Vadelmavenepakolainen

Kävimme muutama viikko sitten Lahden kaupunginteatterissa katsomassa Miika Nousiaisen ja KOM-teatterin esittämän komedian Vadelmavenepakolainen. Näytelmän ensi-ilta oli yli vuosi sitten ja sitä on esitetty usealla paikkakunnalla. Pääosassa on kouvolalainen Mikko Virtanen, joka ihannoi Ruotsia ja ruotsalaisia ja olisi halunnut syntyä ruotsalaiseksi. Pikkupojasta asti Mikko on pitänyt Ruotsista ja ensimmäisellä matkalla Tukholmaan hän ihastui maahan nähdessään muutaman nähtävyyden. Paluumatkalla hän sai ostaa laivalla ihania hallonbåtar-karkkeja, jotka maistuivat oksennettuinakin paremmilta kuin suomalaiset karkit :). Minäkin muistan elävästi ekat vadelmaveneet ja sen, kuinka ostimme niitä aina Haaparannan käynneillämme.

Pikku hiljaa Mikon Ruotsi-harrastus alkaa muuttua vakavaksi hän oppii kielen nopeasti ja muuttaakin  rakastamaansa kansankotiin Ruotsiin. Mikko kietoutuu nopeasti valheiden verkkoon ja on umpikujassa. Hän huijaa olevansa Mikael Andersson ja soppa on valmis. Yleisö saa nauraa suomalaisille eli myös itselleen, sillä näytelmään on kerätty kaikki suomalaisten alemmuudentunnot ruotsalaisia kohtaan ja kipeät asiat kuten kateus. Kolikolla on myös kääntöpuolensa, sillä Kansankoti-Onnelassakaan kaikki asiat eivät aina ole kaikilla hyvin ja ruotsalaisten demokratia saa erittäin huvittaviakin piirteitä esimerkiksi kokouskäytänteissä  ja päätäntätavassa :).

Pääosaa esittää oivallisesti Juho Milonoff ja kaikkia muita rooleja Niko Saarela ja Eeva Soivio, jotka vaihtavat sekä rooleja että vaatteita uskomattomalla vauhdilla aivan lennossa. Tapahtumat sijoittuvat Suomeen, Ruotsiin ja Thaimaahan, jossa Mikko käy lomalla. Lavastus on yksinkertainen, mutta toimiva ja verokkaat videokuvat vievät juonta mukavasti eteenpäin ja antavat hienosti osviittaa siitä, missä maassa milloinkin ollaan. Näytelmässä puhutaan välillä ruotsia ja suurimman osan ymmärtää ihan kouluruotsin taidollakin. Mötejä pidetään alvariinsa ruotsalaiseen tyyliin.

Näytelmän herkkukohtia ovat ehdottomasti kokouskohtaus sekä se, kun Mikko pääsee keskustelemaan televisioon pääministerin kanssa ja pääsee lööppeihin. Näytelmän loppu on varsin yllättävä ja hauska :).
Suosittelen lämpimästi näytelmää, sillä siinä saa välillä nauraa ihan kippurassa :).