lauantai 17. tammikuuta 2015

Lukuhaaste etenee

Ekaksi kirjaksi tuli ruotsalaiskitaristi Yngwie (J.) Malmsteenin Vilja av stål, jonka ostin miehelleni joululahjaksi. Hän luki sen lukioruotsillaan muutamassa päivässä, minulta meni hieman enemmän. Kirjassa on paljon hänelle tuttua musiikkisanastoa, joka on sama kuin englanniksi. Yngwie kertoo lapsuudestaan Ruotsissa, perheestään ja koulunkäynnistään. Hän on nuoresta pitäen ollut hyvin määrätietoinen ja tehnyt asiat haluamallaan tavalla. Koulu ei sujunut ja monien kummallistenkin viritelmien jälkeen hän lopetti sen vuotta normaalia aikaisemmin. Kitaransoittoa hän harjoitteli päiväkausia putkeen nukkuen lyhyet yöunet. Hänen ensimmäinen lentonsa Yhdysvaltoihin oli erikoinen monine vaihtoineen. Ensimmäinen levytys tehtiin kurjissa olosuhteissa ja eka kämppä oli karmea. Ynkka ei salaile päihteiden käyttöään ja kertoo avoimesti keikkaelämästään ja bändikavereistaan. Hän kertoo, miten sävellykset syntyivät ja miten hän sai inspiraationsa Niccolo Paganinista jo hyvin nuorena. Kurjaa oli lukea, miten kaksi surkeaa manageriä veivät häneltä kymmeniä miljoonia, toivottavasti ne roistot joutuvat tekemisistään vastuuseen. Vaimostaan Aprilista hän puhuu hyvin kauniisti, April itse asiassa oli hänen pelastuksensa monessa asiassa. Kirjassa on myös kuvia, peräti yhdeltä Helsingin keikaltakin, jolla mekin taisimme olla. Ehdottoman suositelava lukukokemus, jos kitaramusiikki ja sen ehdoton legenda kiinnostavat - kirja, joka perustuu tositapahtumiin.


Välissä alkoi jo ärsyttää, etten saa ruksata yhtään rastia tulostamaani kirjalistaan, joten lukaisin välissä Mark Levengoodin ja Unni Lindellin Vanhat tädit eivät muni, joka meni luokkaan hauska kirja. Pienten lasten lohkaisuja ja ajatuksia oli hauska lukea.


Tänään kävimme veljenlasten synttäreillä ja Toivo sai lahjaksi intiaaniteemaan sopivan Mauri Kunnaksen kirjan, jonka luin ääneen menomatkalla. Kirja oli kiva ja piirrokset taitavia. Rasti kohtaan kirja, jonka henkilöhahmot eivät ole ihmisiä. 

Kotiin tultua luin vähintään viidennen kerran isäni kirjoittaman kirjan Pakoon, joka meni kategoriaan kirja, jossa on yksi sana. Jännittäväksi sen olisi myös voinut laittaa, lukaisin tämän 184-sivuisen kirjan reilussa puolessatoissa tunnissa. Muistan hyvin, kun kirje kirjan julkaisemisesta tuli sekä kun sain tuon minulle arvokkaan omistuskirjoituksen. 


Kirja kertoo neljästä pojasta, jotka jäävät Lapin sodan jalkoihin Sallassa. He ovat metsästysretkellä, kun evakointi tapahtui ja äiti pyytää heitä pyrkimään suomalaisten joukkojen luo. Pojilla on vähän evästä, koululta he hakevat kompassin ja kartan ja aloittavat aamulla neljänsadan kilometrin taivalluksensa aina Ristijärvelle saakka. Isäni teki toisen gradunsa Lapin sodasta, joten hänellä on faktat hyvin hallussa. Matkalla sattuu yhtä ja toista, koirista on pojille suurta apua. Mukavaa oli, kun kirjassa mainitaan minulle tuttuja paikkoja kuten Juntusranta, Kiantajärvi sekä Suomussalmi. Sievissä äikänopemme Uusinokan Sirkka luetutti kirjan oppilaillaan. Olin äimänä, kun sitä löytyi kymmeniä kappaleita koulumme kirjastosta. Hän taas hämmästyi, kun kuuli, että Pakoon on isäni kirjoittama.

Neljä teosta plakkarissa ja tammikuuta on vielä paljon jäljellä, hyvässä tahdissa olen. Kirjojen joukossa pitää olla ystävän suosittelema kirja, mitä kirjaa Sinä minulle suosittelisit?






4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Suosittelen Finlandia-voittaja Jussi Valtosen kirjaa He eivät tiedä mitä tekevät. Kirjan tarina on monipolvinen ja runsas ja sujuva kerronta vie mukanaan niin, ettei huomaakaan, miten sivut kääntyvät toinen toisensa jälkeen. Teemoja on monia ja Valtonen suhtautuu niihin kaikkiin hyvin perusteellisesti ja kunnianhimoisesti haluten valaista ihmisten motiivien taustat kunnolla.
Omasta mielestäni yksi parhaista kirjoista, joita olen lukenut.
-Hanne-

Pauska kirjoitti...

Kiitos vinkistä Hanne, ehottomasti luen tuon :). Mieheni kurssikaveri oli ehdokkaiden joukossa ja aiemmin toinen kurssikaveri on ollut myös, heidänkin kirjat pitää kyllä lukea.

Ute Lias kirjoitti...

Minäkin vinkkaan Finlandia-teemalla: Luin itse ennen joulua Tommi Kinnusen kirjan Neljäntienristeys. Siinä liikutaan sodan aikaisissa ja jälkeisissä tunnelmissa ja kirjan salaisuus aukeaa pikkuhiljaa kerros kerrokselta. Eli suorastaan ahmin kirjan loppuun.

Toinen asia: haluan ilahduttaa sinua ystäväiseni ja kutsun sinut mukaan Ilahduta bloggaajakaveria-haasteeseen: http://sulatie.blogspot.fi/2015/01/ilahdutuksia.html Ei paineita eikä aikataulua!

Pauska kirjoitti...

Kiitos haasteesta, osallistun ilman muuta, jahka saan koeviikon ohi ja uuden jakson alulle.
Oikein hyvältä kuulostaa tuo kirja :)