torstai 13. elokuuta 2015

Kalamiehen vala - pieni kauhukertomus

Tämän kesän ykkösharrastus taisi olla kalastus. Runsaiden sateiden takia Kiantajärven pinta nousi korkealle, minkä takia vettä juoksutettiin Emäjoessa monena päivänä. Mieheni entisen kotitalon vastarannalla oli sopiva akanvirta, jossa kalat näyttivät viihtyvän. Akanvirrassa vesi virtaa vastavirtaan ihan rannan tuntumassa. Kolmena päivänä virrassa liikkui lukuisa joukko nelikymmensenttisiä taimenia, joita mieheni kalasti parikymmentä. Tuo "lohilampi" oli kieltämättä elämys, jollaista en ole ennen kokenut.  Onhan se huikeaa, kun melkein joka heitolla lohikala iskee kiinni. Vapa taipuu, kala tempoilee ja sitten alkaa jännitys, mikä kala on koukussa ja saako sen ylös. Harmittavasti kaikki olivat alamittaisia. Minä olin haavimiehenä ja nappailin taimenet rannalle, se oli hauskaa hommaa, kun koitin kahtoa, missä kala milloinkin pyöri. Jokunen irtosi koukusta, mutta kiinniolevat sain rannalle.


Sitten uistin tarttui kiinni lähellä olevaan käppyräiseen mäntyyn ja läksin irrottamaan sitä. Juuri kun olin varovasti tarttumassa peräkoukkuun, tunsin kipua peukalossani. Vaapun mahapuolella oli koukkurypäs, josta yksi koukku upposi sormeen. Taidokas mieheni sai uistimen irti puusta ja lämsimme ajamaan Ämmänsaareen. Soitin hätänumeroon, josta ensin kehotettiin lähtemään Kajaaniin. Onneksi älysin kysyä, eikö Suomussalmella ole ambulanssia, jonka henkilökunta voisi auttaa. Olihan siellä :). Meidän käskettiin ajaa terveyskeskuksen pihalle. Tässä vaiheessa kipu alkoi olla polttavaa ja kovaa. Melkein itketti. Yritin pitää kättä liikkumatta, mutta töyssyt ja mutkat tuntuivat sormessa selvästi. Ambulanssi tulikin melkein heti ja menimme ensiavun puolelle, jossa kävin pitkäkseni sänkyyn. Sormeen kaadettiin puhdistusainetta ja se puudutettiin kahdesta kohtaa. Sitten ensihoitaja Jouni otti koukun pois. Mieheni piteli kädestä kiinni ja vitsailimme siinä jonkin verran. Pari nuorta hoitajaa sai oppia, miten homma hoidetaan. Kyllähän koukun otto tuntui vähän, sääliksi käy heitä, jotka saavat koukun sormeensa jossain Lapin korvessa ja joutuvat ilman puudutusta itse repimään sen pois, ajatuskin tekee huonoa. Kun kaikki oli ohi, tuli vähän huono olo ja jouduin käymään uudelleen pitkälleen, koska alkoi pyörryttää. Sain heti särkylääkettä ja söin Panadolia muutaman päivän. Onneksi seuraavan viikonlopun nokkiskeikan pystyin soittamaan ongelmitta.



Sormeeni laitettiin nätti paketti ja vaihdoin sidettä parin päivän päästä. Sormen sanottiin olevan kipeä useamman päivän, mutta hyvin pienesti siihen sattui. Kiitokset vain hoitohenkilökunnalla, koko lysti maksoi n. 17 euroa. Jälleen kerran saa kiittää hyvää suomalaista sairaanhoitoa :). Pieni kova nysty sormessa on, mutta kaiken kaikkiaan pelkäsin pahempaa toipumista. Hommasimme seuraavana päivänä kunnon kalapihdit, joilla olikin paljon käyttöä, kun uistimia irroteltiin haukien leuoista. Niitä saimme toistakymmentä kesän aikana, mutta se suuri taimen tai kunnon kuha jäi tällä kertaa saamatta.




Kalastajan vala tuli siis suoritettua, kuinkahan moni lukijoistani on sen tehnyt :)? En välttämättä suosittele sen tekemistä ;).









Ei kommentteja: