maanantai 10. syyskuuta 2018

Mene ihmeessä Irlantiin - et pety osa 3 Kerryn kierros ja Trad on the Prom Show


Kuvassa on kolmannen päivän reittimme, menimme aikaisin aamupalalle, sillä päivästä tuli pitkä. Viiden tähden ravintolan laatu näkyi mm. siinä, että aterimet olivat hopeaa, mutta olin kyllä hieman pettynyt itse aamupalaan. Kokkirouva kyllä paisteli munakkaita kunkin mieltymyksen mukaan, mutta esim. leikkele- ja juustotarjonta puhumattakaan salaateisa, kurkusta ja tomaateista oli vaatimatonta jollei suorastaan heikkoa. Buffetissa oli tarjolla esimerkiksi hunajaa hunajakennosta. Olin lukenut arvosteluista, että aamiaiselle saa jonottaa ja siksikin menimme sinne aikaisin, koska saimme kaiken tarvittavan nopeasti. Aamiaisen jälkeen läksimme kohti etelää ja ensimmäinen pysähdys oli Ladies view, joka oli saanut nimensä siitä, että kuningatar Victoria tuli sinne aikoinaan hovinaistensa kanssa ja ihasteli näkemäänsä. Aamu oli pilvinen, joten emme saaneet ihan parasta käsitystä tästä näköalapaikasta, joka muistutti Skotlannin maisemia. Tien vieressä oli kahvila, jossa pistäydyimme.



Ladies view




Kiemuraisia teitä



Kerryn  kierros on varsinaista rallipolkua, tiet ovat kapeita ja paikoitellen näyttää siltä, että ne ovat puolentoista auton levyisiä. Huippuesimerkki irlantilaisten huumorintajusta on se, että tielle on merkitty 100 kilometrin nopeusrajoitus. Totuus on hiukka toinen, sillä navigaattorimme näytti luokkaa 39 km tunnissa eikä tuolla tiellä juurikaan sen nopeammin mutkiin voinut ajaa, no ehkä formula-autolla, muttei tavallisella henkilöautolla. Suorilla toki pääsi kovempaa, mutta ne olivat lyhyitä. Kuskilta vaaditaan siis jonkin verran taitoa. Monessa kohtaa tien reunassa on kivetys, johon osumista pitää varoa. Luin netistä, että rengasrikot ovat Irlannissa hyvin tavallisia, meille ei onneksi sellaista sattunut.




Kierroksella on monenlaista maisemaa. Valitsin kuviksi kolme erilasta osoitukseksi reitin monipuolisuudesta. Monia kertoja ihastelimme, kuinka kaunista Kerryn kierroksella oli ja että ehdottomasti kannatti ajaa se ympäri, vaikka siinä menikin monta tuntia aikaa. Metsämaisemiakin oli, kuvasta näkee hyvin, miten kapea tie on.










Välillä on jylhää ja  kallioista






Sitten taas ihanaa maalaismaisemaa aitoineen ja lampaineen




Meri on vahvasti läsnä, koska ajetaan suurimmaksi osaksi pitkin rannikkoa. Pieniä kyliä ja kaupunkeja on matkan varrella useita. Waterville lienee niistä kuuluisimpia, sillä mm. Charlie Chaplin, Walt Disney, Michael Jordan ja Tiger Woods ovat viettäneet siellä aikaansa. Chaplinilla oli siellä oma talokin.  Emme pysähtyneet kovinkaan monesti, sillä en osannut arvioida, kauanko matkaan menisi ja illaksi olin varannut show-liput, joten oli parempi pitää ensin vauhtia, jotta ehtii varmasti määränpäähän ajoissa. Pienellä munakaslounaalla kävimme yhdellä näköalapaikalla, jonne jätin pokemonin, joka saikin olla siellä useamman viikon, ennen kuin joku sen gymiltä tuhosi.

Sitten posottelimme suoraan Galwayhin, josta olin vuokrannut hotellihuoneen lähellä illan esityksen paikkaa. Salthill-hotellissa oli panostettu kauniisiin kukkalaitteisiin, niitä oli ihan jokapuolella. Kävimme punttisalilla ja kylpylässä ja sitten jalkapallo-ottelun jälkeen syömässä hotellin ravintolassa. Lempeässä iltatuulessa kävelimme muutaman sata metriä Leisurelandin teatteriin, jossa meidät toivotettiin kotoisasti suomella tervetulleiksi. Itse esityksen alussakin meidät kuten muutkin katsojat huomioitiin, sillä juontaja kertoi, mistä maasta kukin oli tullut.





Itse show oli huikeaa taituruutta sekä soittajien että tanssijoiden osalta. Maailmanmestari toisensa jälkeen tuli lavalle tanssimaan ja niin kevyesti he liitelivät, että kateeksi kävi. Soittimina oli jokin perinteinen rumpu, tinapilli, haitari, säkkipilli, kitara, huilu, viulu ja kosketinsoitin. Promovideolta saa pienen käsityksen esityksestä. Irlantilainen musiikki on iloisen tarttuvaa ja tanssit ovat vuosisatoja vanhat. Kenkiä on kahdenlaisia pehmeitä ja kovia, jotka muistuttavat steppikenkiä, mutta ovat kuitenkin erilaiset. Eräskin tyttö liiteli keijukaisen lailla ja tuntui kuin painovoima ei vetäisi häntä ollenkaan luokseen. Osa pojista tuli tanssimaan isoille laatikoille yleisön keskelle ja kun kamera tarkensi jalkoihin, niin ei voinut kuin ihastella, miten nopeaa jalkatyö oli. Esitystä mainostettiin Irlannin parhaaksi ja hyvä pitää sen shown olla, joka tämän päihittää. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos Galwayn suunnalla liikkuu. Samassa rakennuksessa on uimahalli ja varsinaista tarjoilua ei rakennuksessa ole, jäätelöjä oli myynnissä, samoin alkoholia, mutta olisin kaivannut jotain leivoksentyyppistä. Jätimme jälkkärinsyönnin shown väliajalle todetaksemme, että ilta meni ilman jälkiruokaa, no ehkä parempi niin :). Pitää vielä erikseen mainita, että yleisön joukossa istui Irlannin euroviisuedustaja menneiltä vuosilta ja hän nousi lavalle ja lauloi pianolla säestäen yhden laulun!











Itse esitystä ei saanut kuvata, mutta tanssijat tulivat kuvattaviksi sen jälkeen.




Tällainen oli kolmas päivämme Irlannissa ja seuraavassa osassa kerron matkan huippukohdista.

Ei kommentteja: