Kirje kotiin - näytelmä Kake Randelinista

Mäntyharjun kesäteatteri esitti tänä kesänä mäntyharjulaisen Ritva Sarkolan kirjoittaman näytelmän "Kirje kotiin", joka kertoo kunnan oman pojan Kake Randelinin elämästä. Kake esittää siinä itseään teinivuosista alkaen. Kakelta oli kysytty jo vuosia sitten, että suostuisikohan mukaan näytelmään, mutta Kake ei halunnut. Pari vuotta sitten hän muutti mielensä ja käsikirjoitusprosessi alkoi haastatteluilla. Varasin mäntyharjulaisen ystäväni kautta liput kauden viimeiseen esitykseen jo toukokuussa, enkä suotta, sillä esitys oli loppuunmyyty, huolimatta siitä, että se oli yönäytös. Edellisenä iltana oli ollut loppuunmyyty lisäesitys. Menimme yönäytökseen, jossa oli aivan oma tunnelmansa. Pimeyden laskeuduttua taustalla olevat kuuset loivat upean tunnelman. Valaistus oli erinomainen.  Yönäytöksiä soisi olevan enemmänkin, sillä näytelmä sopi loistavasti yönäytökseksi. Pihalle oli laitettu eläviä valoja ja myyjillä oli suunnistuslamput päässä. Kerrassaan hieno kokemus! Aiemmin olen ollut yönäytöksessä Ranskassa Puy du Fou'ssa yli 14000 ihmisen katsomossa ja tunnelma oli siellä paikoin aivan maaginen.

Näytelmän ohjaaja on Tarja Pyhähuhta ja mukana on nelisenkymmentä hyvin eri-ikäistä näyttelijää, joista nuorin on aivan lapsi. Ella  Hytönen oli sairastunut eikä näytellyt, joten en tiedä hänen ikäänsä. Ellan tilalle oli laitettu nukke lastenvaunuihin. Mukana oli Pioni-kuoro, joka toi oivan lisän musiikkiin. Paikallisia nuoria oli tanssijoina ja koska kyseessä oli musiikkinäytelmä, niin siinä oli myös paljon joukkokohtauksia, tanssia ja lauluja. Esiintyjät heittäytyivät rooleihinsa täysillä. Käsikirjoitus on humoristinen mutta myös surullinen. Kyynel tuli pari kertaa silmääni. Rikas kieli ja monet sanonnat ja metaforat, jotka ovat tyypillisiä meille savolaisille antavat elävyyttä.

Näytelmä alkaa, kun Lauri Randelin (Olli Huutoniemi) lähtee sotaan. Seuraa oivasti toteutettu sotakohtaus, jossa räjäytellään pieniä räjähteitä, papatteja tms ja kuuluu iso pauke. Lauri haavoittuu ja joutuu sotasairaalaan, jossa syntyy rakkaus Hilja Ojalaan (Päivi Kontunen). Sodan jälkeen nuoret menevät naimisiin. Hääkohtaus on hauska, sillä pappi (Pertti Lahti) on aivan erinomainen ja eritoten suvivirren laulanta on hupaisa. Häävalssikin tanssitaan. Alkuosassa on useampi joukkokohtaus, josta Jaakko Pullin "Puuseppä" jäi parhaiten mieleen. Siinä tanssiporukalla oli hauska vaatetus ja isot puuvasarat.

Perheessä on neljä tyttöä ja he elävät ahtaasti anopin kanssa. Lauri päättää kysyä, voisiko kunta vaihtaa hänen saamansa tontin torppaan ja kunnanjohtaja suostuukin myymään 20 000 markalla entisen työntekijän asunnon. Lauri kunnostaa asunnon, sillä hän on kätevä käsistään.

Kaken syntyminen on myös mukavasti tehty kohtaus, sillä anoppi lähtee hakemaan apua ja ajaa potkukelkalla lumihankeen. Kätilö on rehevä, jopollakulkeva nainen, jonka näyttämölle saapuminen riemastuttaa. Kaken sisaret ilahtuvat kovasti veljen syntymästä ja Kakesta tuleekin heidän lellikkinsä.
 Rahasta on kuitenkin tiukkaa ja eräänä iltana isä tulee kotiin räntäkelissä. Äiti kysyy, muistiko isä tehdä veikkauksen ja isä oli unohtanut. Käydään kiistaa siitä, kuka lähtee jättämään perheen vakiorivin ja lopulta äiti tarpoo sohjossa kylälle ja takaisin kotiin. Perhe jännittää radion ääressä veikkausriviä ja se kannattikin, sillä he saivat päävoiton! Silläpä sitten maksetaan talo hauskassa kohtauksessa, jossa ikävästi aiemmin suhtautunut kunnanisä saa hieman ansionsa mukaan. Kylillä puhutaan, että Laurilla on rahaa niin, että "ranteita pakottaa".

Erkki Hännisen suunnittelema vesiratas

Isä tekee Kakelle vesipyörän, joka laitetaan puroon pyörimään. Siskot ovat kateellisia, kun isä hemmottelee kuopusta. Pian tämän jälkeen isällä ottaa sydämestä ja hän kuoleekin. Näytelmän koskettavin ja mielestäni paras kohtaus oli, kun Kake tuli lavalle ja lauloi suosikkilauluni "Kuin joutsenlaulu" isänsä muistoksi. Linkistä voit kuunnella kappaleen halutessasi. En ollut ainoa, joka pyyhki silmiään.....

"Kuin joutsenlaulu iltamme on viimeinen
vain hetken soi tuo sävel särkyen
kuin joutsenlaulu aika yhteinen
jo päättyy näin, sua kaipaan niin mun ystäväin.

Vain muistot tästä jää, mut pian nekin häviää, kun vuodet päivät kaiken menneen himmentää
niin ainutkertainen on joka hetki, tiedän sen
ja mekin hymyilemme jälkeen kyynelten"

Perheen koti

Kake kaipaa isäänsä ja äidillä on myös kova ikävä miestään. Kakea esittävä Tuure Ruhanen soittaa haitarilla saman sävelmän. Tähän loppuukin ensimmäinen puoliaika ja puolen tunnin väliajalla voi ostaa paikallisen urheiluseuran tarjoamia leivonnaisia, kahvia ja makkaraa. Kaken musiikki soi taustalla koko väliajan, Tilipäivä koitti pariinkin kertaan :-).

Toinen puoliaika alkaa, kun Kake on ehkä viisitoistavuotias ja tekee viikonloppuisin töitä tienatakseen rahaa mopoon, sähkökitaraan ja vahvistimeen. Oranssiteepaitainen (tekstinä huoltoasema GULF) Kake ostaa mopon ja kertoo, kuinka kemian tunnilla oli tullut pieni "pamaus". Kake ajaa pappatunturilla etulavaa ja kuulemme laulun "Jannu huoleton". Äiti ja siskot eivät ihan hyväksy, kun Kake haluaa lopettaa oppikoulun ja mennä sen sijaan töihin ja keskittyä musiikkiin. Seuraa ilmakitarakohtaus Beatlesia. Pojat perustavat bändin ja käyvät satunnaisilla keikoilla sekä gospel-keikalla pääkaupungissakin.

Kake näkee lehdessä ilmoituksen Syksyn sävelestä ja pojat päättävä osallistua kisaan. Ongelmaksi muodostuu, että äänitteen pitäisi olla studiotasoinen. Reippaina nuorina miehinä he käyvät lainaamassa Mikkelistä Mikrankulmasta mikrofoneja  pitkällisen neuvottelun jälkeen ja pääsevät tekemään äänitteen "En unta saa".  Kun Kake on saunassa, niin MTV:ltä soitetaan, että kappaletta ei oteta itse kisaan, mutta Kake on tervetullut tekemään äänityksen studiossa "Syksyn sävelen karsitut" -ohjelmaan.  Kake syöksyy kylpytakki päällä saunasta puhelimeen.

Kake soittaa levyjä paikallisessa kuppilassa ja naistentanssikohtaus on valloittavan hauska. Kepin kanssa kulkeva itsepäinen, vanhahko nainen on niin humoristinen, että naurussa on pitelemistä. Kylän puutarhuri Pehkosella käy flaksi, sillä hän on ainoa mies paikalla. Kuullaan Donna Summerin "Hot Stuff" tanssikohtauksessa. Kake tapaa myös tulevan vaimonsa Annen. Kohtauksen lopuksi Kake laulaa "Avaa hakas" -kappaleen, jonka "kop, kop, kop" -kohdassa kuoro tekee nyrkillä ilmaan iskuja ikään kuin koputtaisi ovelle. Itsekin olen viime keikoilla tehnyt ihan samoin :-):

Sitten Kaken ura lähtee käyntiin ja näytelmän lopussa Kake juttelee bändinsä kanssa ja hänelle soitetaan, että äiti on huonona. Kake ajaa Oulusta Mäntyharjuun ja ehtii hyvästelemään äitinsä. Näytelmä loppuu lauluun " Kirje kotiin", joka on yksi Kaken suosituimmista lauluista ja jonka sanoitukseen niin moni suomalainen voi samastua. Niin moni meistä on lähtenyt maaseudulta kaupunkiin töiden perässä ja yhä kaipaa kotiinsa maalle. 

Näytelmässä on hieman murteiden sekamelskaa, välillä puhutaan karjalan murretta ja suurin osa on tietysti savoa. Korvaan  kieltämättä pistää pääroolissa olevan  pohjalaisnäyttelijän puhe, joka ei ihan täysin istu savolaiseen kielimaisemaan, mutta toisaalta jos hän olisi yrittänyt matkia savon murretta, se olisi kuulostanut hyvin teennäiseltä. Perhosilla on suuri osa, sinisiipiä ja suruvaippoja tulee esille elämän tärkeissä käännekohdissa kuten kuolemissa, vaimon löytymisessä ja mikrofonin ostossa. 

Näytelmä ylitti kaikki odotukseni, se oli hyvin kirjoitettu ja ohjattu ja näyttelijät heittäytyivät täysillä mukaan. Oli mukavaa, että niin paljon nuoria näyttelijöitä oli mukana. Etukäteen minua vähän mietitytti, miten Kake selviää näyttelemisestä, mutta eipä huolta, sillä Kake oli täysilla mukana kuin vanha tekijä. Kaken Presto-orkesteri  basisti Pekka Heinonen, kitaristi Mika Katila, rumpalisti Pasi Tenhunen ja kosketinsoittaja Kari Pienimäki oli itseoikeutetusti säestämässä ja tätä yhteistyötä on jo kestänyt jo 12 vuotta.

Kaken loppukiitokset

Illan lopuksi Kake antoi muistolahjoja häntä näytelleille lapsille, ohjaajille, käsikirjoittajalle, orkesterilleen sekä naiskuoro Pionille, jonka kanssa hän tekee levyn.  Yleisö taputti raivokkaasti ja osa meistä nousi lopussa ylös taputtamaan. Ainoa häiriötekijä oli eräs nainen, joka ykskaks käveli kesken näytännön Kaken luo ja pari muutakin, jotka poistuivat kesken kaiken pois paikalta. Aivan lopuksi kuulimme  kappaleen "Nasta pimu", jossa koko näyttelijäkaarti revitteli ihan kunnolla.

Nasta pimu

Koska näytelmän aikana ei saanut kuvata, niin minulla ei ole kuvia kuin lopusta ja lavasteista. Liitän tähän  kuvalinkin  ja  toisen Mäntyharjun kesäteatterin sivuilta.

Toivottavasti muutkin innostuisivat tekemään näytelmiä oman kuntansa kuuluisuuksista. On varmaa, että tämä näytelmä on tuonut katsojia ympäri Suomen Mäntyharjuun tänä kesänä. Näytelmä on ollut pienen kunnan ja sen harrastajateatterin suurin ponnistus, joka on ollut valtava menestys.

Kiitos upeasta näytelmästä!


Toivoisin kovasti kommentteja pikku-Ellan osuudesta, sillä nyt hänen tilallaan oli nukke lastenvaunuissa ja nukkea Kaken sisarukset pitivät vuorotellen sylissään. Olisi  oikein mukava kuulla, mitä Ella esitti ja oliko hänellä vuorosanoja.