maanantai 18. heinäkuuta 2016

Budapest osa 2

Tiistain aamuohjelmassa oli varaamani Trap-pakohuone, jonka teemana oli Egypti. Tämä ei ollut perinteinen avainten kerääminen ja lukkojen avaaminen, jossa mennään vinkistä toiseen, vaan tässä kerättiin symboleja, joiden avulla huoneesta pääsi ulos. Juutuimme joksikin aikaa matemaattiseen ongelmaan, kunnes alakoulun opellamme sytytti ja hän hokasi ratkaisun matemaatikkomme kanssa. Ihan kaikkea emme tajunneet, mutta ulos pääsimme vinkkien avuin, ja tekemistä piisasi koko ajaksi.  Kiva kokemus ja lopussa aikapaine alkoi jo jyllätä ja tahtikin kiihtyi sitä mukaa. Pakohuoneet ovat unkarilainen keksintö ja siksikin oli kivaa päästä sellaiseen "lajin" emämaassa. Englannilla selvisi oikein hyvin eikä pärjääminen jäänyt kielestä kiinni. Saimme alennuskupongin, joka on minulla tallessa, jos joskus vielä pääsemme porukalla arvoituksia ratkomaan, keskiaikahuone on kuulemma lineaarinen. Paikka sijaitsi kilometrin kävelyn päässä hotelliltamme Paulay Edellä ja sielläkin oli käteismaksu.



Voittokahvien jälkeen menimme läheiseen House of Terroriin, joka kertoi lähinnä Venäjän hallitsemasta aikakaudesta. Talo oli vaikuttava. Alakerrassa oli näytillä tankki, joka varmaan on ajanut kaupungin kaduilla, kun Unkari yritti päästä irti Neuvostoliiton vallasta 1968. Русские домой -maalauksista oli kuvia, "venäläiset kotiin". Monta kertaa sitä mietti, että onneksi Kainuun miehet kestivät Raatteessa ja muut muualla toisessa maailmansodassa. Muutoin meidänkin historiamme olisi voinut olla aivan toisenlainen ja syvää kiitollisuutta tunsin jälleen kerran veteraaneja kohtaan. Museossa ei saanut kuvata, joten kuva on itse talosta. Alakerrassa pyörähdin takaisinpäin, kun eteeni tuli huone, jossa oli hirsipuu. Jokin selli siellä oli myös.






Rautaesirippu museon edessä oli vaikuttava 


Illalla Heli läksi balettiin ja me muut menimme hotellin kylpyläosastolle uimaan ja saunomaan. Sitten teimme yllärin, menimme vähän ennen puoliaikaa ja ostimme Helille kahvin ja leivoksen ja katsoimme sitten toisen puoliskon. Tarina oli Lumikki ja 7 "törpöä", jotka olivat aivan ihania ja tunnistettavia. Unelias meinasi nukahtaa pystyyn ja Vilkas hauskuutti runsaslukuista lapsiyleisöä tempuillaan ja hypyillään. Peili oli toteutettu hienosti teknisesti ja musiikki oli kivaa, vähän musikaalityylistä. Lavastus oli nätti, kokonaisuus oli oikein kiva ja lippujenkin hinnat olivat alle viisi euroa. Balettia voin kyllä suositella. Lopussa tunnelma oli kuin Jymy-Vimpeli -finaalissa, sillä yleisö huusi aivan suoraa huutoa! Se oli merkillinen kokemus, sillä Suomessa monesti vain taputetaan, mutta lapset olivat aivan villeinä. Minulla ei ole kokemusta oopperasta, huutaako yleisö siellä, mutta tämä oli minulle ihan uusi elämys.


Keskiviikkona kiertelimme kaupungilla ja kävimme toisen kerran Jamien ravintolassa syömässä. Kävimme kurkistamassa Café New Yorkiin, mutta sen korkean hintatason vuoksi emme juoneet siellä kahvia. Kupillinen oli viiden euron luokkaa, ehkä sitten ensi kerralla. Hieno se oli kyllä sisältä, joten ei ihme, että kupilla oli hintaa. C&A tuli jälleen kerran katsastettua ja yhden kivan puseron sekä sukkia sieltä ostinkin. Odotin hintatason olevan hieman alhaisempi sielläkin. Iltapäivän ohjelmassa oli sirkus, jonka liput olin hommannut etukäteen ja katsomo olikin melkein täynnä, sillä monet koululaisryhmät olivat tulleet esitystä katsomaan. Eläinesityksiä oli kaksi, papukaijat ja koirat, jotka taitavasti tekivät monelaisia temppuja. Linnut lentelivät katsomon yllä ja tuntui vinhalta, kun iso lintu lensi pään yli. Esityksessa oli vesiteema ja juonnot olivat unkariksi, mutta ei yhtään haitannut se, ettei kieltä ymmärtänyt. Vettä käytettiin monipuolisesti ja kauniisti lisänä, lattia liikkui ja vesisuihkuja pulpahteli sieltä täältä vesiurkujen lailla, värit hehkuivat ja musiikki oli sovitettu suihkujen mukaisesti. Visuaalisesti esitys oli aivan loistava. Esittäjät olivat todella taitavia. En osaa sanoa, mihin kategoriaan kuuluu henkilö, joka hyppää tornina seisovan ihmispinon päälle. Ryhmä esitti huikeita hyppyjä ja minua hirvitti monta kertaa katsoa, kuinka hoikka neito vain pomppasi viidenneksi korkealle ilmaan. Nuorallakävelijämies oli voittanut monia palkintoja ja hän oli ihan mieletön. Hän käveli  köydellä silmät sidottuna ja liukui takaperin vinoa köyttä pitkin.




