 |
| kuva Kati Tuovinen |
 |
| kuva Kati Tuovinen |
Lauantaina pyyhkäisimme Vantaalle Silkkiteatteriin katsomaan toisen kerran Ilkka Heiskasen Huovis-tarinat. Kummitytön lisäksi kälyni tuli seuraamme. Kylläpä vastalihakset saivat taas kyytiä ja kipeytyivät. Istuimme jälleen etupenkissä ja näimme kaikki pienetkin kasvonilmeet. Keväällä Heiskanen tulee Lahteen ja luulenpa, että hankin lipun sinnekin. Tällä kerrallakin kuulimme Leevi Sytkyn sielunvaelluksen, L. Parasken dopingtestin, Tarzanin sopeutumisen Suomeen, Lispe Ryynäsen ja Hannele Nygårdin unohtumattoman tapaamisen Jutta Grahnin miehen kanssa ja uutena tarinana kuvauksen Kuusamon takamailla olevasta Oravanpyytäjän sihteeristä, jonka hassua sukunimeä en muista. Esityksen jälkeen kävimme kaikki yhdessä illallisella läheisessä Rossossa, jossa sain perunatonta kalakeittoa :)
Sunnuntaina olin Sibeliustalolla kotipaikkakuntani suosikkiviihdetaiteilija Jaakko Tepon 60-vuotisjuhlissa - "Huumorin ytimessä" -kiertueella. Pidot olivat erittäin monipuoliset. Siellä oli taikuri, vatsastapuhuja, tarinoija ja hänen hyvä ystävänsä Markku Purho, joka esitti hienoja taikatemppuja sekä kertoi hauskoja Jaskan juttuja. Sakari Kuosmanen lauloi mukavasti savon murretta viäntäen ja naissolisti oli Johanna Heimonen. Jaskan poikien Iljan ja Johanneksen bändi Kaukolasipartio säesti. Koko yleisö lauloi Pamelan, joka oli aikoinaan hitti.
Jaskan Ruikonperä-jutut ovat vertaansa vailla, ostin cd-levyn ja kuuntelin niitä hihitellen koko tulomatkan. Juttu luistaa ja sitä riittää, käypä linkistä kuuntelemassa minulle tuttujen maisemien juttuja, Pörsänmäki vilahtelee tuon tuosta ja Pirkko-vaimo, Ryynäs-Topi ja Römppäis-Veikko ovat juttujen pääosissa. Monet laulut ja jutut riimittyvät savon murteella, yleiskielellä riimi ei ies rimmaisi. Hauskat kielikuvat ja sanat ovat tavallisia, kun savolainen ei tiiä jottain sannoo, niin se keksii sen ite ja kuvailevat sanat ovat meille hyvin tyypillisiä. Yleisössä istuessani tajusin, miten paljon olen omaa murrettani unohtanut :-(. Linkistä voit kuunnella Jaskan jutustelua ja lauleskelua.
Kirjoitin nimeni Jaskan juhlakirjaan ja kerroin Johannekselle, joka möi levyjä konsertin jälkeen, että olen Iisalmesta kotoisin.
Tänään kävin ensimmäistä kertaa elämässäni baletissa katsomassa Ukrainan kansallisbaletin esittämän Tsaikovskin Joutsenlammen, joka oli kieltämättä monella tavalla pettymys. Musiikki tuli nauhalta, välillä liian lujaa ja ääni jopa viilsi korvaa, äänityksen taso ei ollut kovin kaksinen. Dynamiikan vaihtelut puuttuivat, pianoja ei ollut yhtään pianissimosta puhumattakaan. Minusta toinen sen tunnettuimmista kappaleista Finale (se, joka soi Semmareiden taustalla Obeo ja maito -kappaleessa) soitettiin aivan väärässä tempossa. Esiintyjien tekniikka ei ihan aina ollut hallussa, eritoten käsien käyttö oli välillä puuttellista ja horjumista ja eriaikaisuutta oli siellä täällä. Esitys ei mennyt ihan käsiohjelman mukaan ja sitä oli lyhennetty aika lailla, mutta eniten häiritsi esiintyjien innottomuus sekä ilottomuus, intohimoa balettia kohtaan ei juurikaan näkynyt kuorolaisissa. Suorittaminen oli jotenkin konemaista. Mieleen tuli neuvostoaikaiset urheilijat, jotka vain tekivät hommansa ja that's it. Puvustuskin oli aika yksinkertainen, ei mitenkään häikäisevä.
Naissolisti oli kyllä hyvä Odette-Odilen roolissaan, fouettét pyörivät varmasti sen vaaditun 32 kertaa ja hänen käsiensä liike oli lyyristä ja upeaa! Samoin velhoa tai vastaavaa hahmoa esittänyt mies (käsiohjelmassa nimellä Taikuri) ja narrinnäköinen mies (käsiohjelmassa Buffon) olivat hyviä. Velho eläytyi hienosti ja hänen kuolemansa oli yksi esityksen hienoimmista kohtauksista. Molempien hypyt olivat ilmavia ja korkeita. Pikkujoutsenten tanssista pidin myös, sen melodiaa olen soittanut pianolla itsekin.
Minna ja Sipekin olivat naisvaltaisessa katsomossa, mieheni hyytyi ekan puoliskon jälkeen ja lähti shoppailemaan kylälle, eikä hän ollut ainoa salista poistunut, sillä takanamme olleelta riviltä lähti puolentusinaa pois. Katselin tuossa vertailun vuoksi Kirovin baletin esitystä youtubesta ja se oli kyllä joka tavalla parempi. Jos lukija nyt ihmettelee kriittisyyttäni, niin todettakoon lopuksi, että olen nuorena käynyt balettitunneilla kahteen otteeseen viisi tai kuusi vuotta, joten joku käsitys minulla asiasta on. :) Pitänee katsoa lähitulevaisuudessa Black Swan toisen kerran ja katsoa, miten siinä eläydytään lavalla, nyt kun on nähnyt koko baletin.
Jaskan Ruikonperä-jutut ovat vertaansa vailla, ostin cd-levyn ja kuuntelin niitä hihitellen koko tulomatkan. Juttu luistaa ja sitä riittää, käypä linkistä kuuntelemassa minulle tuttujen maisemien juttuja, Pörsänmäki vilahtelee tuon tuosta ja Pirkko-vaimo, Ryynäs-Topi ja Römppäis-Veikko ovat juttujen pääosissa. Monet laulut ja jutut riimittyvät savon murteella, yleiskielellä riimi ei ies rimmaisi. Hauskat kielikuvat ja sanat ovat tavallisia, kun savolainen ei tiiä jottain sannoo, niin se keksii sen ite ja kuvailevat sanat ovat meille hyvin tyypillisiä. Yleisössä istuessani tajusin, miten paljon olen omaa murrettani unohtanut :-(. Linkistä voit kuunnella Jaskan jutustelua ja lauleskelua.
Kirjoitin nimeni Jaskan juhlakirjaan ja kerroin Johannekselle, joka möi levyjä konsertin jälkeen, että olen Iisalmesta kotoisin.
Tänään kävin ensimmäistä kertaa elämässäni baletissa katsomassa Ukrainan kansallisbaletin esittämän Tsaikovskin Joutsenlammen, joka oli kieltämättä monella tavalla pettymys. Musiikki tuli nauhalta, välillä liian lujaa ja ääni jopa viilsi korvaa, äänityksen taso ei ollut kovin kaksinen. Dynamiikan vaihtelut puuttuivat, pianoja ei ollut yhtään pianissimosta puhumattakaan. Minusta toinen sen tunnettuimmista kappaleista Finale (se, joka soi Semmareiden taustalla Obeo ja maito -kappaleessa) soitettiin aivan väärässä tempossa. Esiintyjien tekniikka ei ihan aina ollut hallussa, eritoten käsien käyttö oli välillä puuttellista ja horjumista ja eriaikaisuutta oli siellä täällä. Esitys ei mennyt ihan käsiohjelman mukaan ja sitä oli lyhennetty aika lailla, mutta eniten häiritsi esiintyjien innottomuus sekä ilottomuus, intohimoa balettia kohtaan ei juurikaan näkynyt kuorolaisissa. Suorittaminen oli jotenkin konemaista. Mieleen tuli neuvostoaikaiset urheilijat, jotka vain tekivät hommansa ja that's it. Puvustuskin oli aika yksinkertainen, ei mitenkään häikäisevä.
Naissolisti oli kyllä hyvä Odette-Odilen roolissaan, fouettét pyörivät varmasti sen vaaditun 32 kertaa ja hänen käsiensä liike oli lyyristä ja upeaa! Samoin velhoa tai vastaavaa hahmoa esittänyt mies (käsiohjelmassa nimellä Taikuri) ja narrinnäköinen mies (käsiohjelmassa Buffon) olivat hyviä. Velho eläytyi hienosti ja hänen kuolemansa oli yksi esityksen hienoimmista kohtauksista. Molempien hypyt olivat ilmavia ja korkeita. Pikkujoutsenten tanssista pidin myös, sen melodiaa olen soittanut pianolla itsekin.
Minna ja Sipekin olivat naisvaltaisessa katsomossa, mieheni hyytyi ekan puoliskon jälkeen ja lähti shoppailemaan kylälle, eikä hän ollut ainoa salista poistunut, sillä takanamme olleelta riviltä lähti puolentusinaa pois. Katselin tuossa vertailun vuoksi Kirovin baletin esitystä youtubesta ja se oli kyllä joka tavalla parempi. Jos lukija nyt ihmettelee kriittisyyttäni, niin todettakoon lopuksi, että olen nuorena käynyt balettitunneilla kahteen otteeseen viisi tai kuusi vuotta, joten joku käsitys minulla asiasta on. :) Pitänee katsoa lähitulevaisuudessa Black Swan toisen kerran ja katsoa, miten siinä eläydytään lavalla, nyt kun on nähnyt koko baletin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti