lauantai 27. kesäkuuta 2015

Islanti - pitkäaikainen haavematka osa 1 ja vinkkkejä

Näin lapsena televisiossa Jón Sveinssonin tarinaan pohjautuvan sarjan Nonni, jossa islantilainen Nonni seikkaili veljensä Mannin kanssa. Tarinasta muistan jääkarhun ja tulivuoren purkauksen, olisikohan se ollut Katla? Siitä lähtien tuo satujen saari on minua kiehtonut. Vuosi sitten oli matka varattuna, mutta jouduin perumaan sen syöpäleikkauksen takia. Talvella varasin hyvissä ajoin Matka-Vekan matkan  Ihmeiden Islanti ja hääpäiväjuhlien jälkeisenä päivänä vihdoin - 40 vuoden odotuksen jälkeen - pääsimme matkaan.

Meillä oli onni saada aivan upea Pirkko-opas, joka oli asunut saarella montakymmentä vuotta ja osasi kertoa siitä kaiken tarpeellisen. Hän puhui sujuvasti islantia ja hoiti työnsä erinomaisesti. Opimme useita asioita islannin kielen ääntämyksestä mm. rahkamainen herkku skyr lausutaan [skir] ja Gullfoss [kytlfos] - kaksi l-kirjainta lausutaan siis [tl].

Pirkko ja bussi Marius-kuskeineen olivat meitä vastassa ja ajoimme ensin Blue lagooniin. Saimme siellä pyyhkeet, menimme pukuhuoneisiin ja sitten suihkun kautta siniseen - siis oikeasti aivan siniseen - lämpimään laguuniin. Minulla oli crocsit kenkinä, niitä ei olisi välttämättä tarvinnut. Laguunissa oli lämpimiä virtauksia siellä täällä ja peräreunalla oli saventapaista mönjää, jota sai hieroa kasvoihin ja ah kuinka pehmeältä iho tuntuikaan, kun mössön huuhtoi pois! Rannekkeella sai ostaa juomia ja paljusta viisastuneena joimmekin, ettei päänsärky iskisi. Altaassa oli paljon shelfiekeppijapanilaisia ja yksi mummo oli siellä iPadinsa kanssa. Jätin pyyhkeen sisälle, koska se olisi kastunut tuulessa ja tihkusateessa. Vesi oli oikeasti kuin linnunmaitoa, vaikka käynti on aika hintava 30-60 euroa, niin suosittelen sitä lämpimästi, se oli oikeasti ELÄMYS!


Sitten ajelimme Reykjavikiin ja saimme kuulla monia perustietoja Islannista. Saaren eteläosa on kotikaupunkini Iisalmen kohdalla, kesäkuun alussa yöllä ei käytännössä pimentynyt lainkaan, vaan oli hyvin valoisaa.  Reykjavikissä on pidetty jonkin verran poliitikkojen kokouksia, koska se sijaitsee Euroopan ja Yhdysvaltain "puolivälin paikkeilla" ja tässä  valkeassa puutalossa, joka on Ranskan entinen konsulaatti, Gorbatshov ja Reagan tapasivat vuonna -86. 







Matkalla näimme punaisia lämpöputkia, joita pitkin maansisäinen lämmin vesi johdetaan kyliin ja kaupunkeihin. Melkein kaikki saaren talot lämmitetään kuumalla vedellä ja  vettä hyödynnetään myös maan kolmessa alumiinitehtaassa. Islannissa on todella paljon maauimaloita, jotka myös lämpiävät veden avulla. Niiden lämpimissä altaissa eläkeläiset pitävät "parlamenttejään" ja keskustelevat tärkeistä asioista. Monet käyvät uimaloissa työpäivänsä jälkeen. Eläkeläiset pääsevät ilmaiseksi sisälle. Islannin eläkeikä on 67 vuotta, mutta monet haluavat paremman eläkkeen ja jäävät vielä muutamaksi vuodeksi töihin.


Majoituimme Fosshotel Baroniin ja kävimme läheisessä kaupassa ostamassa ruokaa ja söimme iltapalan. Aamupalan jälkeen matkamme jatkui kohti luonnonelämyksiä. Ensimmäiseksi menimme Faxi-putouksen kautta geysir-alueella, jossa varsinainen Geysir ei enää ollut toiminnassa. Strokkur sitä vastoin syöksi kuumaa vettä maasta epäsäännöllisin väliajoin. Ensin se vähän hengitteli, sitten tuli pieni kupla ja lopuksi vettä syöksähti patsaana ilmaan. Melkoinen näky!





Seuraavana kohteena oli läheinen Gullfoss, jossa veden pauhu oli mahtava, putouksessa on kaksi osaa. Vettä vihmoi sen verran, että lahkeet menivät aivan märiksi. Sain ne onneksi kuivatettua lounastauolla huoltoaseman käsienkuivauslaitteessa :).




Skogar museum oli hieno paikka ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Kylän opettaja oli kerännyt kaikenlaisia esineitä tuhatmäärin ja niitä oli näytillä. Paikassa oli myös vanhanaikanen talo, keittiö, joka oli erillinen huone, koska vanhoissa taloissa ei ollut mitään lämmitystä sekä muitakin rakennuksia, joita emme ehtineet katsoa. Tinna-opas kertoi meille hyvin elävästi paikallisesta elämästä, joka oli todella kurjaa ja karua. Ihmiset viettivät paljon aikaansa sängyssä istuen ja käsitöitä tehden. Koko perhe asui yhdessä huoneessa ja yksi valonlähde saattoi olla. Ruoaksi oli enimmäkseen kuivattua kalaa, lammasta ja lintuja, jos niitä saatiin pyydystettyä haavilla. Saaren läpi saatiin rakennettua tie vasta 70-luvulla, joten Islanti käytännössä hyppäsi suoraan nykyaikaan muutamassa kymmenessä vuodessa. Esillä oli paikallinen vene, joka oli soutuvene. Koska saarella ei ollut puita, niin ajopuut käytettiin rakentamiseen, niitä ei raskittu polttaa. Joskus valas ajautui rantaan ja siitä käytettiin kaikki hyödyksi. Kuvassa on valaan nikama, jota käytettiin tuolina.




Lapasissa oli kaksi peukaloa :)

Keittiön seinät oli koottu kivistä, koska laastia ei ollut eikä se olisi kestänyt sääolosuhteita. Lipunmyyntitalossa oli esillä kulkuvälineitä sekä erilaisia matkapuhelimia, siellä taisi olla suurin osa Nokiankin malleista ja löysin monta entistä puhelintani :).


 Museon jälkeen kävimme Vikin kuuluisalla mustalla hiekkarannalla. Hiekka on basalttia ja kyllä se kieltämättä oli erikoinen nähtävyys. Hieman harmitti, ettemme onnistuneet näkemään lunneja, sama juttu kävi Ålesundissa kuuluisalla Runden lintusaarella. Puhuri oli melkoinen ja meitä varoitettiin aivan aiheesta menemästä liian lähelle kallion reunaa. Sieltä kun putoaa, niin huonosti käy.
Kuvassa kalliossa oleva reikä on niin iso, että siitä pääsee laivalla ja lentokoneella läpi.

Rannalla oli paljon ihmisiä, vaikka sää ei ollut paras mahdollinen. Monet ottivat valokuvia reunassa olevien pylväsmäisten kivien päällä.






Tässä kuvassa on muutama jätti erehtynyt tulemaan päivänvaloon ja ne ovat kivettyneet mereen.






Erikoiset pylväsmäiset kivet

Sitten ajelimmekin Katla-hotelliin, jonka yhteen siipirakennukseen majoituimme. Ruokailu oli seisovasta pöydästä ja siellä oli jokaiselle jotakin. Lohta oli useampaan tapaan, monenlaisia salaatteja paikallisia erikoisuuksia unohtamatta. Mm. skyriä tarjottiin jälkuruoaksi ihanien kakkujen kanssa. Vähän olisi tehnyt mieli mennä kellimään pihalla olevaan altaaseen, mutta tässä vaiheessa uni alkoi viedä voiton ja kävimmekin kymmenen maissa maaten, sisäinen kello oli yksi yöllä.


Vinkit:

Icelandairin lennolla näytetään elokuvia, pakkaa puhelin- tms. kuulokkeet käsimatkatavaroihin, niin voit nauttia äänestäkin.

Käteistä et juurikaan tarvitse, joka paikassa voi maksaa kortilla. Ainoastaan paikallisbusseihin pitää olla tasaraha (400 ISK kesällä 2015), sillä kuskilla ei ole käteistä. Lipun voi ostaa bussiasemaltakin.

Ota kunnolliset sateenpitävät vaatteet ja kengät, pipo ja kunnon rukkaset, kaulaliina ja takki. Tuuli on melkoinen verrattuna meikeläisiin tuuliin.

Varaa liput Blue lagooniin etukäteen, jottet jää rannalle.

Vettä voi juoda ja se on erittäin puhdasta. Sitä kannattaa juoksuttaa, ettei putkistoon ole jäänyt lämmintä vettä, koska siinä on melkoinen haju ja mielestäni lievä sivumakukin. Lämmin vesi tulee todella kuumana hanasta, joten ole varovainen.




2 kommenttia:

Elina kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisesta matkaraportista! Hienoja jylhiä paikkoja olette nähneet.

Pauska kirjoitti...

Ekkert að þakka :) (piti kuuklettaa). Suosittelen :)