- ja pesäpallo ovat todella harvoin aiheina. Lingvistiikasta, uskonnosta, biologiasta, terveystiedosta ei juuri myöskään ole ollut kysymyksiä. On turhauttavaa, kun kysymys on sellainen, johon kukaan ei tiedä vastausta. Kerran kysyttiin jotain paikallista hämäläistä sotapäällikkö, jonka nimi oli Kirmukarmu. Maantiedekysymyksissä kysytään myös paljon aivan älyttömiä jokia, aavikoita tai muita alueita, joista maantieteenopettajakolleganikaan ei ole kuullut ja hän pitää karttakokeita yms. jatkuvasti.


SM-finaali 2019 oli erittäin huono kokemus kaikkiaan ja siitä jäi pitkäksi aikaa ärsyyntynyt ja turhautunut olo. Visan kysymykset olivat suurimmaksi osaksi aivan älyttömiä eivätkä missään linjassa normaalivisojen kanssa. Aluefinaalin jälkeen otettiin valokuva, jota käytettiin tunnistautumisessa Vantaan Tulisuudelman tanssitilassa. Saimme paperit ja vastauslomakkeet, joissa oli yhteensä 45 kysymystä. Vastausaikaa oli 1.5 minuuttia kysymystä kohden ja erikoispähkinöissä aikaa taisi olla enemmän, en enää muista varmasti. Etenkin kuvapähkinöistä jäi huono maku suuhun, sillä ne oli tehty ammattitaidottomasti. Kysyttiin tiettyä kirjaa tietyltä vuodelta ja ensimmäisessä kuvassa oli punainen pirupaholainen ja toisessa kuvassa piirretty apina iso banaaniterttu kädessä. Vastaus oli Vihan hedelmät. En mitenkään osaa vieläkään yhdistää pirua vihaan ja itse kirja on minulle tuttu kuten muillekin joukkueemme jäsenille. Toisessa pähkinässä tiesin, mitä siinä tarkoitettiin, en vain muistanut Taru Valkeapään Posiolla juontaman ohjelman nimeä. Siinä kilpailtiin ja lopussa nukuttiin puissa eivätkä kuvien vinkit T-rex ja piirretty pieni purjelaiva, jossa oli kolme lasta ja ehkä merirosvolippu, antanut mitään apuja vastaukseen Suuri seikkailu. Tällaiset vinkit ovat kilpailijoiden aliarvioimista ja heti tuon kisan jälkeen päätin, että se sai olla ensimmäinen ja viimeinen SM-finaalini. Se oli täyttä ajan ja rahan hukkaa matkoineen, syömisineen ja tuntien odottamisineen. Lisäksi tupakkatilasta levisi järkyttävä tupakansavu ravintolaan, mikä teki todella huonon olon. Vaihtaisin heti johonkin toiseen visailumuotoon, jos sellaisia Lahdessa joku järjestäisi. Tässäpä vinkki kollegalleni, perusta kilpaileva yritys :).


Kiitokset kaikille visakavereillemme, joita on ollut paljon, sillä joukkueessa ei tarvitse aina olla samoja henkilöitä. Ryhmässä on aina hauskempaa eikä homma saa mennä liian totiseksi, vaan tärkeintä on se, että on hauskaa, juttu luistaa ja on mukavaa ja rentoa.  



4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Aivan samoja kokemuksia meidänkin joukkueella. Maikkula ei koskaan myönnä olevansa väärässä ja aina vain kysyy, kuinka juontaja reagoi aivan kuin virhe olisi hänen eikä kysymyksen laatijan. Kivoja visailtoja tästäkin huolimatta!

Veera Helsingistä

Pauska kirjoitti...

Kiitos kommentista Veera. Toden totta - minuakin on ihmetyttänyt se, että aina viestissä ensin kysytään, että mitä juontaja teki. Vastuu ikään kuin sysätään juontajalle, jolla ei ole osaa eikä arpaa kysymyksiin. Eihän hän voi muuta tehdä kuin korkeintaan ottaa itse firmaan yhteyttä.
Kivoja visailua teidänkin joukkueellenne!

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä minäkin, kysymysten tekijät eivät aina ole ajan tasalla. Erannosta oli pitkä vääntö baarissa eikä se päättynyt kuten olisi pitänyt. On tosiaan kummallista, että vastuu omista virheistä sysätään juontajille.

Pauska kirjoitti...

Kiitos kommentista. Sanopa muuta, aika harva sysää tosiaankin omat virheensä juontajan vastuulle, nämä tekevät niin johdonmukaisesti.