Kennelelämää osa 6: Koirien leluja

 Monen koiran omistajana meille on aikojen saatossa kertynyt jonkin verran koirien leluja. Viime aikoina olen panostanut aktivointileluihin, vaikka ne aika kalliita ovatkin. Tässä esittelen joitakin hankintojani. Tämä pallo on yksi vanhimmista leluistamme ja se on ostettu ensimmäiselle koirallemme Viiville. Pallon sisälle laitetaan makupaloja ja koira työntelee palloa lattialla ja syö makupalat sitä mukaa kun ne putoavat aukosta. Pallon huono puoli on se, että koira saa sen sohvan alle, josta se on hankala saada pois.


Alemmassa kuvassa on pallon kehittyneempi versio, jossa on sellaiset muoviset hapsut, jotka estävät namin tippumista helposti. Koiran pitää käyttää voimaa, jotta se saa namin ulos pallosta. Epäsymmetrisen muotonsa puolesta tämä pallo myös kierii vähemmän ennustettavasti kuin pallo. Ostin tämän muistaakseni Agrimarketista enkä pitänyt lelua kalliina. Itse asiassa aion ostaa niitä useammankin. Jollain ihme tavalla Miila saa avattua pallon, vaikka siinä on keskellä kierteet.

 Tämän oranssin pallolelun Marcella osti Ritalle ja se lähti Ritan mukaan Suomeen Hollannista. Tämä oli Reppulin rakkain lelu pentuna ja se jaksoi leikkiä tällä vaikka kuinka kauan. Narusta voi heittää palloa tai sitten repiä ja antaa koiran pitää palloa suussaan.

Pallo ylipäätään on monien koirien lempilelu ja sen kanssa saa olla hieman varovainen, ettei koira vain nielaise sitä innoissaan, sillä niinkin on kuulemma käynyt. Belgiasta ostin sellaisen kepin, jossa pallo pysyy kii ja sillä voi vipata palloa kauaksi eikä sitä tarvitse heittää. Se on varsin suosittu ollut perheessämme. Nyt se taitaa olla autotallissa enkä jaksanut etsiä sitä kuviin.

Tässä on joka koirakodin peruslelu eli Kong, joka kestää sekä pakastamista että mikroaaltouunia. Kongin voi täyttää kuivamuonalla ja laittaa esim. raakaa jauhelihaa tulpaksi. Koiralla kestää aikansa, ennen kuin se saa lihan syödyksi ja pääsee nappuloihin kiinni. Nelli on mestari Kongin kanssa, sillä se alaa heitellä sitä pitkin lattiaa ja nappulat tipahtelevat sieltä helposti ulos. Mikrossa voi sulattaa juustoa tulpaksi. Kongeja on erikokoisia, tämä taitaa olla toiseksi pienintä kokoa ja sopii sheltille hyvin.


Sininen lelu toimii samalla periaatteella kuin äsken esittelemäni pallo, nami putoaa reiästä pois, kun koira pyörittelee kuutiota lattialla. Kerrallaan ulos mahtuu yksi tai kaksi namia koosta riippuen, joten koira saa pyöritellä aikansa, ennen kuin kuutio on tyhjänä.

Tässä on oranssin Kongin halpaversion lisäksi kolme Tallinnasta ostettua lelua. Punaiseen putkiloon laitetaan nameja sisälle ja ne putoilevat aukoista pois, kun koira työntää putkea lattialla. Putken sisällä on kolme sinistä tikkua, jotka hankaloittavat namien ulostulemista. Keskellä olevaan violettiin voi myös laittaa nameja ja sitä voi kiertää tiukemmaksi tai jättää löysemmäksi, jolloin namit putoavat helpommin. Oikealla oleva pieni violetti lelu on itsellenikin arvoitus. Joskus olen työntänyt esim. Frolicia kuvassa näkyviin reikiin, mutta tämä lelu on aika heikko leikkiväline.
 

