torstai 18. kesäkuuta 2015

Hopeahääjuhlamme

Siirsimme pääsiäisen aikaan olleen hääpäivämme juhlinnan kesän alkuun ja iloksemme monta ystävää pääsikin kutsuillemme. Minä olin suunnitellut todella isoja kutsuja, mutta mieheni ei niistä niin innostunut, joten kutsuimme lähimmät ystävämme viettämään päivää kanssamme. Pyysimme lahjaksi kaikenlaista tarjottavaa lahjojen sijasta, mutta silti saimme mm. Mökin keittokirjan, ravintolalahjakortin ja makeisia. Aamupäivällä mieheni savusti lohet, tein salaatin ja valmistimme broilerinleikkeet ja kasvikset, joten ruoka oli valmis heti yhdeltä, kun vieraat tulivat. Saimme vielä neljä isoa pizzaa ruokapöytään, joten kenellekään ei kyllä jäänyt nälkä.

Syönnin jälkeen oli pieni tutustumisleikki, jossa piti erilaisille asioille löytää joku vieras, johon kyseinen vinkki sopi. Monet tunsivatkin toisensa aiemmista juhlistamme, mutta oli myös sellaisia, jotka eivät tunteneet juuri ketään. Koska osa tuli myöhässä, niin sai ruksia muutaman kohdan ylitse. Lokakuussa syntyneitä ei porukassa ollut yhtään, hampurilaisen oli kuluneella viikolla syönyt vain kaksi ja vasenkätisiäkään ei tainnut olla. Useampi oli ollut radio-ohjelmassa, käynyt Kroatiassa, tunnisti sävelen fis tai oli lypsänyt lehmää :). Tämän jälkeen alkoi suunnittelemani joukkuekisa, jonka palkintona oli elokuvalippu voittaneen joukkueen jäsenille. Lajeja oli toistakymmentä ja aloitimme ryhmäytymällä joukkueisiin ja sen jälkeen etsimällä vartin verran kaikenlaisia esineitä. Ostin vuosia sitten kirppikseltä lastenpelin, jossa raaputetaan kolikolla esiin etsittäviä asioita. Joukkueille sattui erilaisia kortteja, mutta meitä oli useampia  matoja tonkimassa etupihan kukkapenkistä ja kyllähän niitä kuivuudesta huolimatta tuli vastaan.  Meidän joukkueella oli pieni kotikenttäetu, mutta emme siltikään saaneet läheskään niin paljon esineitä, kuin parhaimmat. Varastosta tempaisin pesismailan, kun piti olla metrin mittainen esine ja pesäpallomailahan on tasan metrin.


Maanviljelijän nimikirjoitus ja sulka meiltä ainakin jäivät puuttumaan. Eräs vieraista oli käynyt naapurissa ja saanut sieltä sulan, monet hakivat viereisestä metsästä ison kävyn, jäniksen papanoita ei kukaan tainnut huomata. Viimeksi eilen rusakko seisoi talomme päädyssä illalla, joten niitäkin olisi ollut mahdollista löytää. Vartin intensiivisen etsinnän jälkeen laskimme pisteet. Joukkueita oli neljä, joten voittajat saivat  neljä pistettä, seuraava tiimi kolme jne.




Miila

Seijan koirat olivat myös mukana





Seuraavaksi heitimme pihalla sikaa trimmauspöydän päällä. Voitin tämänhauskan seurapelin opiskeluaikana Radio Jyväskylän Hupiklubi-ohjelmasta, jossa pelasin suorissa radiolähetyksissä Trival pursuit -peliä yhden kesän ajan, koska kukaan ei koskaan voittanut minua :). Kukin joukkue heitti vuorotellen ja jos tuli kaksi samankylkistä sikaa (toisessa kyljessä on piste, toisessa ei), niin sen kierroksen pisteet nollautuivat. Jos siat koskettavat toisiaan, niin putoaa ihan nollille.



Kun paremmuus oli ratkottu, niin seurasi palloiluosuus, jossa piti kiertää pihalla oleva putki golfpalloa lusikassa kantaen. Viivan takana piti vaihtaa pallo seuraavan joukkueenjäsenen lusikkaan. Keneltäkään ei pallo pudonnut :). Helmojen liehumisesta päätellen vauhtini on ihan hyvällä tasolla, tässä olen vaihtoon tulossa. Tämä oli todella tasainen taisto, sillä sekunnin kymmenyksillä ratkottiin paremmuus.

Pictionary-pelissä olin ottanut 12 korttia pelikorteista ja kustakin kortista piirsimme "kaikki piirtää" -kohdasta. Taisipa olla jo toinen sana "valtakunta", johon aika moni joukkue hyytyi. Se sattui minun piirrettäväksi ja jotenkin sain Suomen kartan ja siihen piirtämieni alueiden avulla selitetyksi sanan kunta ja sitten jonkin ajan päästä näppärä joukkueemme jäsen Kati tiesikin, että kyseessä on valtakunta. Tämä oli meidän joukkueemme ehdottomasti paras laji, sillä saimme piirrettyä kaikki sanat.




Jo perinteeksi muodostunut "heitä kortti sankkoon" -kisa sai uusia ulottuvuuksia, kun pitkät vajaat parimetriset miehet keksivät pitää kiinni toistensa vyölenkistä ja heittomatka jäi heillä aika lyhyeksi kuten kuvasta näkyy.



Lentääkö kortti sankkoon? Yksi siellä on jo pohjalla nokottamassa, viisi korttia kullakin käytössään.




