Mene ihmeessä Irlantiin - et pety osa 2 Titanic Experience Gobh

Suunnittelin matkamme niin, että käymme katsomassa tietyt etukäteen valitut kohteet ja improvisoimme loput. Toisena päivänä ajelimme moottoritietä etelään ja Gobhin pikkukaupunkiin, jossa oli Titanic Experience museum. Gobh muuten ääntyy kuten sana cove. Dublinin ympäri menevä kehätie on maksullinen ja maksu pitää suorittaa noin viikon sisällä tiellä ajamisesta joko mobiiliappilla tai maksulla huoltoasemalle. Me maksoimme sen huoltoasemalle, kun tankkasimme auton ennen sen jättämistä. Piti tietää itse, montako kertaa moottoritietä on ajanut ja koska ajoimme edestakaisin, niin tämä muutaman euron maksu tuli maksettavaksi kahdelta ajokerralta.  Moottoritiet olivat hyvät ja kaksikaistaiset.

It's a long way to Tipperary

Ostimme liput museoon ja koska seuraavan kierroksen alkamiseen oli aikaa, kävimme kahvilla vastapäisessä kahvilassa. Rocky road oli maittava ja kahvikin oli tässä maassa hyvää verrattuna esim. Wieniin. Vaahtokarkkien ja pähkinän lisäksi oli laitettu pehmeitä hyvänmakuisia keksejä suklaan sekaan. Gobh oli varsin idyllinen pikkukaupunki, jossa oli melkoiset korkeuserot. Satamassa oli ilmaisia parkkipaikkoja aika lähellä museota, josta Titanic otti mukaansa viimeiset 123 matkustajaa. Laiva ei ajanut satamaan asti, vaan se odotteli salmen suussa ja  kyytiläiset vietiin sinne veneellä. Museon lippu oli White Star Linen ihan oikeannäköinen Titanicin matkalippu ja matkalipun henkilö oli aivan todellinen matkustaja. Muistaakseni seitsemän ensimmäisen luokan matkustajaa nousi laivaan Gobhista ja parinkymmenen hengen ryhmässämme vain yhdellä naisella oli ensimmäisen luokan lippu. Lippu maksoi 9.50 euroa aikuiselta. Lopuksi voit nähdä, selviytyikö tämä henkilö matkasta vai upposiko hän laivan mukana.

Vierailu alkoi lyhyellä videolla, jossa meidät toivotettiin tervetulleiksi laivaan.

Purseri Hugh Walter McElroy ja kapteeni Edward John Smith

Seuraavaksi siirryimme ulos ja näimme laiturin, josta matkalaiset nousivat veneeseen. Paikalla ollut rakennus oli jätetty paikalleen ja kuvassa oleva ikkuna on siitä rakennuksesta.

Sitten menimme sisätiloihin, jonne oli tehty ykkös- ja kolmosluokan hytit. Monet kolmosluokan matkustajista olivat kotoisin maalta ja tuohon aikaan heillä ei ollut kotonaan sähköä eikä tietenkään juoksevaa vettä eikä sisävessoja, joten oppaan mukaan hytti oli heille suunnatonta luksusta, jollaista he eivät olleet ennen nähneet.

Ykkösluokassa oli paljon prameampaa 

Tämän jälkeen oli näyttelytila, jossa oli monenlaista tietoa Titanicista, kaikkea en jaksanut lukea. Oli matkustajakertomuksia, videoita ja tilastoja.

Senaikainen pelastusliivi

Kuva siitä, miten Titanic upposi

Opas kertoi meille puolisen tuntia ja tämän jälkeen tutustuimme vielä toisen mokoman näyttelyyn ja sitten jatkoimme matkaamme kohti hotellia. Pohjois-Irlannissa Belfastissa on vielä isompi Titanic-museo ja kenties matkamme suuntautuu sinne ja Irlannin pohjoisosiin ensi kerralla.

Sitten ajelimme Killarneyiin hotellille, sitä ennen kävimme maittavalla lounaalla läheisessä kylässä syömässä kanaa ja kasviksia. Ihastuin Booking.comissa tähän viiden tähden hotellin kuviin ( The Europe) ja vaikka se oli kallis, niin päätimme kuitenkin viettää siellä yhden yön. Tarjolla olisi ollut ratsastusta ja kalastusta ym. aktiviteetteja, mutta valitsimme niiden sijaan kuntosalin ja kylpylän. Toki MM- jalkapalloa piti välillä vähän seurata. Hotelli sijaitsi järven rannalla ja osa kylpylästä oli ulkona ja oli mukava lillua poreissa ja katsella tuota maisemaa. Kuntosalilla oli kävelu/juoksu/stepperilaitteet, josta voi katsella jalkapalloa. En nyt muista, millä laitteella olin, mutta jalkapallo näkyi. Juomaa sai hakea mukiin ja venyttelyä varten oli oma tilansa ja salilaitteet olivat kolmannessa tilassa. Saunoja oli useampia, mutta vettä ei voinut heittää kiukaalle. Suolavesiallas oli ihan hauska ja kivoin oli sellainen luminen kulho, josta voi ottaa rakeista lunta ja nakella sitä päällensä viilentämään. Sellaista en ole nähnyt missään aiemmin.

 Tavoistani poiketen lainaan nyt  kuvia hotellin nettisivuilta, koska kännykkää ei olisi saanut eikä voinut viedä noihin tiloihin. Ekassa kuvassa 20-metrinen uima-allas, josta näköala suoraan järvelle, toisessa päässä oli hieronta-allas erikseen.

(©) The Europe hotel

Tässä suolavesiallas taka-alalla ja se lumikulho etualalla, suihkut ja saunat olivat lähettyvillä ja vettä sai juotavaksi sivupöydältä.

(©) The Europe hotel

Huoneissa oli Nespresso-kahvinkeitin, amme ja suihku. Laukut tuotiin huoneeseen ja poika selitti meille samalla, miten koneet toimivat. Yllättävää oli se, ettei huoneissa ollut ilmastointia, sillä sitä olisi kyllä myöhemmin kesällä tarvinnut.

Sen sijaan oli kirjasto, shakkipelejä, iso oleskelutila aulassa ja golfkenttä ihan lähettyvillä. Söimme illalla isot voileivät, niitä ei enää olisi periaatteessa saanut listalta, mutta ystävällisesti kokki sellaiset meille teki ja ne olivat niin isot, että yksikin olisi riittänyt puoliksi. Aamiainen oli pramea, mutta ei matkan paras. Aterimet olivat hopeaa ja kokki paistoi munakkaita kunkin toiveen mukaan, mutta esim. juusto-, leikkele- ja kasvisvalikoima oli aika rajoittunut. Olimme aika aikaisin syömässä, koska aikaero kaksi tuntia eduksemme teki sen, että heräsimme jo ennen seitsemää (kello yhdeksän Suomen aikaa ja aamiaisella oli hyvin vähän ihmisiä. Tästä Kerryn kierros päivästä kerron seuraavassa postauksessani.