Sara innoissaan |
Eetu sai hyppyradalta hylyn, kun se ampaisi väärälle esteelle, vauhtia piisasi ja silmin nähden se nautti suorittamisesta. Taidan olla oikea pahanilmanlintu, sillä Eetu (tai muutkaan Ritvan koirat) eivät koskaan tunnu onnistuvan, kun olen ollut katsomassa niiden kisaamista.
Saran hyppis sujui paremmin, se oli peräti 10. ekalla radalla! Milja ohjasi sitä hienosti. Rata oli suhteellisesti helpoin, sillä siinä tuli todella paljon nollaratoja. Tuli sellainen tunne, että ihanneaika oli liian löysä.
Molemmat koirat sekä Rino olivat aivan mutkilla, kun tapasin ne. Riemua kesti ainakin vartin ja syliin piti päästä ja koko koira heilu kirsusta hännänpäähän :). On kyllä mukavaa katsoa koiran iloa ja itse olen hyvin tyytyväinen siihen, että kasvatit tunnistavat niinkin monen vuoden jälkeen. Joidenkin kanssa on ollut pitkiäkin aikoja, ettei niitä ole nähnyt ja ne tunnistavat.
Agilityradalla Saralla ei mennyt enää niin hyvin. Se sai tällä kerralla hylyn. Olen kyllä hyvin ylpeä molemmista, sillä SM-kisoihin osallistuminen ei ole mikään itsestäänselvyys, sen eteen pitää tehdä hurjasti töitä ja saada tietyt sijoitukset, jotta kisoihin edes pääsee.
Kirkkonummelainen ystäväni, joka oli ollut perjantaina talkoissa ja tuonut ja kantanut suurimman osan esteistä kisapaikalle, tuli seurakseni. Minien finaalin alussa satoi vettä. Kannoin oman penkin ja pidin siinä paikkaa ystävilleni. Lopussa olikin aivan hurjaa jännittää Saran puolesta.
Shelteillä oli mineissä hyppyradan jälkeen erinomaiset sijoitukset, mutta finaaliradalla ne saivat roppakaupalla hylkyjä. Kisat ovat siinäkin mielessä mukavat, että niissä näkee aina tuttuja ja shelteissä on kisaamassa paljon ystäviä, tuttuja, Frisbeen pentuja, tuttujen kasvatteja ja muitakin sukulaiskoiria, mikä tekee kisoista vielä aina jännittävämmän.
Tulokset ovat nähtävissä oheisessa linkissä.
Kiitos Tuomisille ja Tammisille mukavasta ja jännittävästä päivästä sekä seurasta ja onnea seuraaviin koitoksiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti