Suomussalmi osa 28 marjastamaan - picking berries

Marjanpoiminta on ollut jo neljäkymmentä vuotta minulle tuttu jokakesäinen harrastus. Ihan pikkulapsena menimme koko perheellä marjastamaan ja siskoni kanssa meillä oli iän myötä kasvava poimimisosuus ja kun sen oli saanut poimittua, pääsi metsään leikkimään. Meillä oli mökin lähellä aho, jossa kasvoi metsämansikoita ja niiden poimiminen oli mukavaa, koska ne maistuivat niin hyviltä. Mummolan tien varressa kasvoi mesimarjoja ja ne olivat myös todella hyviä, niitä ei Kainuussa niin kovasti kasvakaan, opin luontoillassa. Lähinnä poimimme mustikoita, vattuja ja puolukoita, lakkoja Savossa ei oikein ollut, joskus isä niitä sai poimittua ja äiti keitti niistä ihanaa hilloa, jota syötiin jäätelön kanssa joko lauantaisin tai sitten olympiavoiton tai muun vastaavan kunniaksi.

Kainuussa marjoja kasvaa ja runsaasti. Tosin muutamana vuonna lakkasato on jäänyt alhaiseksi, syynä on ollut aikainen ukkonen, joka pieksi kukat niin, että pölyttäjät eivät niitä enää löytäneet. Meillä on kuitenkin muutama lakkapaikka, jotka vuosittain käymme tarkastamassa ja tänä vuonna saimme viitisen litraa kullankeltaista herkkumarjaa. Avosoilla ei ollut mitään ja marjoja löytyi korpisoilta, jossa oli puita - eikä aina sieltäkään. Mansikat ostimme torilta ja pakastimme mieheni kanssa yhdessä. K-market HerkkuKirsikasta löytyi kätevä mansikankantojen poistaja, jolla kannan sai näppärästi irti.

Mansikkasouvissa

Rita, Miila ja nauravainen Skoti marjaämpäreitten luona

Vatut ovat olleet aina herkkuani ja tänä vuonna niitä löytyi tutusta paikasta, kerrankin pystyi poimimaan hyvällä omallatunnolla ihan maanomistajan luvalla ;-). Eilen poimimme niitä kuutisen litraa ja ensi viikolla pitää käydä poimimassa vielä lisää, jahka loput vatut kypsyvät. Mustikat eivät ole täällä ihan vielä ihan täysin kypsiä mielestäni, joten niitä poimimme ensi viikolla tai sitten jätämme poimimisen Hämeeseen, sillä ystävämme mökin lähettyvillä niitä on kuulemma ihan hirmuisesti.

Mieheni kävi poimimassa yksi ilta vaaralta mustikoita, pakastin on ihan täynnä ja käyn vielä ennen kotiin lähtöä poimimassa ja pakastan ne sitten vasta etelässä. 

Koirat ovat tietty mukana kaikilla marjareissulla. Viimeisellä lakkareissulla kävi hieman huonosti, sillä Nelli oli pudonnut suonsilmään eikä se luonnollisestikaan tullut muiden koirien mukana, kun mieheni sitä huuteli. Aikansa etsittyään itse asiassa muut koiramme löysivät sen. Etutassut ja pää ja niska olivat näkyvissä, kun se oli vajonnut suohon.  Reippaalla niskaotteella se lähti irti, mutta itse se ei olisi ylös päässyt, koska takajaloilla ei ollut mitään, mistä ponnistaa.



Picking up berries has always been a hobby for me. Ever since I was a child we used to go to the forest and pick blueberries, lingonberries, cloudberries and raspberries like so many other Finnish families did and still do. This year we bought strawberries at the market place. We found yesterday 6 litres raspberries and before that 5 litres yellow cloudberries that grow on the swamps. This year there were not much of them and they only grew in swamps with trees.