Juhannustanssit - midsummer with KAKE Randelin!

Mitäpä se olisi juhannus ilman tanssilavan taikaa?


Sain 80-luvulla, ehkä vuonna -83, joululahjaksi Kake Randelinin kasetin (tuohon aikaan kuunneltiin kasetteja) Kop, kop. kop, jolla oli senaikainen radiossa paljon soitettu kappale "Avaa hakas" siis juuri tämä KOP, KOP, KOP. Sitä en muista, kuka kasetin minulle osti, mutta kuuntelin sen melkein puhki. Google osaa kertoa, että Avaa hakas-albumi sai Emma-palkinnon ja se valittiin vuoden iskelmäksi, joten en ollut ainoa, johon kappaleen rytmi ja maalaisvaikutteiset sanat purivat. Levyllä oli muitakin hyviä ja meneviä kappaleita, kuten "Silloin päivänsäteen näin", "Ota minut takaisin", "Mä kelaan vaan" sekä hitaammat laulut, todella kaunis "Kuin joutsenlaulu" ja talvikappale "Rajaton rakkaus". Niinpä minusta tuli Kake-fani ja ostin lisää Kaken kasetteja ja voin sanoa, että tuohon aikaan osasin liki kaikki siihen asti ilmestyneet laulut ulkoa - ja osaan aika monta vieläkin. Kuin joutsenlaulu on ollut puhelimeni soittoäänenä monen monta vuotta ja sen kaunis huilusoolo on todella upea. Myöhemmiltä levyiltä ehdoton suosikkini on Huoleton-levyn "Tätä kukkaan en hukkaa", jonka sävel on nätti ja rytmi veikeä, tarttuva ja jopa hauska. Tuon levyn helmiä ovat "Tarja", terveiset vain entiselle Mäntyharjulta kotoisin olevalle kollegalle, tulet aina mieleeni tuosta kappaleesta :) sekä "Jannu huoleton", joka kertoo hauskan tarinan mopoikäisestä nuoresta miehestä, joka ajelee yössä  mitä ilmeisimmin aika lujaa seuranaan vallesmannin tytär.Tässä tuon puhkikulutetun kasetin kappaleet.

1. Avaa hakas 
2. Silloin päivänsäteen näin
3. Ei kotona odota kukaan
4. Paluumuuttomies
5. Et sinä tuomita saa
6. Nauti rakkaani
7. Kesäksi kotiin
8. Ota minut takaisin
9. Kuin joutsenlaulu
10. Mä kelaan vain
11. Rajaton rakkaus
12. Pärjään siellä vain

Ensimmäisen kerran näin Kaken lavalla Lapinlahden  Honkaharjulla muistaakseni vuonna -89 tai -90, sillä olin mieheni ja siskoni kanssa kuuntelemassa ja tanssaamassa, joten aika kauan piti odottaa, siihen asti Kake oli laulanut vain televisiossa silloin tällöin Toivotaan-ohjelmassa yms.

Naapurinvaaralla olemme käyneet tansseissa monen monena vuonna ainakin kerran kesässä. Lava on aivan upealla paikalla, taustalla siintää Vuokatti järvineen.

Lava edestä

Tässäpä siis taustaa juhannuksen vietolle, ilman muuta siis "Napikselle", jossa oli luvassa kokkokin puolen yön aikaan. Juhannustunnelmaan kuuluvat ilman muuta myös juhannusruusut ja sopivasti lavan ulkopuolella olikin iso, kukkiva ruusupuska osaltaan tunnelmaa luomassa.

Väkeä virtasi tasaisesti paikalle, olimme perillä vähän ennen puolta kymmentä ja tanssit olivat jo hyvässä vauhdissa. Toisena artistina oli evijärveläinen Antti Ahopelto Voimaorkestereineen. Antti on ollut kolmesti sijoittuneena Tangomarkkinoilla ja lauloi kappaleita laidasta laitaan. Hauskaa, miten korva erottaa tutut kappaleet muita herkemmin. Olen ollut Matti & Teppo -fani yli kolmekymmentä vuotta ja kun "Lähtöhetki" levyltä "Et voi tulla rajan taa" alkoi soida, niin tunnistin sen välittömästi ja eikun lavalle tanssimaan hidasta valssia ja laulamaan mukana, sillä kertosäkeen sanat osasin vieläkin ulkoa.

