Sotkamon kuulumisia

 Tänään itsenäisyyspäivänä tulee kuluneeksi puoli vuotta, kun muuttoautomme kaarsi Konstankujan pihaan. Muuttoa edelsi todella intensiivinen kevät: työpaikan hakeminen, kun edellinen opettaja jäi eläkkeelle, asunnon etsiminen, ostaminen ja remppaaminen Sotkamosta,  oman talon myynti ja kaksi eri muuttokeikkaa. Koska asuntotilanne oli hyvin heikko ja ensimmäinen talotarjouksemme hylättiin, niin sopivan asunnon löydyttyä työpaikkojen vierestä teimme yhtenä tammikuun lauantaina pikakeikan katsomaan asuntoa ja samana iltana tarjouksemme hyväksyttiin. Ihana asunnonvälittäjämme superjokeri Roope Korhonen varasi meille mahdollisuuden käydä katsomassa asuntoa ja kaupathan siitä tuli. Koska isommat keskustan vuokra-asunnot ovat ihan kiven alla, niin asunto olisi mennyt vuokralle, jos projektimme olisi epäonnistunut.  Kaiken muun ohella koulussa oli luonnollisesti menossa arvioinnit ja sitten oli myös jännitys siitä, saammeko hakemamme työpaikat. Ilo oli suunnaton, kun ensin minun virkani varmistui ja toukokuussa juhlimme Akin virkaa. Kummallakin kerralla kävimme syömässä EL Toro -ravintolassa. Oma talomme meni kaupaksi, kun vastasin Tori-sivuston ostoilmoitukseen.

Äidin vessaan tekemä posliinimaalaustyö sai jäädä Villähteelle.

 Viimeisinä työpäivinä  ihanat musaluokkalaisemme yllättivät minut laulamalla itse sanoittamansa laulun isolla porukalla. Eipä siinä kauan mennyt, kun kyyneleet alkoivat valua silmistä.  Kollegat muistivat ruhtinaallisilla läksiäislahjoilla sekä opiskelijat toisella musiikkiesityksellä.

Kiitos Tiirismaan kollegat <3

Astianpesukone lähti viimeisenä kyytiin

Suurin osa tavaroista ja laatikoista oli kannettu autotalliin, josta ne oli helppo nostaa kyytiin. Muutto ei kuitenkaan sujunut ihan ongelmitta, sillä talonostajamme oli ymmärtänyt aikataulun väärin ja tuli jo kahdeksaksi eli aivan liian aikaisin paikalle. Akin kollegan Emman ja muuttofirman avustuksella saimme tavarat pakattua autoon parissa tunnissa ja Sotkamon päässä avuksi tuli ystäviä Suomussalmelta, Hyrynsalmelta sekä lukiostamme, kiitos Aapo ja Niklas, ilman teitä homma olisi mennyt huomattavasti heikommin ja hitaammin. 

Oli kyllä mielettömän hieno tunne, kun läksimme ajamaan kohti Kainuuta - kotiin - paikkaan, jonne jo niin kauan olimme halunneet, mutta yrityksistä huolimatta emme koskaan päässeet Suomussalmelle. Sotkamo toivotti meidät avosylin vastaan. Pesäpallolla oli tässäkin iso osuus, kuinkas muuten :). 

Roope Korhonen möi meille asunnon, jossa on asunut kaksi Vuoden pesäpalloilijaa, ostimme Emma Körköltä kotimme. Jani Komulaisesta oli iso apu ja poikansa Aapo oli muuttomiehenä. Pesäpallo on kytkeytynyt moniin muihinkin juttuihin tämän syksyn aikana. Koska uusi kotimme oli huomattavasti entistä pienempi, pidimme useamman kirppiksen ja saimme tavaroita paljon vähemmäksi huhti- toukokuun aikana. 

Kesäkuun alku meni laatikoita purkaessa ja asuntoa sisustaessa. Nyt kaikki alkaa olla valmista, ainoastaan ilmalämpöpumppua vielä havittelisin, se oli Villähteellä niin hyvä sekä kylminä että hellepäivinä. Kesäkuun lopusta olympialaisten alkuun meillä on lähestulkoon joka päivä vieraita, mikä oli aivan mahtavaa! Ystäviä tuli käymään Iisalmesta, Suomussalmelta, veli lapsineen vietti meillä muutaman päivän ja Kirkkonummen ystävät olivat viikon verran Katinkullassa ja teimme kaikkea kivaa heinäkuussa. Sievin aikaiset ystävämme Kälviältä viettivät päivän kanssamme ja muutama lahtelainenkin pistäytyi luonamme. Sopeutuminen sujui meiltä todella nopeasti, Aki sanoi heti, että hän on tullut kotiin ja sama tunne oli minullakin. Paluu kotikaupunkiini Iisalmeen olisi ollut ensinnäkin töiden puolesta mahdoton ja siellä ei enää ole kuin muutamia tuttuja, joita pääsee näkemään hyvin täältäkin käsin.

Joka paikka oli täynnä laatikoita

Kesäloman vietimme lähes kokonaan Sotkamossa. Suomussalmella kävimme muutaman kerran. Elokuussa alkoivat koulut ja minut otettiin avosylin vastaan uudelle työpaikalle. Kaikenlaisten tunnusten kanssa oli kommelluksia, mutta lopulta nekin saatiin toimimaan. Ryhmät täällä ovat paljon pienempiä eikä enää koskaan tarvitse mennä oppitunnille kello 8.15, koska koulut alkavat aikaisintaa yhdeksältä ja erittäin usein vasta 10.25. Oppituntini ovat yhdessä luokassa ja minulla on luokan takana valtavan iso varastotyöhuone, jonne kaikki toiminnalliset tehtävät sopivat ja siellä on loistavaa pitää kehityskeskustelut kurssin puolivälissä. Akikin on viihtynyt työpaikallaan ja erityisesti musiikkijutut on otettu hienosti vastaan. Sävellyksiä on syntynyt piiiiitkän tauon jälkeen ja hänen musiikkinsa oli itsenäisyys- ja ylioppilasjuhlamme valokuvaesityksen taustamusiikkia. Viikon päästä hänen sovittamansa kappaleet kuullaan torilla, kun Salmelan tonttukulkue saapuu sinne esittämään niitä. Bändiviritelmiäkin on jo ollut ja liikuntaharrastukset ovat helposti saatavilla, koska punttisalille on satakunta metriä ja Vuokatissa on padel- ja uimahalli. Kesällä katsoimme kaikki Jymyn kotipelit, sillä ostin kausikortit heti kättelyssä. Minulla syksy on mennyt lähinnä töitä tehdessä, mikä jo tiesinkin, koska kaikki kurssit ja kirjat ovat uusia ja yksilölllisen menetelmän luomiseen menee kullekin kurssille aika paljon aikaa. Olen käynyt fysioterapiassa ja hierojalla lähes viikottain, jotta pysyisin työkunnossa. Milloin on selkä, milloin jalka ollut kipeänä ja nyt kaikesta työnteosta johtuen vasen olkapää oireilee aika pahasti. Yritän tehdä saamaani kuntoutusohjelmaa, jotta se pysyisi toimintakunnossa. Suvussa kulkeva sormien nivelrikko näytti olemassaolonsa hiihtolomalla ja tuskin enää näen kivutonta päivää. Kaikkeen pitää vain tottua.

Alkukesällä mietimme, että milloinkahan tämä onnentunne hiipuu, no lauantaina vielä autolla ajaessamme Vuokattiin päin ja ihanaa talvimaisemaa katsoessa totesimme, että kyllä meitä onnisti, kun pääsimme 25 Hämeen vuoden jälkeen Kainuuseen. Ei taida ihan heti tämä hieno fiilis unohtua :). Nyt kun työt pikku hiljaa palautuvat normaalitasolle, niin ehtii itsekin liikkumaan ja harrastamaan. Tähän asti vapaa-aika on mennyt kavereiden tapaamiseen, urheilun seuraamiseen ja kotosalla elpymiseen. Muutaman kerran olemme pelanneet padelia ja kartoittaneet vähän harrastusmahdollisuuksia, joita on todella paljon.

Laitan tähän loppuun kuvakavalkadin kuluneesta puolesta vuodesta.

Pokémon go -pelissä tasot vaihtuvat hitaasti

Visailua olemme jatkaneet hyvällä menestyksellä Kantiksessa keskiviikkoisin.

Pertti Oja opasti meitä vuosien tauon jälkeen golfissa.

Haapala BB on oiva lounaspaikka, tässä viikonlopun à la carte -annos

Koulun liikuntapäivän kävelyreitiltä

Ismo Leikolaa olemme saaneet kuulla jo kahdesti.

Opiskelijani voittivat B-poikien Suomen mestaruuden!

Kaisa urheiluopiston ruokalassa neljäntenä Sotkamo-päivänä

Hiidenportin kansallispuistossa oli hienoa, mutta jalka kipeytyi todella pahasti useaksi viikoksi. Onneksi täällä on Lauri, Markus, Esa ja Martti, joilta sain avun.

Vuokatissa keilasimme ja sinne olen ostanut muutaman keilalipun. Kukas lähtisi kanssamme, sillä sormet ei kestä keilata koko tuntia kahdestaan?

Sunnuntaibrunssi Suomussalmella ja isännän valtavan suklaapatukkakuorikokoelman ihastelu toi piristystä lokakuulle. Yritimme mennä kylpylään kolmatta kertaa, mutta emme ehtineet, koska viihdyimme niin hyvin ystävien luona tuolla reissulla.

Juhannuksena kävimme kokolla Naapurinvaaralla.

Vieraiden kanssa kävimme Vuokatinvaaran päällä monta kertaa. Sieltä on hyvät näkymät pitkälle koko kuntaan.

Olympialaisia seurasin lähes koko ajan, purjehdus on jännää eikä sitä näe juurikaan muulloin kuin olympialaisissa. 

Padel-kentät valmistuivat syksyllä Vuokatti Areenaan.

SuperParkissa on puiston lisäksi pakohuoneita, VR-lasihuone, kuntosali ja Megazone. Pakenimme veljeni lasten kanssa lumivyöryhuoneesta ja kävimme Kuopiossa kesällä toisen huoneen.

PokeFestiä vietimme Helin ja Matin kanssa kahden päivän ajan Vuokatissa.

 

Teatteri Retikan kesäteatteriesitys on meillä jo perinne ja se jatkuu. Nyt ovat sekä yleisö että esiintyjät katteen alla, mikä on hieno juttu.

Syysloman vietimme kirkkonummelaisystävien kanssa pelaten, tanssien ja kaikkea kivaa tehden. Kävimme myös KinoVisiossa katsomassa Dyyni-elokuvan.

Terassille laitettiin kunnollinen matto ja uudet kalusteet.

Hiukaan sytytettiin valot ja siellä on joka lauantai kello 19 valoesitys.

Syksyn huipennus oli, kun minua haastateltiin Ylen uutisiin ja nettisivuille tehtiin juttu opetusmenetelmästäni, joka on toiminut täällä vieläkin paremmin kuin Lahdessa.

Kaiken kaikkiaan Kainuussa on ihanaa eikä täältä puutu mitään! Elämänlaatu on parantunut huomattavasti ja tuttavia olemme saaneet jo nyt enemmän kuin Hämeessä 25 vuoden aikana. Koronaakaan ei ole täällä kuin joitakin tapauksia. Kun marraskuussa 2020 sanoin Akille, että Sotkamoon on tulossa lukion ruotsin virka auki, niin hän sanoi heti, lähetään! Tätä päätöstä emme ole katuneet emmekä kadu :).  Nyt alan valmistautua itsenäisyyspäivän kynttilöiden sytyttämiseen.

                                                    Hyvää itsenäisyyspäivää!