Ensiapuvesossa

Veso tarkoittaa opettajien virkaehtosopimuksenmukaista koulutuspäivää, mutta lyhennämme sen aina vesoksi. Tänään meillä oli kaksi tuntia ainekohtaista työskentelyä ja sen jälkeen kävimme syömässä ja loppupäivän Wilhelm Lybäck piti meille oikein hyödyllistä ensiapukoulutusta.

Päällimmäiseksi mieleen jäivät seuraavat seikat:

Katso onnettomuudessa koko tilanne paikan päällä ja laske uhrien lukumäärä, selvitä myös tarkka olinpaikkasi, ennen kuin soitat hätänumeroon 112. Mieti myös, onko turvallista mennä paikan päälle ja mitä on tapahtunut. Tutki myös,  hengittääkö uhri eli onko ilmavirtaa ja nouseeko rinta. Jos hän hengittää, niin laita kylkiasentoon. Jos loukkaantunut on selällään, niin nosta leukaa ylös, jolloin kieli ei valu nieluun.

Tajutonta nostetaan niin, että pidä toinen käsi hänen leuassaan, toinen otsassa tai  vaihtoehtoisesti laita takaapäin kädet poskille ja nosta päätä ylös. Minusta tämä oli helpompi tyyli, pidä tajuttomasta kiinni koko ajan, äläkä ota kurkusta kiinni.

Sairaskohtauksessa herättele uhria,  tarkista hengitys, nosta tämän pää ylös ja soita hätänumeroon.

Elvytys: tarkista uhrin hengitys, päätä taaksepäin, 30 nopeaa painallusta - kaksi puhallusta, 30 painallusta - kaksi puhallusta. Meille näytettiin pari helppoa tapaa laittaa ihminen kylkiasentoon ja kääntää selältä mahalleen.

Tukehtumisessa iske viisi iskua lapaluiden väliin, viisi "Heimlichiä" eli vasen käsi nyrkkiin, peukku nyrkin sisään ja peukku palleaan päin ja  laita toinen käsi nyrkin päälle pallean kohdalle eli kylkyluiden alle ja vedä yläviistoon itseäsi kohti siis viidesti.

Tässä vielä omat muistisääntöni: Kylkiasentoon toinen käsi sivulle viittausasentoon 90 asteen kulmaan, toinen sen päälle -> kiinni olkapäästä ja polvesta ja käännä. Mahalta selälleen -> supermiesasento eli toinen käsi ylös ja toinen alas käännä yläkäden puolelle olkapäästä ja housun lahkeesta.

Veso oli yksi parhaimmista, jossa olen ollut. Joskus lukiossa meillä oli jotain ensiapua, sitä saisi kyllä olla enemmänkin, sillä joskus oma henki voi riippua siitä, mitä lähimmäinen osaa ja ennen kaikkea uskaltaa tehdä! Karmea oli kuulemamme tarina, että Helsingin keskustassa joku oli maannut raitiovaunupysäkillä vuorokauden kuolleenna, ennen kuin joku oli tajunnut asian. 

Minusta ei olisi terveydenhoitoalalle, arvostankin suuresti heitä, jotka sillä alalla työskentelevät.

Tällaisen kortin saimme koulutuksen päätteeksi