sunnuntai 14. lokakuuta 2012

The Rasmus Sibeliustalossa - VILKEN ENERGI!

Koulumme ruotsinkirjasarja Galleri ykkösen seiskakappaleen nimi on Vilken energi! ja se kertoo The Rasmus -yhtyeen tarinan. Sen verran monta kertaa olen kyseisen kappaleen kahlannut läpi, etten empinyt hetkeäkään, kun kuulin yhtyeen tulevan Sibeliustalolle. Ystäväni Pian kanssa varasimme liput ja päätimme juhlistaa iltaa syömällä El Torossa ennen konserttia. Molemmat olimme siinä käsityksessä, että keikka alkaa klo 19 ja ihmettelimmekin tyhjää parkkipaikkaa, kunnes kaivoin liput esille ja tajusimme olevamme puolitoista tuntia liian aikaisin paikalla. No eipä hätiä mitiä, Edi kävi uuden Audimme rattiin ja ajelimme Villähteelle pissittämään koirat, jottei niille tulisi liian pitkää iltaa.

The Rasmuksen tarina alkaa jo 90-luvulta, kun pojat olivat yläasteella ja perustivat bändin, jonka nimeksi tuli Rasmus, koska se kuulosti hyvältä. Erottuakseen samannimisestä ruotsalaisesta muusikosta bändin nimeen lisättiin määräinen artikkeli. Konsertti oli alusta alkaen aivan huikea! Mieletöntä musiikin ilotulitusta koko ajan. Eipä ihme, että yhtye on yksi Suomen menestyneimmistä ulkomailla ja että se keikkailee ympäri maailmaa. Meillä oli liput eka parvelle, koska siellä ovat salin parhaat paikat akustiikkaa ajatellen. Alakerta hyppi, tanssi ja juhli oikein kunnolla! Pikkuisen kyllä ärsytti henkilökunnan puuttuminen ja käveleminen, kun he yrittivät laittaa ihmisiä istumaan. No jotain ohjeitahan hekin kait noudattivat, mutta kyllä musiikista nauttimisen tulisi olla ensi sijalla. Se hiippailu  ja ihmisten olalle koputtelu kyllä häiritsi ihan oikeasti enemmän kuin  yleisön hauskanpito.

Keikka alkoi repäisevästi hitillä First Day of My Life, jonka aikana yleisö virittyi oivallisesti tunnelmaan. En tunne yhtyeen tuotantoa sen hittejä lukuunottamatta kovin hyvin, mutta jokainen kappale oli melodialtaan erittäin kaunis ja rytmikäs. Useiden rakenteessa oli monia osia ja kivoja yllätyksiäkin.

Yksi konsertin parhaista osista oli muutaman kappaleen akustinen osuus keikan puolivälissä. Laurin ääni on erittäin hieno ja hän laulaa puhtaasti. Bändillä on uskomaton, aivan käsittämätön live-energia ja karisma, jota on mahdotonta sanoin kuvata. En edes yritä. :): Lauri otti yleisön haltuun heti keikan alusta alkaen ja huolimatta siitä että keikka oli konserttisalissa, yleisö oli hyvin mukana, pomppi ja tanssi aivan innoissaan.  Minua olisi myös hypityttänyt ja tanssituttanut, mutta tyydyin hakkaamaan käsiäni yhteen ja jammailemaan istualtani. Bändi myös vaikutti nöyrältä, diivailusta ei ollut tietoakaan.

Ghostbustersien teemalaulu toimi todella hyvin, lopussa  melkein kaikki huusivat suoraa huutoa GHOSTBUSTERS! Yleisön laulattamisen voi siis hoitaa näinkin - huudattamalla. I'm A Mess-kappaleen kuulimme myös. Etenkin konsertin alussa oli todella voimakkaita valoefektejä, joista varotettiin kyltillä salin ulkopuolellakin. Paikoitellen piti kyllä pitää silmiä kiinni valojen ilotulituksessa. Joissain kappaleissa kivat kuviot kiersivät koko salin seiniä ja kattoa ja savua tuli näyttämölle. Tällä keikalla emme nähneet mitään tulia tms. epäilen, että puisessa rakennuksessa ne ovat kiellettyjä. Lavan takana oli pystysuoria pylväitä, joissa kulki kaikenlaisia kuvia ja videoita.

Valssi toimi aivan erinomaisesti, harvemmin kuulee 3/4-tahtilajisia kappaleita rock-konsertissa, pari biisiä oli 6/8:ssa ja nekin olivat kiva piristys. Immortal on Laurin oma lempibiisi ja sen kuulimme myös. Keikan lopussa soitettiin Sail Away ja encoreitakin tuli muistaakseni peräti neljä. Toiseksi viimeisenä kaikkien odottama hitti  In The Shadows



Koska konsertissa ei saanut kuvata, niin tässä pari kuvaa paitamyynnistä.







Meikeläisestä tuli fani, ei se vanha rokkitausta sieltä koskaan tule katoamaan :)
Lopuksi voi vain todeta, että The Rasmus tuli, soitti ja voitti yleisön puolelleen - huikealla tavalla!

To my foreign friends, The Rasmus is gigging in many countries in Europe, go and see them! You won't be disappointed, I can guarantee that!


Ei kommentteja: