Näin laihduin normaalipainoiseksi Akin lappusysteemin ansiosta

Olin koko nuoruuteni erittäin hoikka. Lukiossa painoin muistaakseni 52 kiloa ja olen 172,5 cm pitkä. Olin siis reilusti alipainoinen. Painoa alkoi kertyä vähitellen, kun siirryin opettamaan Lahteen lukioon. Ensimmäinen opetusvuosi oli katastrofaalisen työläs, sillä kirjoitutin noin 70 abiturientilla kahdeksan kirjoitelmaa vuoden aikana, koska he eivät olleet kirjoittaneet kahtena edellisnä vuonna juuri mitään. Lähes ainoa mielikuvani tuosta vuodesta on se, että korjasin kirjoitelmia yhteentoista asti monena iltana. Oli pienimuotoinen ihme, että kaikki läpäisivät ruotsin yo-kirjoituksissa. Kahdesta opiskelijasta vieläpä tuli ruotsinopettaja :). Ei siis ole ihme, etten juurikaan ehtinyt enkä jaksanut harrastaa mitään liikuntaa tuona vuona. Samantyylinen tahti jatkui seuraavatkin vuodet, töitä oli paljon enkä rehellisesti sanottuna huolehtinut itsestäni, vaan asetin opiskelijat ja heidän etunsa omani edelle, mikä jälkikäteen ajateltuna ei olluit kaikista viisainta. Liikunnan harrastaminen jäi vähiin ja käytännössä pelkkiin koiralenkkeihin shelttieni kanssa. Pikkuhiljaa paino alkoi nousta kilon pari vuodessa, kunnes jossain vaiheessa järkytyin, kun vaaka näytti 90 kiloa ja silloin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja onneksi tuo 90 kiloa jäi ainoaksi kerraksi vaa'an näyttämäksi painoksi. 

Tilanne muuttui dramaattisesti, kun vajaa vuosi munuaissyöpäleikkauksen jälkeen 2015 vuoden alussa minulla todettiin kakkostyypin diabetes. Vuosikausia sokeriarvot olivat koholla, niitä seurattiin kerran vuodessa. Kävin työterveydessäkin erään hoitajan haukuttavana,  muistan, miten lähdin itkien

Pyöräily ei rasita polvia, se on hyvä liikuntamuoto talvella

 tapaamisesta pois. Sain ruokatunnilla lähitukea ihanalta enkunopekollegaltani, jonka tyttärellä oli diabetes. Painelin töistä suoraan kauppaan ja ostin ison kasan vihanneksia ja tein kertarysäyksellä ruokavaliomuutoksen. Pienensin lautaselle laittamani ruoan määrää ja lisäsin kasviksia merkittävästi. Vähensin makean syömistä paljon. En juo kahvia, teetä enkä alkoholia. Jätin myös limsan ja mehun pois ja aloin juoda vettä niiden sijaan. Söin noin kuusi kertaa päivässä. Kevään aikana sain painoa pois monta kiloa, mutta muistan sen, että minulla oli koko ajan nälkä ja vilu, sillä kasvisruoka ei täyttänyt vatsaani samalla tavalla kuin aiempi. Jotain tein varmasti väärin, sillä kunnon kasvissyöjät pärjäävät varmasti aivan hyvin. Diabeteksen hallinnassa painon pudottaminen on yksi avaintekijöistä sairauden hallinnassa. 

Siitä lähtien paino on pudonnut tasaisen hitaasti, välillä sahaten ja välillä enemmän. Jokaisen ulkomaan reissun jälkeen painoa on tullut kilo pari lisää viikossa jostain syystä. Tuntuu siltä, että minulle riittää se, että astun lentokoneeseen, niin kilo pamahtaa välittömästi lisää. Jokin selitys tälle varmasti on :).

Tänä keväänä huomasin toukokuussa, että etäopetuksen ja sisällä istumisen myötä mahani rellotti melko pahannäköisesti ja olo tuntui muutenkin lihavalta, joten päätin jälleen yrittää tsempata painoasian kanssa. Mieheni Aki keksi eräänä päivänä systeemin, joka tepsi lopullisesti ja nyt olen ensimmäistä kertaa vuosiin normaalipainoinen BMI-asteikon mukaan. Systeemi on lyhykäisyydessään, nerokkuudessaan ja yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:

Jääkaapin oveen laitettiin lappu, johon merkitsin päivittäin aamupainoni ja rasteilla päivittäisen liikunnan, jota piti olla 30 minuuttia. Se voi koostua useammasta pätkästä ja kuminauhajumppa oli minulle mieluisaa ja sitä teinkin paljon. Siinä ei juurikaan ehtinyt tulla hiki ja sen tekemiseen meni kymmenisen minuuttia. Poljin myös spinning-pyörälläni ja tein Leslie Sansonen sisäkävelyohjelmia, zumbaa ja tanssin, koska se on yksi lempiliikuntamuodoistani. Linkissä on yhden mailin kävely, jolla saa hien pintaan vartissa. Yhdestä kymmenen minuutin suorituksesta sain yhden rastin. Olen aina juonut liian vähän vettä, joten täytin aamulla kannun ja etätunteja pitäessä hörppäsin vettä vähän väliä. Yleensä kannu olikin juotu jo ruokatuntiin mennessä ja rasti laitettu lappuun :). Laseista sain lisärasteja. Merkitsin myös ruokailut, joita oli vähintään kolme ja välipalat niiden lisäksi. Syön lämpimän ruoan kerran päivässä. Herkut-kohta oli alussa kaikista vaikein, mutta tiukasti merkitsin kaiken syömäni makean ja lopuksi laitoin 4-10 -asteikolla päivän motivaation. Juuri tämän lapun tunnollinen täyttäminen auttoi minua huomaamaan, mikä elämässäni oli pielessä ja mitä virheiden korjaamiseksi piti tehdä. Oli motivoivaa laittaa rasteja pitkin päivää. Lapun alareunaan kirjoitin tavoitepainoni ja kahdessa viikossa piti laihtua puoli kiloa ja se onnistui lähes joka viikko. 

Toinen huomattavasti asiaan vaikuttanut juttu oli, kun hankimme Tupperwaren Micro Pro -grillin, jolla voi valmistaa ruokaa nopeasti mikrossa grillaamalla ilman rasvaa. En ole  kesä-heinäkuussa paistanut yhtään mitään paistinpannulla, koska olemme grillanneet kanan ja lohen, röstiperunat ja kasvikset grillissä. Lohi ja kana valmistuvat kahdeksassa minuutissa ja niistä tulee ihanan meheviä. Pidin virtuaaliset synttärit ystävilleni toukokuussa ja niiden lopuksi tuttavani Eija Niemi Tampereelta esitteli Tupperwaren tuotteita. Tilasin painekattilan ja paljon muutakin. Akin hakiessa tavaroita, hän esitteli grillin toiminnan, sillä hän muisti minun tilanneen sen. Aki innostui valtavasti grillistä ja harmiksemme tavaroita purkaessa huomasimme, että emme olleetkaan tilanneet grilliä. Se lähti samana iltana tilaukseen ja on ollut paras keittiötuote, jonka olemme koskaan ostaneet. Videolta voit katsoa sen toiminnasta lisää ja Facebookissa on ryhmä, jossa jaetaan reseptejä ja vinkkejä.

Minulle tämä merkintäsysteemi sopi parhaiten, koska siinä näin konkreettisesti työni tulokset. En kokenut kirjanpitoa inhottavaksi enkä itseni kyttäämiseksi. Merkinnät vain muistuttivat siitä, mitä minun pitäisi muistaa tehdä. Nykyään minun ei edes tarvitsisi laittaa lappua oveen, sillä muistan täyttää vesikannun ja juoda sen päivän aikana, tiedän liikuntatavoitteeni ja sen, että herkkujen syöntiä on säännösteltävä. Tällä saralla on ehkä eniten tsempattavaa :).

Suosittelen, että jos kamppailet painon kanssa, niin kokeile kuukauden verran lappusysteemiä. Minulle se oli loppusilaus sille, että vihdoinkin BMI-lukemani näyttää painon osalta normaalia. Kävin Suomussalmella vuosittaisessa kehonkoostumismittauksessa ja kaikki arvot olivat parantuneet. Viskeraalirasva on pudonnut peräti 27 yksikköä viiden vuoden aikana ja on melkein normaali. Sen vähentäminen on seuraava tavoitteeni. 

Vaatekoko on pudonnut reilusti ja käytännössä lähes koko vaatekaapin sisältö on mennyt uusiksi. Ystäväni Pia on tuonut maahan Oasiksen vaatteita ja olenkin ostanut useamman motivointimekon ja puseron, jotka ovat ostettaessa olleet hieman liian pieniä, mutta jotka nykyään ovat täysin sopivia tai jopa hieman isoja.  Vaatekaappi koostuukin nykyään suurimmaksi osaksi Oasiksen ihanista vaatteista. Nyt olisi esim. Gudrun Sjödénin L-koon tunikoita ja mekkoja melkoinen valikoima tarpeettomana myynnissä, koska ne ovat minulle liian isoja.

Kuminauhajumppa on sopinut minulle hyvin

Kaiken takana on ollut oman olon, kunnon ja terveyden parantaminen ja mielestäni olen onnistunut tavoitteissani aika hyvin.Veriarvot olivat viimeksi lähes normaalit, lääkkeistä jos joskus pääsisi eroon, niin se olisi huippua, mutta tärkeintä on lääkärin mielestä se, että verenpaine ja kolesteroliarvot ovat hyvät. Emme ole vielä kokeilleet sitä, miten elämä sujuisi lääkkeittä. Eräs lääkäri sanoi, että voidaan kokeilla lääkkeiden vähentämistä, kun painoni on 70 kiloa, se onkin seuraava tavoite, joka ei enää ole kovin kaukana. Liikunnassa on eniten parannettavaa. En koskaan pääse sille tasolle, jolla olin yläasteella ja lukiossa, jolloin urheilin joka päivä, mutta olen löytänyt liikunnan ilon, mistä olen iloinen. Opettajien helmasynti on liika tunnollisuus ja siinä monesti unohtaa itsensä. Jatkossa pidän huolen siitä, että on työtäkin tärkeämpiä asioita. Yksityistanssitunnit toivat myös lisäiloa ja liikuntaa elämään, niitä pitää ehdottomasti jatkaa, kun tämä koronahomma saadaan haltuun. Kiitos Bettina <3. Miehelleni Akille kuuluu eittämättä suurin kiitos, ilman häntä koko hommasta ei olisi tullut mitään. Kiitos rakas <3.

Toivon Sinulle tsemppiä, jos kamppailet tämän asian kanssa. Jos minä onnistuin, niin kyllä sinäkin onnistut!