Kake aloitti esiintymisensä vähän vailla yksitoista. Naapurinvaaralla on aina kaksi orkesteria, jotka soittavat vuorotellen kolme varttia eli mitään ns. vartin taukoa ei ole, vaan koko illan saa kuulla elävää musiikkia. Kake aloitti tavoistaan poiketen kappaleella" Mä kelaan vaan" eikä perinteisellä aloituksella "Kirje kotiin", joka on myös yksi suosikeistani. Eka setissä olivat myös lempparini" Kuin joutsenlaulu",  toinen hidas kappale " Malaila", tietenkin "Juhannusyö", reipas menobiisi "Kengissä kulkurin", joka on uudempaa tuotantoa, "Kirje kotiin", joka kertoo maalaispojan selviytyimisestä isossa kaupungissa ja johon on helppo samastua. "Rosalie" soitettiin myös, se ei ole minulle kovin tuttu kappale, keikoilla olen sen muutaman kerran kuullut. Hitaana biisinä tuli myös Hurriganesin hidas biisi "I will stay" ja tietty "Nasta pimu", johon olit tehty uusi, kiva sovitus. 1979 Syksyn sävelen satoa -ohjelmasta tuttu "En unta saa" kuultiin myös samoin  2000-luvun lopun "Silitä ja paijaa".

Jo pitemmän aikaa minua on hieman hämmästyttänyt yleisössä olevien nuorten pari-kolmekymppisten miesten suhteellisen suuri määrä. Nytkin paikalla oli innokasta miesväkeä ja monet heistä osasivat laulut ulkoa. He valtaavat lavan etureunan ja kädet ylhäällä laulavat lauluja mukana. Kake on siis valloittanut lauluillaan myös -80- ja 90-luvun nuorison. Sama ilmiö on ollut havaittavissa Lahden seudun keikoilla jo pitemmän aikaa.

Antti Ahopellon laulamisen loputtua eräs keski-ikäinen nainen ryntäsi päälle norsun lailla ja meinasi mennessää kaataa oheisen koivun, joka oli laitettu tunnelmaa luomaan. Koivu vain heilui, kun täti rynnisti ohitsemme. Tietysti kuvioon kuuluvat kahvit ja pullat, monesti myös makkara. Naapurinvaaralla on lisäksi grilli, josta saa mm. ranskalaisia perunoita. Osa ihmisistä istui baarin puolella ja joi olutta ja seurasin yhtä naista, joka istui lavan reunalla liki koko illan. Napikselle tullaan ilmeisesti myös tapaamaan tuttuja ja tanssiminen ei ole kaikille se ykkösjuttu - tai sitten kyseessä oli suuri Kake-fani :). Ulkona oli lisäksi teltta, josta sai ainakin muikkuja.

Muikkukioski

Kokkoparka

Puolen yön aikaan vuorossa oli kokon sytytys, joka tällä kertaa jäi pikemminkin yritykseksi. Kävi ihan samalla tavalla kuin silla ainoalla kerralla, kun olemme olleet Seurasaaressa ja kokosta vastuussa ollut keskipohjalaisryhmä ei saanut kokkoa syttymään suuresta bensamäärästä huolimatta, koska puut olivat liian tuoreita. Sama vika tälläkin kerralla. Kokko lähinnä savusi ja pieniä lieskoja näkyi välillä. Tuntia myöhemmin, kun läksimme pois, niin sama savu ja pienet tulet näkyivät yhä. Kannattaisi ehkä käyttää kuivaa puuta, niin tuloskin voisi olla parempi.

Kahvijono oli toisella kahvikerralla huomattavasti paljon pidempi. Tarjolla oli mm. viinereitä, munkkeja, pizzantapaisia leipiä, voisarvia, sämpylöitä, lohikukkoja ja karjalanpiiraita lohella varustettuna.

 Bändi meni ohitseni lavalle ja esitinkin kitaristille toiveen kappaleesta "Tätä kukkaa en hukka"a, jonka olen kuullut keikalla vain yhden kerran. Tiesin kyllä, että sitä ei soiteta, koska se ei ole kuulunut vakiosetteihin, mutta yrittänyttä ei laiteta :). Tämä toinen setti oli railakasta menoa, rokit saivat monen tanssijalan liikkeelle. Lisäksi kuulimme tutun potpurin " Hervoton remmi - Tuulikki on minun tyttöni ja Margarita", jossa yleisö lauloi kertosäettä hienosti mukana. Vanha tuttu "Tarja" sai myös yleisön mukaan ja suurin osa osasikin kertosäkeen ulkoa. "Avaa hakas" kuultiin extrapitkänä versiona, jossa yleisö lauloi railakkaasti mukana Kaken johtaessa silmin nähden tyytyväisen iloisena joukkoa. Yleisöä katsellessa ei kyllä ole ihme, että Kake on ollut Naapurinvaaran juhannusesiintyjänä kymmenkunta kertaa. Sali oli täynnä, tunnelma hyvä ja kappaleet saivat mukaansa. Minut yllätti se, miten hyvin ihmiset osasivat laulaa mukana sekä lavan edessä että tanssiessaan.

"Hei vaan heilani suloinen" kirvoitti myös laulunkannat mukaansa. Viimeisenä kappaleena kuultiin odotetusti jokaisen sydäntä - ainakin sanoituksellisesti - lähellä oleva venäläisperäinen  "Tilipäivä koittaa", sillä kukapa ei nyt tilipäiväänsä odottaisi :). Kappaleen hauskat sanat sekä erittäin vetävä rytmi ja välisoitto tempaisevat mukaansa helposti. Jos kappale ei ole tuttu, niin laitan tähän linkin, niin voit käydä kuuntelemassa Kaken huippuhittiä ja fiilistellä, kun sinulla Tilipäivä koittaa 

Tunnelma katossa

Videolla Kake on yhden lempiharrastuksensa eli rallin parissa, joten tämä sopii myös miehille. Tätä kappaletta yleisö toivoo jokaisella keikalla, aina on kuulunut "tilipäivä koittaa" -huutoja jo alkuillasta ja Kake ei petä koskaan, laulu tulee viimeisenä jokikinen kerta. Yhdellä nuorella miehellä oli mukanaan ananas ja hän antoi laulun aikana sen Kakelle, joka nuuhkaisi sitä. Tämän jälkeen ei kestänyt kauaa, kun ääni petti  ja ja loppuosan biisistä lauloi yleisö bändin poikien kanssa. Kake yritti välillä vähän laulaa, mutta ääntä ei kerta kaikkiaan ollut ja encore jäikin tällä kerralla väliin ja keikka loppuikin varsin nopeasti tervehdykseen "hei".

Lavalle tullessamme takana tulijat sanoivat, että nyt joutuu kiertämään etuoven kautta, mutta onneksi loppuillasta pääsee suoraan autolle, sillä lavan takareuna oli tien toisella puolella. Niinpä menimme kysymään järjestysmiehiltä, että pääseekö autolle suoraan, koska matkaa oli se kymmenen metriä. Vastaus oli tyly "ei pääse" ja niinpä piti kiertää toistasataa metriä. Ei kovin järkevää, sillä ilma oli viilennyt jo alle kymmenen asteen ja kurkkukipuhan siitä sitten iski, kun aivan hikisenä tallusti autolle. Tuossa vaiheessa olisi kyllä toivonut järjen käyttöä, mutta tällä kertaa sitä ei nyt sitten ollut lainkaan havaittavissa.

 Kotimatka sujui joutuisasti ja otin tähän lopuksi kuvan taloyhtiömme lipputangosta, sillä juhlimmehan Suomen lipun päivää sekä kellostani ja pihamaisemasta. Voi näitä pohjoisen upeita,valoisia öitä!

Mukavaa juhannusta kaikille!

For my foreign friends- this story is about an old Finnish Midsummer tradition, to go dancing and see how the bonfire burns. Well, this year we visited Naapurinvaara in Sotkamo that is one of the prettiest danceplaces in Finland, just look at the pictures. One can naturally get some food and drinks but the main thing is to dance and have fun. This time we had one of my very old favourites - Kake Randelin - performing with his band and I was very happy and enjoyed very much since I could sing most of the sing by heart. Tilipäivä koittaa

in this link you can hear one of his most popular songs. The words mean that the Pay check day is coming soon - and this is naturally a day that we all like pretty much, don't we?  In the bonfire picture you can see that this year it was no success, they had too fresh wood and it didn't catch the fire like it should have.  In the last picture you see that we were at home 2.10 a.m. and it is still very light. We celebrate our Finnish flag on Midsummer and the flag can be seen the whole night and the last picture is from the backyard of our house. I warmly recommed to everybody to spend at least once in the lifetime a day or two in the North in June or July (Finland, Sweden, Norway) to experience the white nights, they are something unbelivable and extraordinary! You really can't tell the difference between the day and night.

                   Happy Midsummer to you all!