Keilaamassa

Tyhjä rata odottaa keilaajaa

Kävimme ystävämme kanssa keilaamassa viikolla pitkästä, pitkästä aikaa. Lahdessa on parikin keilahallia, joista olemme käyneet Launeella jo yksistään siksi, että se on kaupungin vanhin ja edullisin halli, mutta myös siksi, että hyvin monet entisistä oppilaistani ovat kunnostautuneet keilailussa. Salinkalliolla oli entisten yläasteen rehtoreiden Erkki Salmisen ja Kari Ratian vetämä keilakerho monia vuosia ja kerhon tuloksena oppilaitamme on pelannut Suomen huipputasolla ja jopa maajoukkueessakin. Jarkko Salminen, Juhani Tonteri, Teemu Welling, Ruusa Aalto (o.s. Mikkonen), Riikka Ratia ovat kaikki olleet oppilainani.

Jälleen yksi onnistununeempi heitto

Tuloksiakin tuli

Tietämättämme teimme huonon reitinvalinnan ja juutuimme Vesijärvenkadulle, jossa olikin yksi kaista suljettu ja vietimme vajaan vartin kilometrin pituisella matkalla, joten myöhästyimme hieman alusta. Maksoimme radan + kengät (16 + 2 €), sitten pikaisesti kengät jalkaan ja radalle. En ole kovin monta kertaa elämässäni keilannut ja joka kerralla on yhtä hakemista, että miten palloa heitettiinkään. Heitän ehkä liian kevyillä palloilla, mutta koska kädessä on joskus ollut kipuja ja  ongelmia, niin haluan välttää niitä.

Ja sinne läks....

Valmiina heittoon!

Alussa pallo lähti sinne sun tänne, mutta sitten muistin Ruusan neuvot eli radassa olevat merkit ja koitin tähdätä niihin. Muistan Ruusan myös sanoneen, että keilahallin palloilla ei juurikaan pysty mitään kierteitä heittämään, joten taktiikka oli yksinkertainen: täysillä kohti ykköskeilan sivutaskua, joskus osui, useimmiten ei :-). Loppuajasta heitto rupesi jo löytymään ja paukuttelin muutaman paikon ja useamman kaadonkin. Ystävällämme tuli huippuhetki, sillä hän taisi tehdä peräti neljä kaatoa putkeen ja onnekseen toinen niistä tuli kymppiruudussa!






Hiki hommassa tuli ja pitää ilman muuta tulla kokeilemaan useimminkin. Illan päätteeksi kävimme Amarillossa haukkaamassa palasta ja juttelemassa mukavia.