perjantai 26. lokakuuta 2012

Plitvicka jezero - maanpäällinen paratiisi Kroatia osa 2

Plitvickan järvialueen luonnonpuisto oli suurin syy, miksi halusin syyslomallamme Kroatiaan. Bongasin sen joltain matkasivustolta Euroopan top kymmenen -kohteista. Alue on perustettu 1949 ja se on Unescon maailmanperintölistalla. Alue on muodostunut Korona-jokeen ja siinä on 16 järveä ja lukuisia vesiputouksia. En pettynyt, kokemus oli huikea! Kesällä paikka on täynnä turisteja ja ihmiset kulkevat jonossa suosituimmilla alueilla. Nyt porukkaa oli vähän, yksi ranskalaisryhmä ja pari japanilaisseuruetta ja lisäksemme muutamia muita yksittäisiä kiertäjiä. Vuonna 2011 puistossa oli yli miljoona kävijää. Putoukset ovat muodostuneet miljoonien vuosien kuluessa kalkkikivipitoiselle alueelle. Alueen korkein vesiputous onkin saanut osuvasti nimekseen Veliki ja se on 78 metriä korkea.  Puistossa elää lintujen ja kalojen lisäksi mm. karhuja, kettuja, villisikoja ja ilveksiä. En ole ornitologi, mutta luulen bonganneeni punarinnan, joka pyrähti nenäni edestä ja  koskikaran, joka nokki itselleen jotain ruokaa pienen putouksen päällä. Kaloja oli monenlaisia, yksi taimensukuinen ainakin uiskenteli yhdessä järvessä.


Heti reitin alussa avautuu huikea maisema vesiputouksille sekä vuorille


Aika tyhjä parkkipaikka
Olimme yötä puiston lähellä ja ruhtinaallisen aamiaisen jälkeen olimme puistossa hieman ennen yhdeksää. Valitsimme useista vaihtoehdoista reitin C, jonka kestoksi arvioitiin neljästä kuuteen tuntia. Meillä meni reilu nelisen tuntia, kiertämisen lisäksi odotimme bussia ja laivaa reilut puoli tuntia. Sesonkiaikana molemmat kulkevat vartin välein, nyt väli oli puolisen tuntia. Mietimme jälkeenpäin, kummin päin reitti kannattaisi kiertää ja tulimme siihen tulokseen, että teimme oikean ratkaisun reitinvalinnassa.


 
Kozjak-järven rannalla on kahvila ja matkamuistomyymälä ja laiva kulkee vielä päätepisteessä kummallekin puolelle järveä. Ostimme sämpylän ja omenakakun ja matkamuistomyymälästä ostin kilisevän kellon, joka on kätevä oppitunneilla hiljentämään opiskelijat. Siellä oli kortteja, karttoja ja monenlaisia matkamuistoja. Tuli vähän ahtaanpaikan kammo, kun iso ryhmä metri neljäkymmentäsenttisiä japanilaismummoja oli paikassa samaan aikaan.
 

Laivamatkan väriloistoa



Matkaseuranamme järven ylityksessä meillä oli unkarilaispariskunta ja nuoren naisen kanssa puhuin venäjää, koska se oli hänen osaamansa kieli, poika osasi englantia. Kun pääsimme määränpäähän, niin sieltä oli useamman kilometrin mittainen kuljetus ja sitten vielä ehkä kilometrin kävely parkkipaikalle. Matka oli hauska, sillä keskimmäisessä ja viimeisessä vaunussa hytkytti ihan toden teolla. Naureskelimmekin sitä takavaunussa tulleen nuoren pariskunnan kanssa.



Matkalla oli kaikenikäistä väkeä, jonkun verran myös lapsia. Eniten ihmettelimme lastenrattaita crocseissa työntävää miestä ja naista, joka piteli käsissään lasta, joka tapaili ensiaskeliaan. He tulivat yläjärvillä vastaan suunnasta, josta kukaan muu ei kävellyt. Rattailla ei reittiä kannata lähteä kiertämään, koska suurin osa matkasta kuljetaan puusiltoja pitkin ja puut ovat vaakatasossa. Kenkien tulee ehdottomasti olla hyvät, joko vaelluskengät tai lenkkarit.

 Kävin yhdessä luolantyyppisessä, joka oli siitä erikoinen, että siitä puuttui sekä katto että pohja. Siellä oli kymmenisen astetta lämmintä ja siellä eleli ainoastaan pari eläintä. Yläosassa oli ihan vain aukko.

On vaikea arvioida kävelemäämme matkaa. Sanoisin, että reitti oli 8-10 kilometriä. Jaloissa alkoi tuntua ihan lopussa ja seuraavana päivänä pohkeissa tuntui pientä kiristystä.

Suosittelemme Plitvickaa etenkin syksyllä, koska silloin ei ole liian kuumaa, väkeä on vähän ja ruska tekee elämyksestä aivan upean. Hollantilainen ystäväni on käynyt puistossa kesällä ja hän sanoi kulkeneensa jonossa melkein koko ajan.
Mieheni näppäili kännykällään jatkuvasti kuvia, joka mutkan takana tuntui olevan kohde, joka piti saada ikuistettua. :). Lämpötila oli parisenkymmentä astetta ja välillä aurinkokin näyttäytyi, mutta enimmäkseen oli sopivan pilvistä.

Läksimme oikeasta alareunasta ja päädyimme vasemmalla näkyvään pieneen pisteeseen ison järven alla

 Tässä oikeastaan näkee koko reittimme. Aloitimme vasemmalta Ulaz 1:stä, P3-P2 oli järvimatka ja P3 -ST4 kävely. P2:sta olisi päässyt takaisin lyhyttä kävelyreittiä pitkin, jos olisi halunnut.  ST4:stä oli kuljetus.  Reitin voi myös kiertää toisinpäin.



Lopuksi kuvia, jotka puhukoot puolestaan.






Veden värin vaihtelu, joka johtuu mineraaleista, oli käsittämättömän hienoa









Ohituskaista






Hassut puunjuuret




Tikat asialla

Vesi oli kirkasta

Päätepisteessä


Sama paikka kuin ekassa kuvassa, mutta päivänpaisteessa


Tulomatkalla kävimme syömässä Macola-nimisessä ravintolassa, jota voi suositella erittäin lämpimästi. Ensin oli tupakoijien ruokaosasto (niitä tässä maassa riittikin kotitarpeiksi), sitten voi ostaa leivonnaisia, seuraavaksi oli ruokailjoiden tila, karhun oikealla puolella näkyy lounastiski ja sen takana oli lounasvieraiden puoli, jonka takana oli aivan hervottoman iso tila isoille ryhmille.


Kana-annoksemme olivat hyvin maistuvat ja palvelu erinomaista


 Kävimme myös toisessa ravintolassa Degenijassa, jossa oli tupa täynnä ja myös hyvä ruoka. Molempia voi suositella lämpimästi. Jos menet Kroatiaan, niin  käy ihmeessä katsomassa Plitvickan järvet!


Ei kommentteja: