torstai 23. kesäkuuta 2011

Lettuja ja rasteja - pancakes and orienteering

Tänään oli melkoinen liikkumispäivä: koirat useampaan kertaan lenkille, joista yksi oli pitempi lenkki metässä, frisbeegolfavaus sekä iltarastit :). Aamusella kävimme hoitamassa asioita ja syömässä torilla kauden avausletut kera mansikkahillon Ämmän leivän kioskilla.




Aloitin viime kesänä pitkän tauon jälkeen uudelleen käymään iltarasteilla, sillä suunnistus oli jo koulussa yksi lempilajeistani. Viime kesänä eksyin kerran ihan totaalisesti, onneksi puhelin oli matkassa :). Pari kertaa olin reitillä hukassa, mutta onnistuin sitten löytämään itseni takaisin kartalle. Tänään oli kauden avaus, sillä Nastolassa oli joko hirveä vesisade tai hirmuinen helle iltarastipäivinä. Suunnistuspaikka oli aivan mielettömän kauniilla paikalla Varisjärven rannalla. Tien kummallakin puolella oli järvi ja maasto oli täkäläisittäin melko tyypillistä matalaa aluskasvillisuutta olevaa mäntykangasta, jossa oli mukavasti mäennyppylöitä, pieniä soita ja teitä ristiin rastiin. Valitsimme C-radan, joka oli lyhyin (2.3 km) ja helpoin. Päivän teema oli SUPPA, sillä neljän rastin määrite oli suppa. Ensimmäistä rastia haimme hieman, itse sekosin tienhaarasta, laskin ne pieleen, mutta melko nopeasti löysimme supassa köllöttelevän punavalkoisen lipun. Kyllä se vaan joka kerta on upea tunne, kun rastin löytää. En pidä hölkkäämisestä liikuntana, mutta rastin perässä juokseminen on mukavaa (sikäli kun juosta jaksaa).

Ekan rastin leimaus emitillä
Sitten vain ottamaan suuntaa seuraavalle rastille. Itikoita oli tänään nimeksikään eikä sadekaan haitannut. Yhdessä vaiheessa hieman ripotteli vettä, muttemme edes kastuneet. Nelosrastia olisin pummannut reilusti, mutta onneksi kaverini oli ajan tasalla ja piti huolta siitä, että en päässyt eksymään. Tällä kerralla rastitkin olivat kuivissa paikoissa eikä tarvinnut ylitellä soita, ainoastaan vitonen oli soinen suppa, jossa olisi saanut kenkänsä litimäriksi, mutta onneksi siinä oli kaatunut koivu, jota pitkin tasapainotellen pääsi rastille kuivin jaloin. Viimeinen rasti oli kumpareen päällä ja sitten vain maaliin sen, minkä jaloista lähti, eikä kovin paljon enää lähtenyt. Sitten vain jännäämään, milloin tulokset tulevat nettiin. Aikamme oli n 43 min ja tipsu Rilla ja emäntänsä kilvoittelivat muutamalla rastilla yhtäaikaa kanssamme, tosin he taisivat lähteä meitä myöhemmin, joten saivat varmaan paremman ajan.

Kävimme vielä ajamassa tietä vähän eteen päin ja löysimme ihastuttavan nuotiopaikan, jonne viemme mahdolliset kesävieraat grillaamaan makkaraa sekä nauttimaan ihanasta kainuulaisesta luonnosta. Ensi viikolla uudestaan - tutuissa Kelkkakankaan maisemissa, jossa on pahoja karttaan merkitsemättömiä avohakkuita.

 
We started orienteering last summer and today was the first start in beautiful scenery with lakes, hills and some little swamps. I have always liked orienteering even though I got lost in the wood a  couple of times last summer. I also hope that my condition was better. Today there were no mosquitos and the track was nice, there was only one control point by a swamp but one could get there by walking on a fallen birch tree. I would have got lost once but luckily my friend was "on the map" and prevented me from getting lost :).It is very nice motion and the feeling when you find the control is every time amazing: I did it!

Ei kommentteja: