Mammografiassa ensimmäistä kertaa

Sain pari vuotta sitten kutsun ensimmäiseen seulontamammografiaan ja luin silloin netistä ihmisten kommetteja siitä. Etupäässä kommentit olivat negatiivisia kuten "Sattui niin vietävästi, olisin voinut huutaa ääneen. Mutta kyllä sen kestää, kun saa tietoa, että kaikki OK." tai "ekalla kerralla silmissä sumeni ja meinasi lähteä jalat alta, oli se kipu niin kova" tai "Sattu aivan sairaasti". Koska minulle oli ihan vasta tehty ylävartalon CT-kuvaus, jossa ei näkynyt mitään poikkeavaa, niin jänistin tuon kuvauksen. Tänä keväänä sain toisen kutsun ja nyt kyselin kavereideni kokemuksia ja koska suurin osa sanoi, ettei se satu. Jännitin kyllä kuvausta ihan hirmuisesti ja olo oli aamupäivällä hyvinkin hermostunut. Ihana kanslistimme sattui tulemaan työhuoneeseemme vähän ennen, kun minun piti lähteä sairaallalle ja hän kertoi, mitä kuvauksessa tapahtuu ja että ei se satu, joten siitä sain lisää rohkaisua.

Olin vähän etuajassa odotustilassa ja pääsin sisälle melkein samoin tein. Erittäin ystävällinen naishoitaja otti minut hymyillen vastaan ja jo siitä tuli hyvä mieli. Sanoin hänelle, että tämä on ensimmäinen kerta, kun minut kuvataan ja että hieman pelottaa koko touhu. Hän pyysi riisumaan ylävartalon paljaaksi ja seisomaan kuvan sinisten jalankuvien päälle. Tein työtä käskettyä. Sitten hän asetti oikean rinnan kuvassa näkyvälle ruskealle alustalle, meni pois ja alkoi hitaasti laskea ylhäällä näkyvää levyä rinnan päälle. Päätä piti pitää vähän sivussa. Itse  kunnon litistys ja kuvan ottaminen kestivät ehkä reilut viisi sekuntia ja vähän epämiellyttävältä se tuntui, mutta ei missään tapauksessa niin kivuliaalta, että olisi edes pitänyt irvistää. Tämä ensimmäinen kuva sattui eniten.

Sen jälkeen samanlainen kuva otettiin toiselta puolelta. Sitten konetta käännettiin vinoon ja menin jälleen sinisille jalankuville ja kuvat otettiin pystyasennossa. Tämä tuntui vielä vähemmän. Koko operaatio kesti viitisen minuuttia, jos sitäkään ja litistysvaihe oli todella lyhyt. Jos se jotakuta sattuu, niin ei se ainakaan kauaa satu. Tosin kuvauksen jälkeen kyllä oli joitain pieniä tuntemuksia siitä, että jotain on tehty. Hoitaja kertoi, että rintojen koko ei vaikuta kiputuntemukseen vaan se, millainen rintakudos ihmisellä on. Jos rintakudoksessa on enemmän rasvaa, niin kipua ei tunne niin kovana. Myöskin kuvausajankohta vaikuttaa. Suositus on tulla kuvaukseen kuukautisten jälkeen.  Hoitaja katsoi kuvat ja ihkaensimmäinen otettiin vielä uudestaan, tällä kerralla kiputuntemus oli pienempi kuin ensimmäisellä kerralla. Sain katsoa kuvat ja sen verran paljon olen koirien röntgenkuvia nähnyt, että äkkipäätä katsottuna mitään erityistä ei maallikon silmiini pompannut. Toki lääkärit katsonevat kuvat suurennuksen kanssa ammattitaidolla. Seulonnan avulla rintasyöpä voidaan löytää hyvissä ajoin, ennen kuin sitä edes pystyy käsin tuntemaan. 

Nyt odottelen postissa tulevia tuloksia ja jos kuvissa on jotain epäilyttävää, niin sitten kutsutaan ultraan ja mahdolliseen ohutneulanäytteeseen. Kaikki löydökset eivät ole pahanlaatuisia, vaan joukossa on ihan kystia, joille ei  tarvitse tehdä mitään. Kyllähän se  tulosten odottelu jännittää, sitä ei voi kieltää.Ystäväni kuvattiin vähän ennen minua ja hän sai tuloksensa jo eilen, joten ei tässä varmaan kovin monta viikkoa mene.

Summa summarum: Kokemus oli positiivisempi kuin mitä pelkäsin. Ihana röntgenhoitaja teki tilaisuudesta niin mukavan kuin sen nyt vain voi mukava olla. Kiitokset vielä etenkin Pialle ja Sirpalle tuesta ja rohkaisusta <3.


Lisäys 4.4.
Eilen postissa tuli kirje, jossa luki "seulontakuvauksessanne ei todettu mitään rintasyöpään viittaavaa." Sen verran se jännitti, että minun piti repiä kirje auki postilaatikolla.