perjantai 15. marraskuuta 2013

Scorpionsin konsertti 13.11.2013

Pitkän keikkatauon jälkeen innostuin ostamaan lipun yhden lempibändini konserttiin. Ekan kerran kävin heidän konsertissaan ehkä vuonna -88 opiskelukaverini kanssa, tämän jälkeen olen nähnyt bändin kahdesti tai kolmesti mieheni kanssa. Sain alunperin innostukseni lähinnä iki-ihanan balladin Still Loving Youn ansiosta, se onkin valittu kaikkien aikojen rockballadiksi - eikä suotta. Ostin lukioikäisenä Love at The First Sting -kasetin ja kuuntelin sitä paljon. Tutustuin myös kavereitteni kautta Lovedrive ja Blackout -albumeihin, joilla on legendaarisia hittejä, nimibiisien lisäksi suosikkini No One Like You, When the Smoke Is Going Down, Dynamite, Holiday, Is There Anybody There ja Can't Live Without You. Konsertissa kuulimmekin osan näistä, No One Like Youta emme, mikä oli lievä pettymys. Uudempia kappaleita en tunne kovin hyvin ja The Best Is Yet To Come oli kiva yllätys, se kieltämättä muistutti muutamaa yhtyeen aiempaa kappaletta.

Scorpions perustettiin jo vuotta ennen syntymääni -65 ja alkuperäisjäseniä on vain yksi, kitaristi Rudolf Schenker. Laulaja Klaus Meine, jolla on omaperäinen ja helpostitunnistettava ääni sekä toinen kitaristi Matthias Jabs ovat olleet yhtyeessä yli 30 vuotta. Vuonna 2010 Scorpionseilla oli jäähyväiskiertue ja keikoille he palasivat tänä vuonna.


Lämppärinä oli myös saksalainen Accept ja itse huipennus alkoi puoli kymmenen maissa ja kesti noin vartin yli yhteentoista. Yleisö oli enimmäkseen ikäistäni ja vanhempiakin, mutta paikalla oli jokunen lapsi ja nuorisoakin. Ostimme permantopaikat ja pääsimme kolmen metrin päähän lavasta. Bändillä oli kiva meininki, Klaus puhui välillä suomea ja koko ajan he hymyilivät ja ottivat yleisönsä. Saimme laulaa reippaasti ja välillä meitä ihan laulatettiinkin. Monet kertosäkeet lauloi yleisö :). Rumpali Kottakin soolo oli järeä ja oli kiva seurata taustalla olevia videoita Big City Nightin aikana teksti Helsinki heilui taustalla. Keikan parhainta antia olivat kuitenkin Is There Anybody Theren lisäksi encoret Still Loving You, Wind of Change and Rock You Like A Hurricane.Vieressäni oli kolme isoa venäläismiestä, jotka heiluivat sen verran, että katsoin parhaimmaksi siirtyä vähän sivummalle heistä. Ellu pääsi minuakin lähemmäksi ja sai hyviä kuvia. Omani on räpsäisty iPhonella, jonka kamera ei ole kovin kummoinen.









Tähän loppuun muutama fiilistelykappale :)









Kiitokset Ellulle kyydistä ja seurasta ja uuden appsin esittelystä :)


4 kommenttia:

Lady of The Mess kirjoitti...

Oi joi, Scorpparit! Mahdoitkos olla Preferitan kanssa samassa konsertissa?
Kivaa viikonloppua sinne!

signooraliia kirjoitti...

Kiitos erinomaisesta postauksesta, Pauska! Samalla keikalla taidettiin olla, valitettavasti ei tavattu. Keikka oli hieno, ihan samaa mieltä olen - balladit olivat parasta antia. Erityisesti The Best is Yet to Come sekä Send me an Angel saivat kylmät väreet kulkemaan. Nyyh, tämä taisi ollakin viimeinen kerta livejä, onneksi musiikki jää!

Pauska kirjoitti...

No kuulemma olin, harmi ettei tavattu. Meikä lähtee pikkujouluihin ja sitten loppuviikonlopun saakin huilata, ensi viikon kokeet on jo tehty ja melkein kokonaan monistettukin.
Mukavaa viikonloppua Sinullekin!

Pauska kirjoitti...

No kyllä just harmittelin, kun vasta tänään luin, että Sinäkin olit Hartwallilla. Kännykässä on muutama video, mutta parempi laittaa noita kunnolla tehtyjä. Elä vielä heitä kirvestä kaivoon, pojat saattaa vielä hyvinkin tulla keikalle, onhan heillä Suomessa niin paljon ystäviäkin. Treffit ensi keikalla ja toivottavasti jo paljon sitä ennenkin!?