Krisztian Kristof teki hauskoja hattutemppuja, Roman Kronzhko kieputti itseään seipään varassa, sitten oli äärettömän nopeaa vaatteidenvaihtoa, liinatemppuilua ja monenlaista muuta tasokasta taidonnäytettä.



Iltaisin kävimme syömässä muutamassa eri ruokapaikassa, hotellimme vieressä oli ihan hyvä italialainen ravintola. Ruoka oli edullisempaa kuin Suomessa, Jamien paikka oli sikäläiseen hintatasoon nähden kallis.


Tämä linja-auto kulkee myös vedessä
Torstaina menimme tilatulla taksilla bussiasemalle ja etsimme sen läheltä lähtevän pysäkin ja nousimme sitten OrangeWaysin kyytiin ja noin kolmessa tunnissa olimme Wienin keskustan liepeillä. Takaisin tulimme sunnuntaina. Jätimme laukut linja-autoasemalle, olin varannut kolikoita tarpeeksi ja sitten ajelimme metrolla Dagalyn kylpylään, joka oli enemmän sellainen kansankylpylä, hieman neuvostoaika paistoi läpi siellä sun täällä. Pettymyksekseni altaiden vesi ei ollut niin lämmintä kuin mitä olin toivonut, mutta jalkapalloa pystyi katsomaan isolta screeniltä ja palvelu oli erinomaista. Yksi nuori tyttö opasti hyvällä englannin kielellä meitä. Minulla oli oma pyyhe, mieheni olisi vuokrannut pyyhkeen, mutta vain lakanoita oli tarjolla - vähän erikoista minusta - ja kyllä sillä sai itsensä kuivaksi. Bussi meni sopivasti kylpylän edustalta metropysäkille, kävimme syömässä, haimme laukut ja ajelimme taksilla lentokentälle. Siellä oli joka puolella mahdollisuus katsoa jalkapalloa, kävimme kahvilla lähtiessä ja sitten iltalennolla kotiin. Kone oli vähän myöhässä, joten olimme vasta kolmen aikaan kotona ja seuraavana aamuna minulla oli lähtö YooJoo-päiville Mikkeliin kymmeneltä :).




Hieno reissu, tämä ei varmasti jäänyt viimeiseksi matkaksemme Unkariin ja Budapestiin.


tiistai 21. kesäkuuta 2016

Budapest osa 1 kesäkuu 2016

Kävimme pitkäaikaisen ystäväpariskunnan kanssa heti loman aluksi Budapestissa ja jatkoimme sieltä sitten Wieniin edestakaisreissulla bussilla näppärästi ja edullisesti. Budapest oli pitkäaikainen haaveeni, sillä veljeskansa on kiinnostanut minua aina, mutta mieheni henkilökohtaisten angstien takia sinne matkaaminen on jäänyt. Hän ei ole koskaan innostunut, kun olen Unkaria ehdottanut. Tällä kerralla hän kuitenkin - onneksi - suostui ja piti maasta erittäin paljon.

Budapest on kaunis kaupunki ja jotenkin maanläheinen, ihmiset tuntuvat aika yleisesti tietävän kielisukulaisuussuhteemme ja hämmästyttävän monet myyjät ja tarjoilijat sanoivat meille kiitos :). Lento sinne kestää  vain 2 tuntia ja 10 minuuttia ja ainakin Norwegian lentää sinne edullisesti. Opettelin heti taksimatkalla sanan kiitos, joka oli helppo muistaa [kösi], virallinen pidempi sana on köszönöm, mutta käytin tuota lyhempää, vastannee meidän sanaa "kiitti".

Lentokenttäaula on pieni, kone jää kentälle ja bussit kuljettavat terminaaliin, jossa on heti laukkuhihnat, sitten maksimissaan 20 metrin kävely ja saavutaan aulaan, jonka ulko-ovi on heti vastassa. Menimme iltalennolla ja olimme kymmenen maissa perillä. Taksijonossa ilmoitetaan määränpää ja taksin numero ja auto olikin jo odottamassa. Tullessa näin taksien odotusalueen, jossa oli satakunta keltaista autoa odottamassa, joten ei mikään ihme, että kyyti tuli alta aikayksikön. Käytimme Fötaksia kahdesti ja kerran nappasimme lennosta muun firman taksin, joka oli melkein tuplasti kalliimpi.

Maanantaina tapasimme ystävämme aamupalalla ja läksimme kohti seikkailuja Budan linnaa kohti. Helin kanssa on niin hyvä matkustaa, sillä hän on aina perillä kartasta ja ilmansuunnista, joista ei tarvinnut huolehtia. Julkinen metrolinjakartta on heikohko ja kesän alussa oli tullut jotain muutoksiakin. Kuljimme pääasiassa raitiovaunuilla ja busseilla, jonkin kerran käytimme metroa. Budapestin metrolippu haukkui hintansa, sen verran paljon rallattelimme menemään, kävelyäkin tuli reippaat viisi kilometriä päivässä.




Linnaan pääsee kätevästi bussilla 16 Deak (Ferenc) teriltä. Ter tarkoittaa toria tai aukiota ja unkarilaiset sanovat aina ensin sukunimensä, se on maan yleinen käytäntö. Hotellivirkailijoiden nimilaput ovat normaaliin tyyliin, etunimi ensin. Kävimme linnan pihalla, yksi museoista oli maanantaina kiinni ja menimme sitten Hospital in the rockiin eli kivimuurin tai kiven sisällä olevaan valtavaan luonnonluolaluolastoon, jonne rakennettiin sairaala toisen maailmansodan aikana.
Paikka on ollut jonkin aikaa museona ja siellä tekee varsinaisen aikahypyn vuosikymmenten taakse. Opettajat pääsivät ilmaiseksi ja paikassa on aina opastus. Kannattaa pysytellä oppaan kintereillä, niin kuulee parhaiten. Lämpötila oli aikoinaan jopa 33 astetta, mutta nyt se on 14 ja lipunmyynnistä saa halutessaan lämpimän viitan. Oli hellepäivä ja paikka tuntui vain mukavan viileältä. Esillä oli monta vahanukkea ja lukuisia sairaalan tavaroita, keittiöön ja vessaankin pääsimme kurkistamaan ja näimme aggregaatin ja ilmastoinnin, kerrassaan hyvin autenttinen kokonaisuus. Historianopettajamme suositteli tätä kohdetta ja kannattaa kyllä käydä kierroksella, joka kesti vajaan tunnin.


Sitten alkoi nälkä huikaista ja menimme hissillä ylös ja Jamie's Italianiin, jossa oli yksi parhaista (ellei paras) jälkiruoka, jonka koskaan olen syönyt. Se oli niiiin hyvä, että sain ylipuhuttua kaverit paikkaan toisenkin kerran :), Palvelu oli nopeaa ja annokset näyttävännäköisiä. Tukholmassa on myös tällainen ravintola ja siellä täytyy kyllä syksyllä käydä. Pääruokani oli kanaa tomattikastikkeessa leipäpedillä. Kuulostaa kummalliselta, mutta oli erittäin hyvää. Mieheni söi salaatin  se oli kaunis annos kuten kuvasta näkyy.


Mieheni lohisalaatti
Keksimurut (jotain crunchia, kuten Australian Masterchefin tuomarit koko ajan hokevat) ja tuoreet vatut viimeistelevät tämän nautinnon. Tuo vihreä yrtti oli huono, sylkäisin sen itse asiassa pois, se ihan poltti suussa. Harmi, että toisella kerralla vatut puuttuivat ja oli vain hilloa tarjolla. Marengin alla on kermavaahtoa.

THE pavlova

Tämän jälkeen kävimme katsomassa humoristisen 3D-videon Unkarin historiasta portaiden juuressa. Se oli upeasti totetutettu ja Unkarin käymää sotien määrää ei jaksa kyllä muistaa, koko ajan niitä tuntui olevan,

Kauppahalli oli kaksikerroksinen rakennus, jonka alakerrassa oli ruokaa ja ylhäällä enimmäkseen käsitöitä ja vaatteita. Käteismaksu oli monella myyjällä, kortti ei käynyt. Paprikoita näytti olevan vähän kaikilla myynnissä, ostimme hedelmäkipon ja -juomat ja nautiskelimme ne penkillä.

Minulla oli nuorena pitkähihainen kuvankaltainen pusero, josta pidin paljon ja jota käytin paljon ja onnistuinkin löytämään sopivan, tosin lyhythihaisen juhlapuseroksi.  Kuvassa on lasten pusero.  Illalla menimme syömään läheiselle alueelle ja kävelimme katuja pitkin.

Szimpla Kertin kohdalle osuimme myös ja se oli kyllä hämmentävä paikka. Sellainen pubirypäs, jossa oli paljon kaikkia erikoisia esineitä. Vesipiipunpolttajia oli jokunen ja ihmisiä ei vielä kovinkaan paljon, koska oli alkuilta. Kovasti meitä yritettiin puhua erinäisiin paikkoihin sisälle. Tämä ei ollut ihan minun "juttuni", mutta jos tykkää oluesta yms. niin ehottomasti kannattaa poiketa, porukalla varmasti vieläkin kivempaa.



Unkarilaiset ovat tunnettuja telinevoimistelijoita - hevonen Szimpla Kertissä

Siinäpä se ensimmäinen päivä vierähtikin. Kauppahallin jälkeen kävimme hotellimme Continental (Zaran) kylpyläosastolla ihan kunnon suomalaisessa saunassa ja uimassa sekä ulko- että sisäaltaassa ja lilluimme vähän porealtaassakin. Hyvä oli lepuuttaa jalkoja päivän kävelystä.




sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Kansallismuseossa ja Ateneumissa

'Koulullani kävi espanjalaisopiskelijaryhmä Barcelonan lähistöltä ja Helsinki-päivänä veimme heidät Kansallismuseoon opastetulle kierrokselle. He seurasivat innolla opastusta ja esittivät monta kysymystä oppaalle, joka kertoi ensin Suomen esihistoriasta, sitten vähän keskiajasta ja seuraavaksi Venäjän vallan ajasta. Näimme tsaarin valtaistuimen, joka on toinen kahdesta maailmasta olevasta valtaistuimesta Venäjän ulkopuolella. Eetu Iston maalaus on minusta aina yhtä vaikuttava ja se onkin toinen suomalaisista lempitauluistani Ferdinand von Wrightin Taistelevien metsojen ohella. Siinä Suomen valkea-asuinen neito suojelee lakikirjaa Venäjän kaksipäisen kotkan hyökkäykseltä. Aikoinaan jokaisessa suomalaisessa kodissa oli kielletty korttijäljennös tästä taulusta.


Sukset herättivät innostusta samoin tieto siitä, että oravannahkoja käytettiin ennenn rahayksikkönä.


Lyly ja Kalhu, jonka pohjassa oli eläimen taljaa. 

Kierros päättyi savupirttiin ja taas saimme ihmetellä esi-isien sitkeyttä asua savun täyttämässä pirtissä eläinten kanssa, siinäkin tuvassa oli asunut monilapsinen perhe, joka nukkuin penkeillä.

 

Museon ovessa on ampumareikä sisällissodan ajoilta.


Ruokailun jälkeen menimme Ateneumiin opastetulle kierrokselle ja kuulimme monia tarinoita suomalaisista taiteilijoista. Olihan siellä ne metsotkin :).



Seuraavaksi oli kiertoajelu ja poikkeaminen Uspenskin katedraalissa. Opiskelijamme kertoivat lyhyesti tärkeimmistä nähtävyyksistä englanniksi. Sitten päästiin vapaa-ajalle ostoksille sekä syömään.




sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Palkkioloma Montpellier'een koripallon EM-kisoihin

ja lippu väärinpäin :-(
Kun on ollut Lahden kaupungilla töissä 20 vuotta, saa viikon palkallisen loman. Päätin jo vuosi sitten, että käytän lomani koripallon EM-kisoihin ja seurasin tarkasti, mihin lohkoon Suomi "arvotaan". Suomi oli susijengifaniensa takia erittäin haluttu kisakumppani ja jokainen järjestävä maa olisi halunnut sen omaan lohkoonsa, voiton vei Ranska ja Välimeren ihastuttava Montpellier'n kaupunki. Kysyin hyvissä ajoin, voinko pitää lomani kisojen aikaan ja kun tieto kisapaikasta tuli, varasin samoin tein lennot ja pari hotellihuonetta. Netistä selvittelin, mikä mahdollinen kisahalli olisi ja löysin yhden vaihtoehdon ja otin sitä lähimpänä sijainneen hotellin, koska Parc Expo sijaitsi 8 km keskustasta ja sinne kuljettiin raitiovaunulla. Hotellivalinta oli sijainnillisesti erinomainen, aamupala oli ihan ok, samassa talossa oli pizzeria, leipomo ja Kentucky Fried Chicken, tien toisella puolella todella iso ostoskeskus, jossa kävimme syömässä Flunchissa useammankin kerran.

Lennot otin Pariisin CDG:n kautta, osa samassa koneessa olleista vaihtoi Orlyn kentälle ja jokunen matkasi ensin Amsterdamiin, josta Pariisiin. Nämä olivat hieman k alliimmat, mutta koska olen ajanut Pariisin kehätiellä, niin en halunnut ottaa sitä stressiä, että ensin pitää ottaa laukut, löytää oikea bussi ja ehtiä sillä ajoissa.


Olimme hyvissä ajoin perillä, kävimme syömässä ja sitten pienet levot ja kohti hallia. Meininki oli heti alusta alkaen todella hyvä, Tony Parker kumppaneineen veti tietenkin hallin täyteen, mutta hyvin me parituhatta fania saimme välillä ranskalaiskatsomon ihan hiljaiseksikin. Suomi oli alussa hieman hermostunut ja Ranska napsi pisteitä varmasti. Ekan puoliskon loppuosalla Jamar "Jammu" Wilson tuli kentälle ja pelasi itsensä heti yleisön sydämiin. Jammu taisteli hullun lailla ja toi loistoheitoillaan meidät jaksotilanteeseen 24-22. Yleisö huusi Jammu, Jammu minkä jaksoi, kerrassaan hieno kisaturnauksen avaus häneltä. Petteri Koponen sai myös juonen päästä paremmin kiinni ja piti meidät pelissä mukana ja etenkin Eric Murphyn heittopeli ja Sasu Salinin mahtavat kolmoset saivat suomalaisyleisön liekkeihin! Ranskalaislehti kutsuikin heitä "pitelemättömiksi" ja sitä he tosiaankin välillä olivat. Sitten ranskalaisilta katosi ote ja suomalaiset olivat pelissä loistavasti mukana. Ottelun toisen jakson loppu oli aivan huikea, yksi hienoimmista utheiluelämyksistä, joissa olen saanut olla mukana. Parin viimeisen minuutin aikana juostiin tuloksetta päästä päähän, pallo ei vain uponnut ja Salinin kolmonen viimeisellä minuutilla ja Parkerin karkea ohiheitto viime sekunneilla veivät Suomen kaikkien yllätykseksi jatkoajalle. Aivan mieletön elämys ja suoranainen sensaatio kerta kaikkiaan! Oheiselta videoltakin kuulee, kuinka (amerikkalais?)selostajatkin ovat aivan äimissään piskuisen pohjoisemaan loistavasta noususta. Valitettavasti Suomi ei enää löytänyt vastaavaa virettä ja ranskalaiset menivät menojaan, kun kotiyleisökin innostui huutamaan "Les Bleus" ja huuto oli huumaavaa. Kannattaa katsoa hieno muutaman minuutin mittainen kooste. Tässä omaa videokuvaani pelin tiimellyksestä.







Sunnuntaina Suomi hävisi aika selvästikin Israelille. Hallin ulkopuolella oli jonkin verran libanonilaisia, jotka jakoivat jotain lappusia ja politikoivat lippuineen. Poliisejakin oli liikkeellä. Joltain kuulin, että Israelin mukanaolo oli yksi syy siihen, ettei hallin ulkopuolella ollut samanlaista karnevaalialuetta kuin Bilbaossa ja kieltämättä tunnelma oli paljon vaisumpi. Bilbaossa oli kiva hengailla  Suomella painoi selvästi edellisiltainen peli jaloissa ja ero pääsi ekalla puoliajalla 15 pisteeseen. Sitten Suomi syttyi taistelemaan ja pääsikin jo kahdeksan ja sitten neljän pisteen päähän, mutta lopussa taas repsahdettiin vimmatusta taistosta huolimatta.

Suomen pelit oli laitettu jostain syystä päivän ensimmäisiksi, mikä oli vähän ärsyttävää, sillä aamupäivällä ei oikein ehtinyt mitään ihmeempiä tehdä ja kun peli päättyi, niin kesti pari tuntia, ennen kuin tuhannet ihmiset olivat päässeet ratikalla keskustaan. Peliin tulokin kesti kauan. Sunnuntaina kävimme keskustassa kiertelemässä ja läksimme kolmisen tuntia ennen peliä hallille. Matka oli ikimuistoinen, sillä meitä oli varmaan kaksinkertainen määrä ihmisiä sallittuun määrään nähden. Me mahduimme vielä ihan mukavasti ja pari pysäkinväliä ratikka kulkikin, ennen kuin vaikeudet alkoivat. Kuski ajoi liian lujaa ja kivet kolisivat pohjaan. Mitä ilmeisimmin hätäjarru tms. meni automaattisesti päälle ja teimme äkkipysäyksen. Olimme viimeisessä vaunussa ja kuski kävi tekemässä jonkin toimenpiteen ja matka jatkui - muutaman sata metriä, kunnes tapahtui sama uudelleen - ja uudelleen - ja uudelleen. Sitten pyysin kauniisti, että voisitteko ajaa hitaammin, kiitos. Välipysäkeillä oli suomalaisia ja muitakin faneja nousemassa kyytiin, heille sanoimme, että ei OIKEESTI mahu yhtään, kun he yrittivät nousta kyytiin. Hiki virtasi ja tuli mieleen laulu "linja-autossa on myös tunnelmaa, linja-autossa matka katkeaa". Ihmisvirta oli valehtelematta satojen metrien mittainen ja se jatkui ja jatkui. Käsittämätöntä, miten niin paljon ihmisiä mahtui raitiovaunuun, veikkaan, että joku ennätys siinä syntyi. Liekö päivän muut kyydit olleet yhtä täynnä? Pistin palautetta paikalliseen firmaan, että suurin osa suomalaisista tulee raitiovaunulla peliin ja pyysin lisäämään vuoroja, mutta tuskin meilistäni oli apua. Seuraavina päivinä ennakoimme kyydin paremmin ja tulimme jo aiemmin kyliltä ja kävimme syömässä läheisessä ostarissa olevassa Flunchissa.

Ensimmäiset  melkein takana näkyvässä hallissa, viimeiset tulevat ulos raitiovaunusta


 Maanantain peli Venäjää vastaan piti voittaa. Ottelu oli hyvin tasaväkistä vääntöä,  Murhpy pelasi hienosti ja Sasun kolmoset upposivat taas hienosti, Jammu taisteli, mutta myös sössi välillä, hänen pistetilinsä jäi  ja Koponen oli pettymys, ekat  kolme pistettä vasta, kun peliä oli mennyt 24 minuuttia.  Aika tasatahtia nujuttiin, kunnes viimeisen jakson alussa Venäjän peli meni pieneksi hetkesi sekaisin ja Suomi kosti sen armotta suureksi riemuksemme. No eipä aikaakaan, kun Venäjä kiri eron kiinni ja Sasun vapari  piti meidät jälleen hengissä ja pelissä mukana.  Lopun kannustus oli aivan raivokasta, molemmat epäonnistuivat ja jännitys oli aivan valtavaa Suomen viimeisessä hyökkäyksessä, jonka päätteeksi Koponen onnistui tekemään korin 3.5 sekuntia ennen pelin loppua. Mikä riemu yleisössä syntyikään! Susijengilaulu kaikui kaiuttimista ja tuntemattomat halasivat toisiaan ja läiskivät ylävitosia - terveiset vain päätykatsomon kauniille naisfaneille takanamme :).
Riemukkaan pelin jälkeen menimme illalla syömään kauppa- ja viihdekeskukseen Hippopotamukseen. Tämä oli kyllä huonoin Hippo, jossa olemme olleet. Ruoka oli melkein viileää ja perunat aivan kulahtaneita. Crème brûlée vähän lohdutti :).

  
Tiistai oli ainoa välipäivä ja päätimme viettää sen kaupunkiin tutustuen. Montpellier'ssä on parikin roomalaisaikaista akvaduktia eli vesisysteemiä, tässä kuva toisesta.




Riemukaaria ei ole ainostaan Pariisissa, tässä pienempi "arkki" - L'Arc de Triomphe kauniissa auringonpaisteessa.


Meikeläisenkin piti patsastella ratsastajapatsaan edessä isolla aukiolla. Hellekelit, joten Gudrunin hihaton mekko ja fanipaita, joita näkyi jonkin verran, ei tosin lähellekään niin paljon kuin Bilbaossa, oli sopiva asu. Kävelimme paljon, joten lenkkarit on minusta silloin paras vaihtoehto. Päässä kummitytöltä lahjaksi saatu hattu, jossa Suomen lippu, se ihastutti ranskalaisia.



Kaunis pieni rakennus samasta paikasta kuin edellinenkin kuva, tämä näkyy siinä taustalla kauimmaisena.



Tavaratalo - ei ihan uskoisi.



Illalla kävimme punttisalilla ja syömässä. Punttisalilla oli paljon porukkaa ja vastaanotto oli oikein ystävällinen. Meillä ei ollut vaadittuja lukkoja ja henkilökunta ottikin laukkumme ja lompakkomme tiskin taakse suojiinsa.

Bosnia-Herzegovinaa vastaa Suomi hallitsi peliä ja voitti sen 59-88. Juhlatunnelmien jälkeen päätimme käväistä Välimeren rannalla, jonne menimme ratikalla ja kävelimme sielä pari kolme kilometriä hienolle hiekkarannalle. Aurinko lämmitti vielä mukavasti, mieheni käväisi meressä uimassa, minä istuin rannalla ja luin kirjaa. Meillä oli pienet piknikeväät ranskalaiseen tapaan mukana. Läksimme takaisin, kun aurinko alkoi laskea, mikä tapahtui todella nopeasti, ihan muutamassa minuutissa. Se oli aika ihmeellinen elämys. Kun pääsimme ratikkapysäkille, niin siellä oli kymmeniä lepakkoja metsästämässä hyttysiä, jotka hyökkäsivät myös meidän kimppuumme. Erikoinen ilmiö :)




Kävin katsomassa joukkuetta fanizonella, tulin paikalle juuri kun tilaisuus alkoi ja jäin rauta-aitojen ulkopuolelle. Pääsin kuitenkin niin lähelle, että näin aivan loistavasti lavalle ja sain kuvattua monta haastattelua. Paikalla oli tuhansia suomalaisia ja tunnelma oli hieno. Latasin videot youtubeen ja tätä videota on katsottu jo liki 1500 kertaa. Se on aika hauska, Jammu Wilson pitäää hauskan ja viihdyttävän shown :)





Sasu Salinin haastattelu oli kiva, Sasu onkin yksi suosikeistani :)




Auuuuuuu-huudot kaikuivat Montpellier'ssäkin :)





Red Foxes -tanssiryhmä esitti monenlaisia tansseja tauoilla



Eric Murphy on myös raivannut tiensä suomalaisfanien sydämiin.




Suomalaiset saivat julkisuutta paikallislehdissä, sillä  26 koululaista kävi aamupäivät  "Pikkusudet"-koulua kisojen aikana ja olivat kolmen aikaan pelejä katsomassa. Hieno systeemi ja tästä pisteet Koripalloliitolle ja Susijengifaneille :)Syyskuussa 2016 koulua käydään suunnistuksen MM-kisoissa Ruotsissa. Näin lapset eivät jää koulussa jälkeen viikon aikana.





Sudenpesässäkin kävimme yhtenä iltana, se ei ollut ihan samanlainen kuin Bilbaossa. Jälleen paikalliset kehuivat suomalaisia, kuulemma 4000 suomalaista aiheuttaa paljon vähemmän ongelmia kuin kymmenkunta englantilaista jalkapallofania.


Viimeisen pelin Suomi hävisi, mutta onnistui kuitenkin pääsemään jatkopeleihin Lilleen. Kaiken kaikkiaan meillä oli kiva matka, sopivasti lämpöä ja nähtävyyksiä ja elämyksiä. Bilbaossa oli vieläkin parempi tunnelma, mutta täällä fani sai enemmän voitonelämyksiä. Mukavaa oli myös se, että sain käyttää kielitaitoani, sillä kyllähän Ranskassa pärjää parhaiten, jos osaa kieltä edes vähän ja palvelua saa ja mahdolliset ongelmat ratkeavat helpommin.

Sitten vain odottelemaan Suomessa pelattavaa EM-kisojen lohkoa, niihin peleihin voikin lippujen saaminen olla hankalampaa.



lauantai 19. maaliskuuta 2016

Pientä biletystä Rymy-Eetussa

Joskus viime keväänä eksyimme Mössölle (Möysän musaklubi vanhalla Essolla) katsomaan lahtelaisbändi Disco Infernoa. Jäin kerrasta koukkuun :). Bändi esittää ulkolaista yhtyettä ja on nerokkaasti tehnyt pitkiä potpureja, joissa on 80-luvun parhaimpien discobiisien kertosäkeitä. On ihanaa, kun saa nauttia kappaleen parhaimmista kohdista ja niitä tulee jatkuvalla syötöllä joskus jopa kymmenen minuutin ajan. Bändin jäsenillä on taiteilijanimet ja kokoonpanossa on kymmenkunta henkilöä, joten kokoonpano vaihtelee. Päälaulaja lopettaa huhtikuussa ja hänet korvaa toinen, melkein yhtä hulvaton kaveri. Vähän harmittaa, että bändillä oli jo sovittu keikka synttärijuhlieni aikaan. Ykkösvaihtoehtoni Laura Voutilainen ei lopulta päässyt eikä tämäkään bändi onnistunut, mutta onneksi ystäväni avulla sain hommattua bilebändin juhliini :). Biisivalikoimassa oli ainakin Little lies, I was made for loving you baby, Fame, Tarzan boy, Love boat, Dallasin tunnusbiisi, In the navy, YMCA, Rasputin, Voulez-vous, Heaven is the place on earth, Ketchup, Viva la vida loca, Hot Stuff ja monia monia muita. Youtubessa on monia keikkavideoita :).




Maaliskuun alussa Disco Inferno soitti Rymy-Eetussa ja varasin meille hotellihuoneen ja menimme discoilemaan ystävämme Krissen kanssa. Mieheni meni kitaratapahtumaan illaksi ja minä käväisin kollegani luona ja sitten shoppailin pari mekkoa Gudrun Sjödénin ja Cosin liikkeissä kälyni kanssa. Kävimme myös kahvilla ja vaihdoimme kuulumisia. Krissen kanssa pelasimme useamman Skibon hotellilla ja sitten kävimme syömässä ennen keikkaa.

