Idolsin finaali & Didi

Ulkona oli suuri valotaulu

Sain ostettua itselleni ja miehelleni liput Huutonetistä ihan suoralla ostolla toiseksiviimeisen Idolsin aikana ja ystävällinen Teemu Vaasasta laittoi ne heti postiin maanantaina. Onneksi mieheni kuntotui ja pääsimme yhdessä katsomaan finaalia. Meikeläinen ei aja autolla Helsingissä, joten sitten olisi pitänyt mennä junalla tai koittaa saada täältä joku kaveriksi. Olimme hieman kuuden jälkeen Helsingin jäähallin edustalla, sillä lipussa luki, että ovet aukeavat klo 18, paikalla pitää olla 18.30. Meillä oli liput permannolla. Pääsimme muutaman metrin päähän tuomareiden taakse ja siitä näki todella hyvin lavalle, mutta joutui seisomaan. Lapsia oli paljon ja osa heistä istuikin vanhempiensa olkapäällä, jotta näkisi paremmin.

Ennen lähetystä studio-ohjaaja Parska kertoi ohjelman kulusta. Yleisön piti huutaa ja taputtaa täysillä äänentasojen tsekkausta varten. Stand up -koomikko Mikko Vaismaa (kuvassa oikealla) hauskuutti yleisöä sekä ennen lähetyksen alkua että jokaisella mainoskatkolla. Mikon jutut olivat välillä aivan hervottomia, joten hän kyllä osasi hommansa. Paras juttu oli, kun hän matki urheilukisojen lähettäjää ja keksi vaikka minkälaisia tyylejä lähettää kilpailijat matkaan. On mukava olla mukana suorassa lähetyksessä ja ylipäätään nähdä, miten koko juttu toimii. Lähetyksessä on monta eri vaihetta ja aikataulun täytyy pitää. Ohjaajan täytyy pitää kaikki langat käsissään ja lähetys on huolellisesti suunniteltu. Aiemmin seurasimme paikan päällä monta X-Factor -lähetystä, kun Enchantin pojat lauloivat kisassa ja saimme Matiakselta useamman kerran lipun Peacockiin, joten siinä mielessä suoran lähetyksen teko oli jo tuttua. Mainoskatkojen aikana tuomareita käytiin meikkaamassa useampaan kertaan.

Sitten bändi tuli lavalle ja pikku hiljaa jännitys alkoi kohota ja jäähalli täyttyä yleisöstä, jota oli paikalla todella paljon. Monilla oli DIDI-kylttejä mukana, Sussua kannustavia näin vain muutaman. Monet pikkutytöt olivat askarrelleet itse kylttejä, Yhdellä neljän hengen perheellä oli jokaisella yksi kauniisti kimalteella koristettu kirjainkyltti, joista siis muodostui Didi. Kuvaajat kiipesivät ylös korkeille lavoille pieniä tikkaita pitkin, ihan hirvitti.

Yhteisesitys

Sitten tuli alkuinsertti, juontajat tulivat lavalle, sitten tuomarit ja show alkoi kaikkien finalistien yhteisesityksellä. Diandra aloitti finaalin kappaleella "Firework". Pinkissä puvussa Didi hurmasi yleisön täysin. Takanamme oli muutama yli nelikymppinen mies, jotka huusivat aivan hurjasti ja kannustivat Diandraa. Katsoin tänään ohjelman telkusta ja paikan päällä kuultuna kappaleet kuulostivat paremmilta. Susanna lauloi hitaan kappaleen "Stay", jossa hän esitteli ensimmäistä kertaa ylä-ääniään, aivan kuten Laura sanoikin.

Tuomarit lavalla

 Ekalla mainostauolla Parska tuli sanomaan, että tietyt kyltit estävät ja häiritsevät kuvaamista ja niiden pitelijöiden piti joko mennä sivummalle tai sitten pitää kylttejä alempana. Eturivissä oli muutama vaaleanpunainen kyltti, jotka välillä häiritsivät omaakin näköyhteyttä lavalle. Monet kuvasivat kännyköillään tai äänittivät lauluja.
Kummityttöni oli bongannut minut telkkarista, itse näin tänään mieheni yleisön joukossa.
 
Whitney Houstonin kappale "I will always love you" lähti soinnun jälkeen soolona ja sitten bändi tuli mukaan vähitellen. Kertosäkeen huippukohdassa halli räjähti spontaaneihin aplodeihin ja huutoihin alun hiirenhiljaisuuden jälkeen. Kyllä Didi osasi ottaa yleisönsä! Hänellä on uskomaton lavakarisma ja hän leikitteli yleisön kanssa ja oli niin vapautunut, rento ja säteilevä, ettei voi kuin vain ihailla, miten hän otti yleisönsä.

 Tykkäsin kovasti Susannan esittämästä kappaleesta "So what", jota en ollut aiemmin kuullut. Susannan äänenväri ei ole kauheasti mieleeni, mutta tähän kappaleeseen se sopi ja hänellä oli hyvä meininki koko kappaleen ajan. Tytöt vaihtoivat vaatteet ja korut jokaiseen esitykseen, lavan takana on kyllä pitänyt kiirettä. Valitettavasti yksikään Susannasta ottamani kuva ei ole senlaatuinen, että sen voisi tähän juttuun laittaa. Pikkukameralla ei valo tahdo riittää ja nämäkin ylläolevat kuvat ovat lähinnä vain muistoja tapahtumasta.

Vesku ja Samuli

Viimeisenä molemmat esittivät Idols-voittajalle sävelletyn "Onko Marsissa lunta" - kappaleen. Tämän jälkeen PMMP ja lauluyhtye Viisi esiintyivät ja sitten Vesku Loiri lauloi Samuli Edelmannin kanssa dueton. En ole kauheasti pitänyt Loirista laulajana, näyttelijänä hän on aivan huippu, mutta tällä kerralla yllätyin erittäin positiivisesti. Hänen tulkintansa oli erinomainen ja ääni sopi hyvin kappaleeseen.

PMMP ja Viisi

                                                                   Sitten finalistit kutsuttiin lavalle ja pienen odotuksen jälkeen juontaja kertoi voittajan saaneen 62 % äänistä. Olin jo tuossa vaiheessa aivan varma voittajasta ja oikeaan osuin. Diandra liikuttui ja hetken päästä hän lauloi uudelleen Mars-kappaleen. Lavan edessä tuli tulisuihkut, jotka eivät olleet polttavia - näin yleisölle kerrottiin ennen lähetyksen alkua. Yleisön päälle ja lavalle alkoi sataa paperisilppua. Telkkarilähetys loppui kesken laulun. Sitten kun Diandra oli lopettanut, niin lavalle ryntäsi paljon toimittajia ottamaan kuvia. Minulla oli pieni omatekemä lahja mukanani, jonka olin ajatellut antaa Didin äidille, mutta järkkärit tulivat hätistelemään meitä pois, joten laitan sen postissa tai sitten vien itse, kun menen katsomaan Sotkamon Jymyn ja Tahkon välistä peliä ensi lauantaina. Didi teki minuun vaikutuksen jo ekalla tunnilla, jolla häntä opetin. Hän on ehdottomasti Idols-arvonimen veroinen idoli nuorille ja lapsille: suloinen, rehti, vaatimaton, ottaa kaikki huomioon ja hänen iloisuutensa ja positiivisuutensa on niin tarttuvaa. Olin erittäin otettu siitä, että hän vastasi moneen tekstariini menneiden kuukausien aikana ja jaksoi kerta toisensa jälkeen kiittää tsemppauksesta, joka kuulemma merkitsi hänelle paljon. Pyysin häntä jo maaliskuussa laulamaan  isoille synttäreilleni jokusen vuoden päästä, toivottavasti Didi on silloin Suomessa ja pääsee viihdyttämään vieraitani :). Mieheni yllärisynttäreille pari vuotta sitten kutsuin Enchantin laulamaan ja sekä sankari että vieraat olivat iloisen yllättyneitä kivasta esiintymisestä.

Toivon kaikkea hyvää Diandralle ja kuten Jone Nikula sanoikin, Diandran ei  kyllä tarvitse päivätöitä tehdä. Hienoa on se, että hän arvostaa koulutusta ja haluaa käydä koulut loppuun, vaikka siihen varmaan meneekin hieman enemmän aikaa kuin mitä hän oli suunnitellut.

 

ONNEA DIDI!

Lopuksi makupala I will always love you -kappaleesta