Luottamus

Yksi tärkeimmistä elämänarvoistani on luottamus ihmisten välillä. Olen hyvin luottavainen ihminen ja tämä aiheuttaakin sitten monesti sekä ongelmia että pahaa mieltä, kun kanssaeläjät eivät ajattele samalla tavalla. Ehkä kännykät ja tekstiviestiaikakausi  on tehnyt sen, että kynnys perua asiat viime tipassa  tai jopa jättää peruuttamatta, on laskenut huomattavasti, mene ja tiedä.


Jotenkin tuntuu siltä, että nykymaailmassa ei enää voi luottaa ihmisiin samalla tavalla kuin viime vuosisadalla. Pahinta on luonnollisesti se, kun lähiperheen jäsen, sukulainen tai hyvänä ystävänä pidetty ihminen pettää luottamuksen. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka aina pitävät lupauksensa ja jos heille tulee joku este, niin he ilmoittavat ajoissa, etteivät voi pitää sovittua asiaa. Tällainen ystävä on kullanarvoinen ja heitä on vähän.  Eilen viimeksi juttelin pitkäaikaisen ystäväni kanssa tästä asiasta ja totesimme, että meille molemmille sopimusten pitäminen ja luotettavuus on elämän kulmakiviä - ja se yhdistää meitä. Tiedän, että jos sovin hänen kanssaan viiden vuoden päähän treffit tiettyyn paikkaan, niin hän tulee paikalle, vaikkemme puhuisi tapaamisesta lainkaan - tai jos hän olisi jostain syystä estynyt, niin hän ilmoittaisi minulle, ettei pääse. Onneksi minulla on useampi sukulainen ja ystävä, joihin voin luottaa kuin kiveen ja tiedän, että se, mitä sovitaan, se pitää. Vipit ja lainat maksetaan ajallaan, tapaamisiin tullaan ajoissa ja ilmoitetaan, jos niihin ei päästä.

Itse pyrin aina olemaan ihmisten luottamuksen arvoinen. Jos en pääse sovittuun tapaamiseen tai en pysty suorittamaan sovittua asiaa, ilmoitan siitä ihmiselle, jota asia koskee. Tunnen kuitenkin ihmisiä, jotka jatkuvalla asioiden muutoksilla ja sopimusten purkamisella ovat aikaansaaneet sen, että en enää luota heihin lainkaan. Niin monta kertaa olen joutunut pettymään katkerasti ja muuttamaan omat suunnitelmani, kun toinen on alkanut sooloilla. Minulle on se ja sama, mitä kyseinen henkilö lupaa, sillä tiedän, ettei se kuitenkaan pidä paikkaansa tai toteudu. Näitä ns. "läpä-läpä"-tyyppejä on yhteiskunnassanne yhä enenevässä määrin. He puhuvat ja selittelevät asiat parhain päin, koskaan mikään asia ei ole heidän vikansa ja heillä on oikeus tehdä kuten he haluavat - muista viis. Surullista.

Kuvan koira - skotlantilainen Greyfriar's Bobby - rakasti isäntäänsä tämän kuoltua syvästi. Vuosien ajan Bobby makasi poliisiomistajansa haudalla, sai ruokaa ystävällisiltä ihmisiltä ja pysyi hengissä. Bobbylle pystytettiin patsas  Edinburghiin ja takana näkyykin Bobby's Bar -niminen ravintola. Bobbysta on kirjoitettu kirja ja tehty elokuvakin. Bobbylla kuten muillakin koirilla on suuri luottamus isäntäänsä, kunhan vain eläintä kohdellaan hyvin :).