Skoti työnsi heti nokkansa kuviin, kun koitin kuvata violetteja leluja

Tässä on sininen pallo, sekin on Tallinnasta ostettu ja senkin sisälle laitetaan nameja. Korkki on tiukka ja monesti siinä tarvitsee pihdit. Tämä myös pitää aika kovaa ääntä. Vasemmanpuoleinen mötykkä toimii samalla idealla, tätä koiran on vähän hankalampaa työnnellä lattialla sen erikoisen muodon vuoksi ja siinä on päällä aukko, jonka koko on säädettävissä makupalan koon mukaan. Alussa reikä voi olla isompi, jolloin namitkin putoavat helpommin ulos. Taidon kasvaessa reiän kokoa voi pienentää.

 

Tämä on  oikein kiva lelu, ostin sen Agrimarketista eikä edes ollut kallis, alta parikymppiä muistaakseni. Tässä on meidän neropateillekin hieman haastetta tuon keltaisen osan kanssa, joka aukeaa, kun koira  pyörittää tassullaan sivussanäkyviä pyöriä. Siniset osat liikkuvat joko tassulla tai kuonolla. Tämä on ehdoton suosikkini jo yksin hintalaatusuhteen takia. Kannattaa seurata, kun koira syö, sillä pohjaosa ei ole täyttä puuta, vaan koira saa sitä nakerrettua hampaillaan halutessaan.






Ruotsalaisen Nina Ottossonin leluja meillä on tämä yksi. En ole raskinut ostaa niitä yksin hinnan takia. Tässä namit piilotetaan ruskeitten laattojen alle, jotka liikkuvat tassulla aika kevyesti. Ensin koiran on kuitenkin siirrettävä valkoinen osa pois, jotta se saa ruskeat osat liikkumaan. Valkeankin alle voi laittaa nameja. Tämän piti olla haastava lelu, mutta meijän shelteillä ei kauaa nokka tuhissut, kun ne hokasivat idean.

 Tässä uusin hankintani "Dog Acticity Poker Box", jonka tilasin Zooplussasta ja se tulikin meille ihan kotiin tuotuna Saksasta asti. Alennuksen jälkeen se maksoi  24,90, oikea hinta oli 39.90. Tätä mainostettiin todella älykkäiden koirien leluna. Mukana tuli oikein ohjevihko, jossa neuvottiin, miten kutakin neljästä laatikosta piti asteittain koiralle opettaa. No räppäsin namit laatikoihin ja eikun menoksi. Ritalla ei kauaa mennyt, kun kolme laatikkoa oli auki ja samoin kävi muillakin nartuillamme. Skotilla lelu toimi hieman kauemmin, se jäi makaamaan lelun viereen maahan hampaitaan irvistellen, kun oli saanut punaisen laatikon selvitettyä. Tytöillä - edes Ritalla, joka on pomo -  ei ollut mitään asiaa tämän lelun luo. Skoti omi sen itselleen täysin. Sitten laitoinkin muut eri huoneeseen ja annoin koirien yksitellen leikkiä tällä. Lelu on hyvin suosittu ja kun vain otankin sen esille, niin koirat innostuvat.

Nykyään syötän koirille usein nappulat näiden lelujen avulla. Vaihtelen vähän leluja ja koiria. Skoti, joka ei ole penaalin terävin kynä, saa helpommat lelut ja tytöt vaikeammat. Yllätyimme mieheni kanssa tätä uusinta lelua testatessamme, että Miila osoittautui porukan näppärimmäksi. Laitoimme kaikille kahdesti namit laatikoihin ja katsoimme, oppiko koira ekasta kerrasta avaamaan laatikon narusta ja kyllä se aika nopeasti sen oppi. Jos koira ei tiedä, mitä tehdä, niin se joko yrittää purra kyseista kohtaa tai sitten räpätä sitä tassullaan. Meillä on aina aktivoitu koiria paljon, sillä koira turhautuu, jollei se saa purkaa energiaansa. Shelttiemme jokapäiväistä hommaa on etsiä taloomme piilottamiani nameja.


Videolta voit katsoa, kuinka 12,5-vuotias Nellimme hallitsi tämänkin lelun salat, sillä Nellillä menee puolisentoista minuttiia, kun se saa kaikki laatikot avattua ja namit  pisteltyä poskeen :). Video on kuvattu kolme päivää sen jälkeen, kun lelu tuli meille. Ei shelttejä suotta ole listattu älykkäimpien koirarotujen joukkoon.