Aliaksessa mitattiin aika, jolloin joukkue sai yhden numeron selitetyksi kymmenestä kortista. Nopein siis voitti. Yksi joukkueen jäsen  selitti siis omalle tiimilleen ja muut arvasivat.







































Torninrakennuksessa joukkueen piti minuutissa rakentaa mahdollisimman korkea torni. Tässä meidän luomuksemme, jolla taisimme olla kolmansia. Kukin joukkue rakensi vuorotellen, niin ettei toisista nähnyt mitään mallia. Palikkoina käytimme Bandu-pelin palikoita.


Välissä joimme kahvit ja söimme ihania tuomisia  mm. Elinan tekemää lohitartaria ruisleivän kera ja  Helin tuomia vadelmakerma- sekä savuporotäytteisiä tuulihattuja. Minä olin tehnyt kolme lempikakkuani mangorahkakakun, suklaajäädykekakun sekä Uudenkaupungin marengin rinkulat, joiden päälle laitoin kermavaahtoa, vadelmia, mansikoita, persikoita sekä viinirypäleitä. Tarkoitus oli myös leipoa karjalanpiirakoita, mutta olin sen verran flunssainen ja kipeä alkuviikon, että en yksinkertaisesti jaksanut ja tarjottavaa oli kyllä yllin kyllin ilman niitäkin. Jotekin piiraat kuuluvat mielestäni kaikkiin isompiin juhliin ja fiilis oli, että "jotain puuttuu". No tuskin niiden puuttuminen ketään sen suuremmin haittasi. Tajusin vasta jälkeenpäin, että dipit jäivät jääkaappiin ja sipsit, kurkut, porkkanat ja kukkakaali dipattaviksi kokonaan leikkaamatta ja esillepanematta. Kaikessa hötäkässä unohdin ne tyystin.





25 vuotta sitten sain polkaistua ensin, nyt mieheni oli tarkkaavaisempi ja seuraavat 25 vuotta mennään hänen komennossaan 


Sillä välin kun yksi joukkue rakensi, niin muut pelasivat labyrinttipeliä, jossa yritetään saada kuula mahdollisimman pitkälle, niin ettei se putoa reikään. Olin aivan onneton ja kuulani putosikin ensimmäiseen reikään. Muillakaan ei mennyt kovin paljon paremmin meidän joukkueestamme. Yksi tiimi oli aivan ylivoimainen :). Pelin olen ostanut miehelleni lahjaksi varmaan 24 vuotta sitten eikä sitä ole kovinkaan paljoa pelattu, toinen kuulakin on hävinnyt.







Pöytäcurlingin ja älypää-tietovisan jätin pois, koska aikaa kuluihin odotettua enemmän ja kisan lopetti tekemämme Kahoot, jossa oli meistä viitisenkymmentä kysymystä. Osassa vastausaika oli vain viisi sekuntia, osassa enemmän. Tätä lajia painotettiin niin, että siitä sai peräti 25 pistettä, jos olisi osannut vastata kaikkiin oikein.

Kisa oli todella tiukka, sillä pisteenlaskun jälkeen kaksi joukkuetta sai saman tismalleen saman pistemäärän, jolloin enemmän kahootissa oikein saaneet julistettiin elokuvalippujen voittajiksi,

Meille laulettiin onnittelulaulu ja kukin vieras sanoi yhden meitä kuvaavan sanan. Tämän jälkeen oli esityslahjojen vuoro eli vieras sai joko tuoda jotain syötävää tai sitten ohjelmanumeron. Eveliina soitti sellolla kolme kappaletta, joista mieheni säesti kaksi. Toisen kappaleen puolivälissä säestys alkoi jostain syystä mennä ihan pieleen ja asiaa tutkittua mieheni huomasikin, että hänellä oli tullut vahingossa eri kappaleen nuotit kappaleen loppuosaan :). Sitten osa vieraista lähti ja osa meni paljuun kylpemään. Loppuillasta istuimme grillikodassa ja paistoimme makkaraa, olin tehnyt muurinpohjalettutaikinan, mutta lettuja emme enää jaksaneet syödä, joten ne jäivät paistamatta.

Tuhannet kiitokset niille juhlavieraille, jotka kiireistänne, flunssistanne ja pitkistä matkoistanne huolimatta tulitte juhlistamaan päivämme. Ilman vieraita ei ole juhliakaan, sillä kukapa sitä kaksin jaksaisi juhlia? Teitte meille ikimuistoisen juhlapäivän! Kiitos myös Janille kuvista, jotka ovat mitä ihanin lahja. Kiitos myös ihanalle miehelleni, nämä 25 vuotta ovat olleet elämäni parhaimmat ja toivottavasti niitä tulee vielä montakymmentä lisää. Kiitos rakas <3.




Iloinen ja onnellinen emäntä :)






















4 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Ihanan rennot juhlat, pönötyksestä ei tietoakaan. :D Kiitos viitseliäälle emäntäparille. Onnea ja iloa toinen mokoma perään!

Pauska kirjoitti...

Kiitos kun tulit, pönöttäminen on minulle ihan vierasta. Melkein tuntui jo hämmentävältä olla laulun ja "ylistyksen" kohteena. Ens vuonna sitten toivottavasti vähän isommissa kuvioissa. :)

Misku kirjoitti...

Onnea, onnea! Ihana kemuidea ja mainion kuuloinen toteutus! Pistää kiitollisen korvan taakse!

Pauska kirjoitti...

Kiitos :). Tässä iässä kaikki tarpeelliset tavarat on jo ostettu, joten mitään ei tarvitse. Elämykset ovat kivoja. Idean bongasin hääparilta, joka toivoi lahjaksi esitystä tai leivonnaista. Saman idean toteutan viiskymppisilläni ensi vuonna :).