Maisterin tutkinnon lisäksi myös diplomi :)

Viime vuoden urotekojani oli  Lahden kaupunginkirjaston aikuisten  lukudiplomin suorittaminen. En koskaan saanut ala-asteella uinnista maisterin papereita saati diplomia, joten nyt on minullakin ihka-aito diplomipaperi kirjahyllyssä latinankielisen maisterin paperin lisäksi. Huomasin roikkuvani aivan liikaa somessa ja netissä ylipäätään ja päätin tehdä asiaan parannuksen ja alkaa monen kymmenen vuoden jälkeen lukea kirjoja. Asuin lapsena vajaan sadan metrin päässä kirjastosta ja kävin siellä monta kertaa viikossa lukemassa lehtiä ja lainaamassa kirjoja, joita luin monta viikossa. Molemmat kirjastonhoitajamme Marja ja Marjatta tykkäsivät minusta ja siskostani ja joskus saimme olla apuna etsimästä kortteja, mikä oli aivan ihanaa hommaa pienen lapsen mielestä. Kirjastokorttini numero taisi olla 307, isäni oli 455, jonka hän sai uudistuksessakin pitää. Kuuntelin myös usein klassista musiikkia kappaletta partituurista seuraten, erityisesti Bachin Brandenburgilaiset olivat yksi suosikeistani. Nyt eksyin sivupolulle, joten palataanpa itse lukuhaasteeseen.

Lukudiplomiin piti lukea 10-14 kirjaa tietyistä aihepiireistä ja kustakin aiheesta sai lukea yhden kirjan. Kuulin diplomista ihan sattumalta Lahden kaupunginkirjastossa vasta lokakuussa, joten melkoista haipakkaa kirjat luin. Muistan kirjastonhoitajan sanoneen minulle, että nythän on jo lokakuu ja vastasin, että ei se ole ongelma, jos johonkin ryhdyn kunnolla, niin homma hoituu lyhyemmässäkin ajassa. Osa kirjoista piti  kyllä lukea vähän hampaat irvessä ja jos ei kyse olisi ollut haasteesta, niin kirja olisi taatusti jäänyt kesken. Hommaa helpottivat e-kirjat, joita luin iPadilta syyslomalla hotellissa useammankin. Kirjavalintaani vaikutti eniten kirjojen saatavuus, joskus oli vain pakko lukea jokin kirja, koska muita ei ollut sillä hetkellä saatavilla.

Ikävä kyllä voin suositella vain muutamia lukemistani kirjoista kuten Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää, joka sai kyyneleet valumaan. Sen luin kesälomallani ja kaikki muut yhdeksän loka-marraskuun aikana. Antti Holman Kauheimmat runot oli paikoitellen nerokas ja oivaltava. Olin lukenut ruotsin appron kirjallisuuspaketissa Edith Södergranin runoja på svenska, joten ne olivat tuttuja ja oivasti Antti oli niitä muunnellut. Muut kolme työstettyä runoilijaa olivat Eino Leino, Kirsi Kunnas ja Larin Paraske.

Haanpään kieli oli kuvailevaa, mutta paikoitellen hyvin vanhanaikaista enkä enää ymmärtänyt kaikkia sanojakaan. Donna Tartt on saanut klassikon maineen kirjastaan Jumalat juhlivat öisin, mutta minusta se oli pitkäveteinen ja välillä todella tylsä, olihan siinä puolensankin, mutta aika lailla pakolla taistelin sen läpi. Heigin Kuinka aika pysäytetään oli kirjoista toiseksi paras. Päähenkilö 1500-luvulla syntynyt "alba" eli Tom ei vanhene juuri ollenkaan ja hän elää maksimissaan kahdeksan vuotta samassa paikassa. Alboja on maailmassa jonkin verran ja heillä on johtaja, joka pitää heitä pihdeissään. Albat eivät saa rakastua, sillä se tuottaisi ongelmia. Kirja hyppii neljän eri vuosisadan välillä ja se on kekseliäästi kirjoitettu fantasiafiktio ja aikaa ei voi pysäyttää, sen Tomkin huomaa.  Gatsby kultahattu ei minua kiehtonut, se oli ihan oivallista 1920-luvun kerrontaa rikkaiden maailmasta. Wikipedia kertoo, että kirja sisältää paljon symboleita, no ne menivät täysin ohitse. Kirja on täynnä tajunnanvirtaa, en tykännyt piste. Sandströmin kirjan valitsin nimen Laudatur perusteella ja se on ollut Finlandia-ehdokkaana. Minua ärsytti eniten se, että mies kutsuu vaimoaan Seepraksi.  Tapahtumat eivät olleet mielenkiintoisia, aika tylsä tämäkin. Suomi 100 -kirjasta ei ole suurempia muistikuvia :D, luin sen varmaan aika alkuvaiheessa. Jalan halki Ranskan oli ihan ookoo, odotin kyllä hieman enemmän. Siinä kirjoittaja kävelee Ranskan läpi tarkan suunnitelman mukaan kolmisenkymmentä kilometriä päivässä ja yöpyy erinäisissä pikku hotelleissa viiniä hörpiskellen, ruokakuvaukset ovat hyviä. Palefacen Viides Maamme-kirja oli ihan kiva luettava, se antoi paljon aihetta miettimiseen ja siinä käsitellään monenlaisia arvoja.

Ja ta-daa - tässä se varsinainen ylpeydenaihe sitten on!

Nähtäväksi jää, jaksanko tehdä toisenkin diplomin. Monet kirjoista ovat alkuvuonna lainassa, joten mahtaa jäädä myöhemmäksi tai jopa loppuvuoteen. Jos joku innostui, niin tässä linkissä on lisätietoa tämän vuoden diplomista. Lisäksi on olemassa Helmet 2020 lukuhaaste, jota voisin myös ajatella. Siitä löydät lisätietoa tästä linkistä.

Oikein mukavia lukuhetkiä!