Marskin patsastilaisuus ja itsenäisyys- ja ylioppilasjuhla

Kunniavartio Mannerheimin patsaalla

Lahdessa on vuosikausia ollut tapana, että Lotilan alakoulu, Tiirismaan yläkoulu ja Tiirismaan lukio osallistuvat Marskin aukiolla pidettävään nuorten kunnianosoitukseen. Tilaisuuteen osallistuvat meiltä lukion ensimmäisen luokan opiskelijat. Itse en ole vielä koskaan ollut kyseisessä tapahtumassa, joten tämä oli minullekin ensimmäinen kerta.

Sain syksyllä hoidettavakseni tämän vuoden koulumme tilaisuuksien lippuseremoniat ja niihin liittyen airueet ja niiden toiminnan. Olinkin puhelimitse yhteydessä Hämeen prikaatin yliluutnantti Olli Peltolaan, joka ystävällisesti  selvitti, mitä tilaisuudessa tapahtuu ja mitä minun tulee tehdä.  Tosin paikan päällä minulle  edellisenä päivänä kerrotut suunnitelmat oli muutettu ja opettajan pitikin seurata partion mukana. Ikävä kyllä olin varustautunut vaatetukseni puolesta seistä tököttämään aukiolla 45 minuuttia, kuten oli sovittu ja laitoin näin ollen feresin paidan päälleni, jotta pääsisin nopeammin airueharjoitukseen. Joutuessani yhtäkkiä mukaan kulkueeseen liiasta vaatetuksesta johtuen tuli luonnollisesti hiki, minkä johdosta sitten vilustuin ja nyt kurkku on kipeä ja yskittää, koska minulla ei ollut vaihtopuseroa mukanani. Opiskelijamme olivat hyvissä ajoin paikalla ja laitoimme airuenauhat paikoilleen. Naisella nauha kulkee vasemman olkapään yli ja miehellä oikean olkapään yli, sininen väri on alimpana ja nauhan päiden tulee olla yhtä pitkät. Säästä johtuen laitoimme nauhat kiinni hakaneuloilla. Pojat saivat seppeleet ja kävimme odottamaan meille osoitetulle paikalle ohjelman alkamista.

Kalle Teräväinen ja seppele

 Perjantain tilaisuus alkoi sillä, että lippulinna saapui paikalle sotilasjoukkion johdattamana. Eversti Pekka Jouko piti koskettavan puheen, jossa hän kertasi Suomen historiaa. Tämän jälkeen sotaorpojen edustaja Tauno Strengell puhui ja kuultiin Lahden Veteraanisoittokunnan esittämänä osa kappaleesta Oi kallis Suomenmaa, joka on yksi lempikappaleitani.

Kansanopiston rehtori Ville Marjomäki sekä rehtorit Leena Akola, Tuula Virtanen ja  Kati Pennanen laskivat seppeleen Mannerheimin patsaan juurelle.

Sitten kuulutettiinkin, että seppelepartio lähtee liikkeelle ja partiomme Kalle Teräväinen, Darja Soubatch, Sinivaula Sauramäki  ja Samuli Luomalahti lähtivät liikkeelle pienen sotilassoittoryhmän jäljessä. Rumpali löi tahtia, kun opiskelijat kävelivät parijonossa sotilaan saattamana Vesijärvenkatua pitkin ja sitten oikealle kohti koulua ja muistomerkkejä. Suomen naisten ja Sotilaspoikien patsaalla oli kaksi lumipukuista sotilasta vartiossa meitä odottamassa. Yläkoululaiset laskivat ensin ensimmäisen ristinmuotoisen seppeleen, jossa luki Kunnia isänmaalle  ja Kunnia isänmaa Lahden koulunuoriso. Sitten kävelimme  Sotalasten ja -orpojen muistolaatalle  lähelle Kansanopistoa ja kaupunginsairaalaa ja  ja laskimme toisen seppeleen.

Vartio odottamassa meitä

Kunnia isänmaa Lahden koulunuoriso

Itse juhlapaikalla kuultiin  perinteinen opiskelijan pitämä puhe sekä laulettiin yhteislauluna Maamme, johon tämä koskettava ja isänmaallinen tilaisuus loppuikin.

Kalle ja Darja asettavat seppeleen

Airuenauhan kiinnitys

Siru Nurminen valmiina

Seuraavaksi minulla oli vuorossa airue- ja lippuharjoitus itse juhlaa varten. puoli yhdentoista maissa, ensin piti etsiä Suomen lippu "varastosta", joka lopulta osoittautuikin liikuntasalin varastoksi. Koulun  lipun ja airuenauhat sain vahtimestariltamme.  Harjoittelimme sisääntulon ja sen, miten liput laitetaan paikoilleen, Suomen lippu on vasemmalla ja koulun oranssinvärinen lippu sen oikealla puolella. Kävimme myös läpi, miten seisotaan, käydään penkkiin ja missä kohdin mitäkin tulee tehdä. Musiikinopettajallamme Elinalla oli hyviä ajatuksia ja airueet nousivatkin ylös rivistöksi, kun kolmoset luovuttivat Vapauden viestin kakkosille. Lipunkantajana oli Jasse Varjola omalta luokaltani ja koulun lippua, jossa on kuvattuna kangasvuokko, kantoi Siru Nurminen. Muut osallistujat olivat Jeni Särmäkari, Mimmi Niemistö, Elisa Palminen ja Jonna Kumpulainen.

Jasse Varjola kantoi Suomen lippua

Itsenäisyys- ja ylioppilasjuhlamme oli tänä vuonna sikäli erikoinen, että saimme juhlia Suomen parasta Karoliinaa, joka kirjoitti kahdeksan laudaturia (äidinkieli, ruotsi, englanti, ranska, espanja, terveystieto, maantieto ja yhteiskuntaoppi). Ylioppilaan puheessa Karoliina kiitti erittäin kauniisti koko opettajakuntaamme loistavasta opetuksesta  ja nosti erityisesti esiin ruotsin ja äidinkielen runot ja sanoi, ettei hän olisi voinut kuvitellakaan kiinnostuvansa kummastakaan. Muistan vieläkin hyvin, kun Karoliina tuli ruotsin ekalle kurssilleni ja oli jo silloin todella taitava. Sain opettaa hänelle useammankin ruotsin kurssin sekä jokusen ranskan kurssinkin. Ampumahiihto on yhteinen kiinnostuksen kohteemme ja monet kerrat juttelimme tuntien jälkeen ampumahiihdosta ja innokkaasti jään odottamaan Karoliinan urheilu-uraa - toivottavasti Karoliinasta tulee vielä uusi Kaisa :).




Illalla sain vielä kutsuvieraana osallistua Karoliinan hienoon ylioppilasjuhlaan ja oli mukava kuulla hänen ajatuksiaan sekä tulevaisuuden suunnitelmiaan. Juhlassa oli musiikkiesityksiä ja useampi puhe, ruokailu ja kahvit. Oli myös mukavaa, kun ihan ensimmäisen vuoden ylioppilaani Salinkalliolta tuli juttelemaan minun ja äidinkielen opettajamme kanssa, olimme kuulemma molemmat aivan samannäköisiä kuin 16 vuotta sitten. Juhlista jatkoimmekin sitten koulumme pikkujouluihin.

Tilaisuuden aluksi liput tuodaan juhlaan

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!