Sting Kaisaniemessä

Näin telkkarissa Stingistä kertovan ohjelman joulun alla ja hän teki minuun suuren vaikutuksen, joten enpä juuri epäröinyt, kun kuulin hänen tulevan konsertoimaan Helsinkiin. Edellinen kosketukseni häneen oli ruotsin Medvind-kirjasarjassa, jossa esiteltiin, kuinka hän suojelee sademetsiä. Medvind oli käytössä 90-luvun alkupuolella :). Eipä olisi miestä uskonut kuusikymppiseksi, sen verran hyvässä kunnossa hän oli. Emme niin välittäneet muista esiintyjistä, joten tulimme paikalle edellisen esiintyjän Rumorin aikana. Auto jätettiin näppärästi rautatieaseman parkkihalliin ja sieltä sitten suuntasimme viereiseen Kaisapuistoon, jossa olen ollut aiemmin muutaman kerran katsomassa pesäpalloa.Törmäsin erääseen musaopeemme ja juttelimme hetken hänen kanssaan ennen konsertin alkua. Vessoja oli riittävästi, silmiinpistävää oli kovin pitkät jonot ruokapisteille.



Stingin oli määrä esiintyä klo 20.30 ja kun edellinen lopetti, niin lava oli täynnä hyöriviä miehiä, jotka pistivät soittimet kuntoon nopeasti. Sting tuli lavalle ennen määräaikaa , toivotti yleisön suomeksi tervetulleeksi ja esitteli bändinsä ja siihen se kommunikointi sitten loppuikin. Kappaleet seurasivat toinen toistaan, mutta kokonaisuus jäi vähän etäiseksi johtuen siitä, ettei hän juurikaan ottanut yleisöön kontaktia. Toisaalta Michael Bublé taas lörpötteli ehkä liiankin kanssa, joten aika vaikeaa on artistin löytää se kultainen keskitie. Nyt saimme kyllä nauttia musiikista ihan koko rahalla. Sillä soitto kesti luvatut 1,5 tuntia ja encoreitakin tuli normaalia useampia. Hyvin pysyttiin aikataulussa eikä diivailun elkeitä ollut yhtään. Arvostan kovasti sitä, että artisti ottaa myös yleisön huomioon ja aloittaa keikkansa sovittuna aikana. Olimme sen verran kaukana lavasta, että kännykällä otetut kuvat eivät tee yhtään oikeutta isolle lavalle eikä sen molemmin puolin olleille videoscreeneille, joita konserttia pystyi seuraamaan erittäin hyvin.

Musiikki oli ihan mukavaa, tunnistin puolentusinaa laulua  kuten  Englishman in New York, Fields  of Gold ja The Policesta tuttu Every Breath YouTake loput olivat ihan outoja minulle. Soittajat olivat todella taitavia, mieheni kehui erityisesti rumpalia ja molemmat pidimme kovasti viulistista. Sting soitti  bassoa todella taitavasti laulaessaan ja hänelle kiikutettiin uusi viritetty basso vähän väliä. Laulu oli ihan mahtavaa ja todella puhdasta. Nautin kyllä suuresti konsertista ja kannatti matkata pohjoisesta etelään sen vuoksi. Ihan lopussa alkoi pikkuisen ripsiä vettä, mutta se ei menoa haitannut, sillä ihmiset kaivoivat sadetakit päälleen ja jammasivat entiseen malliin.


Tässä livepätkä kappaleesta Shape of My Heart, jossa on aivan ihana kitarasäestyskuvio.

Jos innostuit, niin tässä koko kappale aivan uskomattoman hienona akustisena versiona, pelkän kitaran säestyksellä.