Alicanten maakunnassa syyslomalla 2017

Meikeläisen päivitykset laahaavat reilusti jäljessä johtuen kammottavasta syksystä, joka imi kaiken energian ihan pitkälle kevääseen asti. Siispä palaan vasta nyt syyslomamatkamme tunnelmiin, itse asiassa onkin ihan kiva muistella sitä nyt, sillä nappasin halvat Norwegianin lennot meille keväällä ensi hiihtolomaksi Alicanteen. Syksyllä majapaikkamme oli Denian kiva pikkukaupunki, jonka lähettyvillä oli Akille sopivia pyöräilyvuoria. Entinen oppilaani Kimmo Kananen, moninkertainen Suomen mestari meille aina osaa suositella mukavia rinteitä ja Kimmon suositusten mukaan mentiin tälläkin kerralla. Hänellä on kokemusta niin monista paikoista, kiitos vain Kimmo :). Kimmoa voit muuten kuulla Eurosportilla pyöräilykisojen erittäin asiantuntevana kommentaattorina.


Hotelli oli Los Angeles, jonne olisin varannut kevääksikin huoneen, mutta se oli yllättäen loppuunmyyty jo lähes vuotta ennen. Hintaan kuului puolihoito ja illalla saimme valita kolmesta alkuruoasta, pääruoasta ja jälkiruoasta yhdet ja yksikään niistä ei ollut pettymys. Yritän aina tilata ruoan maan omalla kielellä ja tarjoilijat vaikuttivat aika ihastuneita yrityksiini ja tulin ihan ymmärretyksi.  Una ( liekö feminiini?) agua sin gas ruokajuomaksi hoituu myös ongelmitta.  Erityisesti mieleen jäi tuo lohilasagne ja ankka-appelsiinisalaatti, jota yritimme tehdä kotonakin.

Lohilasagne kylmä alkupala, erittäin hyvä ja riittoisa

Lautasen alla oli tällainen kaunis lautanen

Paellaa

Mieheni vuokrasi pyörän paikan päältä Café Ciclista -nimisestä kahvilapyörävuokraamosta ja kävimme molemmat hieronnassa omistajan Johnin vaimon hoivassa. Hän oli kotoisin muistaakseni Kolumbiasta ja osasi hyvin englantia.


Paikan päällä teimme pieniä kävelyretkiä ja minä pelasin pokemon gota ihan urakalla. Kävimme myös vuoristoreittiajelulla Javeassa tai Xabiassa, millä nimellä sitä nyt sitten kutsutaankin. Punttisalillakin kävimme pari kertaa ja toisella vuoristoajelulla Coll de Ratesilla, jonne mieheni sitten pyöräili. Ylhäällä oli ravintola, jossa pieni bändi lauloi todella hienosti ja ruoka oli ihan hyvää. Mieheni reissun ajaksi menin altaan äärelle katsomaan pädiltä ohjelmaa ja otin aurinkoa, en pidä yhtään auringossa lojumisesta, joten se muutama tunti sitä lajia riitti hyvin.

Denia kartan ylälaidassa ja Coll de Rates keskellä

Pyöräilijat otetaan hienosti huomioon

Coll de Ratesin reitiltä

Coll de Ratesin reitiltä

Kerran kävimme pelaamassa minigolfia ja rata oli aika vinkeä. Se oli ihan ammattilaisen pitämä paikka, muistaakseni hän oli Saksasta kotoisin. Ihan uudentyylinen oli etenkin tämä reikä, jossa takana oli pussi, johon pallon piti mennä ja kyllä sen sinne muutaman yrityksen jälkeen sai. Tässä paikassa oli muistaakseni betoniset kävelyalustat ja  isännällä töissä mukanaan koira :).






Yksi päivä oli varattu seikkailuun Valenciassa, joka on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki ja jossa liikenne oli melko vilkasta. Ajoimme auton  Oceanograficin  eli akvaariomuseokompleksin parkkihalliin. Paikassa oli useampia nähtävyyksiä  kuten arkkitehtien Santiago Calatravan ja Felix Candelan suunnittelemia kerrassaan valtavan hienoja rakennuksia, joista yksi oli L'hemisfèric. Rakennuksia kutsutaan nimellä Espanjan 12 aarretta ja upeita ne olivatkin. Olen nähnyt neljä näistä paikoista, tämän lisäksi Guggenheim museon Bilbaossa, Sagrada Familian Barcelonassa ja Teiden kansallispuiston Teneriffalla.

