Näytelmä joka menee pieleen Tampereen teatteri

Kolmas kerta toden sanoi, sillä jouduin myymään kavereilleni kahdesti liput Tampereen teatterin esitykseen Näytelmä joka menee pieleen. Tällä vikallakin kerralla olisi ollut sukulaiskutsu, mutta koska olin varannut hotellinkin, niin jätimme juhlat väliin ja menimme teatteriin. 

Matkalla hotellille sain napattua Dragoniten villinä ja sekös mieltä lämmitti! Kävimme uimassa ja saunassa, lenkitimme Miilan, joka on jo konkari hotellikoira ja läksimme seuraamaan Tapparan mestaruusjuhlia. Keli oli karu, vettä ja räntää satoi ja oli jäätävän kylmä. Väkimääräkin oli paljon odotettua pienempi, mutta faneja oli jonkin verran kannustamassa. KalPan vankkumattomana kannattajana nämä juhlat nyt eivät niin hirmuisesti kiinnostaneetkaan. Sain teatterilta tekstiviestin, että kannattaa tulla julkisilla paikan päälle jääkiekkojuhlien takia ja niinpä ajelimme bussilla keskustaan.

Kävimme haukkaamassa subit ja Munkkikahvilan munkin ennen esityksen alkua. Varttia ennen joku nainen etsi koiraa, olin silloin vessassa ja taisipa hän etsiä koiraa sieltäkin. Menimme istumaan ja näyttämöllä hyöri tämä samainen nainen miehen kanssa korjailemassa lavasteita, jotka hajosivat millloin mistäkin. Yleisöäkin pyydettiin avuksi ja Duran Duranin levykin oli kateissa.

Saimme nähdä Polyteknisen Draamaseuran esittämän murhanäytelmän Murha Havershamin kartanossa ja nimensä mukaisesti KAIKKI, mikä voi mennä pieleen, meni pieleen. Valehtelematta sanon, etten ole koskaan nauranut niin paljoa missään esityksessä. Mahalihakset olivat ihan kipeät jo väliaikaan mennessä ja toisella puoliajalla meno vain kiihtyi. Näyttelijätyö oli aivan loistavaa, Mari Turunen oli niin upea avustajan roolissaan. En halua paljastaa juonta, mutta mm. seuraavanlaisia mokauksia näytelmässä oli: kaatuilua, väärään aikaan näyttämölle poukkoilua, vuorosanojen unohtamista, lavasteiden hajoamista, väärien vuorosanojen sanomista, näyttelijöiden sairastumista, laitteiden ja kalusteiden hajoamista, avustajan nukahtamista, vääriä ääniefektejä ja väärää valonsuuntausta muutamia mainitakseni.

Tätä farssikomediaa on esitetty myös Oulussa ja syksyllä se esitetään Kouvolassa. Tampereellakin on muutamia näytöksiä. Tämä monta erilaista palkintoa saanut näytelmä on kantaesitetty Lontoossa ja voin suositella sitä lämpimästi. Toivottavasti Tampereelle tulee lisää esityksiä, niin saisin nähdä sen toisenkin kerran. Siitä riitti iloa pitkäksi aikaa.