Tietokonetomografiassa / TT-tutkimuksessa /CT-tutkimuksessa

Kävin tänä aamuna jatkotutkimuksissa munuaisesta löydetyn parisenttisen kasvaimen takia. Sain syödä aamiaisen kaksi tuntia ennen tutkimusta. Läksin hyvissä ajoin keskussairaalaan, sillä minun piti juoda hitaasti litra vettä ennen tutkimusta. Vein kirurgian poliklinikalle pakasteesta ottamani karjalanpiirakkapussin kiitokseksi leikkuusalin henkilökunnalle ja lääkäreille ja sen jälkeen ilmoittauduin radiologiassa. Varsinainen tutkimus tehtiin Akuutin puolella ja sain kävelyohjeen röntgeniin. Sitten aloin kitata sitä litraa vettä ja pelasin Secret passages -peliä pädillä. Aika kevyesti vesi upposi, ennakkoon pidin juomista haasteellisempana kuin mitä se lopuksi olikaan.

Papereissani lukee, että minulle tehtiin CT-tutkimus, olen myös kuullut nimen TT, siksi laitoin otsikkoon nuo kaikki nimet, viisaammat valaiskoot, mikä ero niissä on.

Pääsin etuaikaan sisälle. Metalliset korut ja metallia sisältävät rintaliivit ym. olisi pitänyt riisua, kengät saivat olla jalassa. Asetuin makuulle kouruun ja sain polvitaipeisiin tyynyn tueksi. Sitten yritettiin laittaa tippaa suoneen, kolmesti suoni puhkesi ja neljännellä kerralla toinen hoitaja onnistui. Kädet nostettiin pään yläpuolelle, loppuvaiheessa ne alkoivat jo vähän täristä. Kouru liikkui edestakaisin ja koneesta kuului ohjeet, milloin piti vetää hieman henkeä, pidättää hengitystä ja milloin sai hengittää. Pari kuvaa otettiin sinällään ja niiden jälkeen suoneen laitettiin varjoaine, joka tuntui hyvin lämpimänä hulahduksena. Oli vähän tunne, kuin olisi tullut pissit housuun. Pieni verinen metallin maku kävi pikaisesti suussa ja ehdin jo hetken miettiä, tuleeko huono olo vai ei. Keskityin kuitenkin mindfulnessmaisesti hokemaan itselleni "tässä ja nyt" ja hengitin syvään. Lämmin olo ei kestänyt kauaa. Varjoaine poistuu virtsan mukana itsestään. Painoin hetken aikaa haavan päällä ollutta lappua, ettei veri olisi lähtenyt tulemaan. Näin kävi viime kerralla verikokeessa, paitakin oli mennyt veriseksi, minkä huomasin vasta kotona.

Tutkimus kesti ehkä alle kymmenen minuuttia, alkuvalmisteluihin meni tällä kertaa enemmän aikaa. Tuloksena on kolmiulotteisia kuvia, joista munuaisen ja sen patin näkee hyvin. Kivuliain kohta oli pistokset, itse tutkimus ei tuntunut kuin lämpimältä ja sitä ei todellakaan kannata pelätä etukäteen. Ensi viikon lopulle asti saa sitten jännittää, että mikä siellä on. Onneksi on tuttu lääkäri antamassa arviotaan :).

Tämännäköinen on itse laite.