Tästä videosta saa oikein hyvän käsityksen akvaarioalueesta eläimineen.

Akvaario oli hieno ja siellä oli tunneli, jossa kalat uiskentelivat pään päältä. Meduusoja oli monenlaisia ja ne ovat minusta hienoja, vaikka vaarallisia ovatkin. Kävimme myös delfiiniesityksessä.

Yhdessä akvaarioalueen rakennuksessa oli pyörremyrskyistä kertova elokuva, jossa teatterissa oli tuuliefektejä ja vettäkin sai päälleen. Jaloissa oli myös jotain liikettä, joten sai melko selkeän kuvan siitä, millainen myrsky oikein on. Yhdessä rakennuksessa oli 4D elokuvateatteri, johon piti ostaa liput etukäteen. Me katsoimme America Wild -esityksen, joka kertoi Amerikkalaisista luonnonpuistoista ja jossa pari nuorta seikkaili ja Robert Redford oli kertojana. Ohessa elokuvan traileri.  Yksi esitys oli dinosauruksista, kuulokkeista voi valita kielen, jolla selostusta kuuntelee.

Yhdessä paikassa oli pieniä kananpoikia, jotka olivat syntymässä.

Päivän päätteeksi menimme läheiseen El Salerin ostoskeskukseen tien toiselle puolelle ja ostin sieltä kännykkään uuden kotelon hajonneen tilalle ja kävimme syömässä. Sitten tulimme takaisin autollemme ja huomasimme, että parkkihalli oli suljettu ja oven edessä oli rautaportti. Silloin iski minulle paniikki. Jatkoimme juoksujalkaa katua pitkin hallin toiseen päähän, josta pääsikin halliin, HUH! Löysimme auton ja mieheni meni maksamaan parkkilippua, kone valitti, että lippu on invalid eli se ei kelvannut. Soitin jollain hallissa olleella puhelimella johonkin numeroon, jossa oli automaatti ja selitin aivan surkealla espanjalla, että emme pääse ulos ja että olemme paniikissa.  Kauhu ja angsti alkoivat vallata mieltä. Joutuisimmeko joko menemään johonkin hotelliin jalkapatikassa yöksi tai pahimmassa tapauksessa nukkumaan autossa. Miksi ihmeessä se parkkilippu ei kelvannut?! Lopulta saimme kiinni jonkun miehen, joka ei osannut muuta kuin espanjaa ja sen tajusimme, että pitää ajaa hallin toiseen päähän, jossa on kirjain A, muuta emme tajunneet. Jonkin ajan päästä onneksi paikalle tuli ihmisiä, jotka ymmärsivät sen verran englannin ja espanjan sekoitustamme, että he ymmärsivät tilanteen. Nainen lähti mukaani ja selvitti tilanteen. Sanoin, että maksan melkein ihan mitä vain, että pääsemme ulos parkkihallista. Ilmeisesti halli siis oli mennyt kiinni ja meidän olisi pitänyt maksaa se parkkilippu jossain. Yritin kysyä asiaa pääsylippuja ostaessani, mutta siinä meille ei mitään myyty emmekä olisi voineet kuvitellakaan, että alueen sisällä olisi jossain  kaupassa pitänyt vaihtaa lippu toiseksi. No lopulta saimme asian selvitetyksi ja auton ulos hallista, mutta täytyy sanoa, että oli aika traumaattinen kokemus. Valencia jäi muutoin katsastamatta, siellä on kuulemma ihana vanha kaupunki ja paljon muutakin nähtävää. Ehkäpä hiihtolomalla vietämme siellä toisen päivän tai vaikkapa parikin.

Akilla ihan oma kylttikin kyseessa puutarhaliike

Aloe veraa kasvoi vuorten rinteillä

Viimeisen päivän vietimme Alicantessa, kävimme  syömässä sekä Volvo Ocean Race museossa ennen iltalennon lähtöä. Vuoden 2017 kilpailu alkoi Alicantesta ja päättyi Haagiin.Museossa kävi viime vuonna yli 73 000 ihmistä ja sinne on vapaa pääsy. Muistaakseni piti sanoa, mistä maasta tulee ja lähes puolet kävijöistä on ulkomaalaisia.

Volvo Ocean Race museon edustalta vuorille päin

Sellaiset muistot minulle jäi tästä matkasta, sää oli hyvä ja aurinkoinen, vaikka lokakuu on ilmeisesti sateisinta aikaa. Kertaakaan ei satanut, muttei ollut liiankaan kuumaa.