Eilen kävimme ostamassa mieheni synttärilahjan pyöräliikkeestä ja sitten hampurilaisilla ja olimme Rymy-Eetussa hyvissä ajoin, ystävämme Minna lähti Lahdesta kyytiimme. Alkuillasta ei tarvitse ostaa lippua, vaan pääsee narikan hinnalla sisälle. Kälyni liittyi seuraamme ja bändi aloitti täsmällisesti soiton kymmeneltä ja pomppasimme tanssilattialle. Olen aina ollut huono discotanssija, mutta pikkuhiljaa olen yrittänyt opetella hytkymään ja olemaan musiikin vietävänä. Jäykkä selkäni ei anna kaikkia mahdollisuuksia niin rentoon menoon kuin haluaisin, mutta en anna sen häiritä. Olen nähnyt Facebookissa kiertävän Åke Lindmanin discotanssiopetusvideon 70-luvulta ja se on kyllä huvittavuudessaan ainutlaatuinen :). Ekan setin aikana oli lattialla tilaa ja siellä mahtui pyörimäänkin.
Sitten bändi piti tunnin tauon ja jatkoi 23.45 aivan kuten aiemmallakin kerralla. Nyt lattialla oli todella paljon porukkaa ja jotkut hyppivät juomiensa kanssa niitä läikkyi lattialle ja kengät tahmautuivat. Ekalla kerralla tanssin talvikengissäni, mikä oli suuri virhe, sillä jalat olivat aivan muussia. Tällä kerralla otin tanssikengät mukaan ja niissä meno oli huomattavasti kevyempää. 

Pidän Rymy-Eetun ilmapiiristä ja sisustuksesta, pöydillä tanssiminen on myös hauska idea. Paikalla oli kaikenikäistä porukkaa ja aika paljon ulkomaalaisiakin. Läksimme kotiin toisen setin jälkeen, auto oli 50 metrin päässä Erottajan parkkihallissa. Ihan mutkitta paluumatka ei sujunut ja olimme kotona vähän ennen puolta kolmea. 

Kiitos kivalle bailausseuralle :). Seuraavan kerran Disco Inferno esiintyy Rymy-Eetussa 22.4. Olisi kiva mennä sinne isommallakin porukalla pitämään hauskaa, lähetkö seuraan? :)


maanantai 29. helmikuuta 2016

Pakenin kaapatusta lentokoneesta - EXITE Live Games Airplane

Hiihtolomaviikonloppumme huipennus oli hyvien ystävien kanssa pakohuonekokemus Katajanokalla. EXITE Live Gamesin  Airplane-lentokonehuoneesta. Tutunnäköinen mies otti meidät vastaan ja pyysi samoin tein istumaan kahville ennen peliä. Eteishuoneessa on lukollinen lokerikko, jonne voi jättää kännykän ja lompakon. Tiiminimeksi keksimme Vesan mukaan Vesq :).

Jännittyneinä kiipesimme portaat yläkertaan, jossa meille selitettiin, että olemme kaapatussa lentokoneessa ja heräämme ohjaamosta ensimmäisenä ja meillä on tunti aikaa selvittää kaappaaja ja päästä koneesta ulos. No ei kun menoksi :).

Meille annettiin boarding pass ja ensimmäinen tehtävämme oli etsiä eräs esine, sitten astuimme ihan oikeaan lentokoneen näköiseen huoneeseen ja pistimme toimeksi, Esineen löytämisessä meni oma aikansa ja pikku hiljaa jutun juoni alkoi selvitä. Huoneessa oli ruutu, jolta näimme kuluvan ajan ja saimme ruudulle vihjeitä.

Tehtävä oli erittäin hyvin suunniteltu teknisesti ja visuaalisesti, oli aivan sellainen olo, kuin olisi ollut lentokoneessa. Aleksi kertoi suunnitelleensa itse tämän huoneen ja se oli kyllä äärimmäisen ammattitaitoisesti suunniteltu pienintä yksityiskohtaa ja teknistä toteutusta myöten. Erityiskehut siitä, että tehtävät olivat riittävän erilaisia ja vaativat erityyppistä osaamista. Tämä oli kolmas huoneeni ja kieltämättä on aina etua siitä, että on jossain huoneessa jo käynyt, niin tietää toimintatapoja. Porukassamme oli kaksi kieltenopettajaa, yksi matemaattisten aineiden maisteri ja luokanopettaja. Olimme erinomainen tiimi, sillä yksi hallitsi loogiset tehtävät hienosti, yksi oli erittäin käytännöllisesti suuntautunut ja kaikilla oli päättelykykyä. Itse meinasin kyllä mokata homman kahdesti, mutta onneksi minut hyvin tunteva mieheni vielä tuplavarmisti asioita ja pääsimme huoneesta ulos. Minulle tuli ihan hiki lopussa, kun jännitys alkoi tiivistyä. Olen ollut kolmessa pakohuoneessa, joista tämä oli ehdottomasti paras. Airplanen ratkaisuprosentti on 52 ja kuvauksessa sitä sanotaan haastavaksi. Huonekorkeus on 187 cm, joten kaksimetriset joutuvat olemaan hieman kyyryssä.

Henkilökunta oli erittäin mukavaa ja fiilis oli kaikkiaan erinomainen koko ajan. Täytyy sanoa, että menin aika lailla siinä kuuluisassa flowssa melkein koko ajan.Tehtävässä pitää keskittyä täysillä  useampaankin asiaan, tehdä yhteistyötä muiden kanssa, käyttää hoksottimia ja ottaa monta asiaa huomioon. Tärkeää on puhua ääneen asioita ja kertoa löytämistään esineistä ja asioista. Meitä oli ryhmässä neljä ja en  välttämättä lähtisi kahden hengen porukalla tekemään tätä huonetta, tehtävää on sen verran paljon, että aika saattaa loppua kesken. Neljä oli oikein sopiva määrä ja viisikin vielä mahtuu. Ainoa juttu, minkä tekisin toisin, on että laittaisin päälleni lyhythihaisen puseron :).

Kävelimme kauniissa säässä Katajanokalta keskustaan ja pidimme jälkipelit La Famiglia -ravintolassa hyvän ruoan ääressä. Kiitokset Helille ja Veskulle mahtavasta sunnuntaipäivästä :).

Suosittelen lämpimästi Aleksi Jokelan huoneita ja menemme aivan varmasti toiseenkin huoneeseen, jonka nimi on 4 elements.








lauantai 20. helmikuuta 2016

Abigaala 2016

Abigaalamme vietettiin erittäin onnistuneesti Wanhalla Valimolla kävelymatkan päästä koulultamme. Abit olivat koristelleet tilan ja sen siivoaminenkin sujui ykkösiltä hyvin nopeasti juhlan jälkeen.

Ekalta tunnilta lähdettiin jo vartin päästä kävelemään narua kiinni pitäen kohti juhlapaikkaa. Kuulemma Yksi pieni elefantti oli raikunut ohikulkijoiden iloksi.

Abit odottivat perinteisessä huiskakeppikujassa ja ykköset ja kakkoset kulkivat kujan läpi.

 

Meillä kouluun jääviä kutsutaan reiskoiksi, en tiedä, mistä nimitys on peräisin.


 Opettajista oli tehty kivoja lauluja ja monet meistä saivat jonkinlaisen lahjan - minua muistettiin kilon punnuksella, jota käytän taatusti joka kerralla, kun opetan hauiskäännön avulla sivulauseen aloittavia sanoja ja konjunktioita. Kiitos hyödyllisestä lahjasta :).

  

Monenlaisia asuja oli tänäkin vuonna, hevonenkin oli tullut juhlaamme.

  

Samoin gorilla :)



Aada oli tehnyt itse ihanan joutsenasunsa.


Mukana oli myös palkintojenjakoa, opettajakunta yllätti antamalla viisi Älä tyydy vähään -diplomia. Saara oli saanut kasaan eniten kursseja - peräti 101 kolme vuoden aikana! Eräs opiskelija kävi kahta saman aineen kertauskurssia yhtaikaa, mistä hän sai diplomin, koska ei todellakaan tyytynyt vähään. Ada ja Anton kirjoittavat kunnioitettavat kahdeksan ainetta ja organisaattoridiplomi myönnettiin Veeralle uskomattoman hienosta oppilaskunnan johtamisesta ja tapahtumien järjestämisestä kuluneen lukuvuoden aikana. 

Kahootkisaan kaivattiin myös opettajaosallistujia ja Sannan kanssa riensimme lavalle ja mögelsvamp-sanan osaaminen takasi meille voiton, taisimme vastata vain yhteen kysymykseen väärin. 

Abivideo ja hieno 150 tunnin työn vaatinut räp esitettiin videolta. Toivottavasti saisin räpin linkin, niin voisin jakaa sen, sillä se oli hieno! 

Toinen uusi perinne aloitettiin myös, sillä Tipalan henki luovutettiin Nikolle ja tarkoitus on luovuttaa henki (lakana, jossa silmien kohdalla oli reiät) eteenpäin joka vuosi abigaalassa. Nähtäväksi jää, miten ja missä henki meille ilmestyy seuraavan kerran.

Tekninen toteutus ja ohjelman eteneminen olivat todella hienoja tänä vuonna, kaikki oli suunniteltu tarkasti juontoja myöten. Gaala olikin mielestäni paras, jossa olen 21 vuoden aikana ollut. 



Vilma oli kesäisissä kamppeissa :)



Juuson historiallinen asu


 Olin ryhmänohjaajana vastaanottamassa abeja entisen koulun pihassa, jonne julisteet jätettiin.













Monen eri vertailun perusteella kaupungin  lukioiden ykköslukio ja monella onkin jo syksyllä kirjoitettu L plakkarissa.

Toivon onnea ja lukuintoa kaikille abeille kirjoituksiin :)

lauantai 6. helmikuuta 2016

Huonekalut saapuivat

Aamulla ennen kymmentä soi puhelin ja Sotkan kuljetusfirman Hakosen miehet soittivat, että sohva ja tuolit ovat tulossa, olimme siis kuljetuslistan ensimmäiset.

Näppärästi miehet kantoivat huonekalut sisälle ja niiden paketista purkaminen ja  kokoaminen jos sitä nyt edes voi siksi kutsua, kävi kädenkäänteessä. 


Skotikin pääsi kuvaan mukaan :) ja pöytä jouduttiinkin heti kääntämään toisin päin, kun tuolin jalkaosa venyykin oletettamaani enemmän.

Koko idea lähti ystäväni Seijan suunnittelusta. Kokkolassa joululomalla kävimme toisen ystäväni Pirjon kanssa tutustumassa valikoimaan ja ihastuimme molemmat säädettäviin nojatuoleihin. Lahden Sotkassa oli mieheni ja minunkin mielestä paras tuoli Dani, jossa säätönappulat ovat todella kätevästi käsinojan sisäpuolella eikä tuolin ulkoreunassa. Kylläpä nyt on mukava illalla katella uudesta tuolista Mäkäräisen Kaisan massalähtöä tykiltä. Television veimme makuuhuoneeseen, sillä olkkariin on  vielä tulossa tällä viikolla 50-vuotislahjakseni tilattu Yamahan digitaalipianon DGX-660, sarjan uusin malli, joka ilmestyy huhtikuussa.


Sisustuskärpänen on ollut meikeläisestä kaukana kymmeniä vuosia, mutta nyt olen kyllä tyytyväinen, kiitokset vielä Seijalle ja Pirjolle avusta!

lauantai 30. tammikuuta 2016

Pientä muuttoa

Aikansa sitä kotiaan katselee, kunnes joku päivä tulee inspiraatio tehdä jokin uudistus. Minulla tähän meni kymmenisen vuotta. Mieheni kansaa pohdimme useammankin kerran, mitä muuttaisimme ja junnasimme paikoillamme omissa ajatuksissamme. En osannut uudistua enkä nähdä asioita ulkopuolisen silmin. Työhuoneeni on aikojen saatossa muuttunut varastoksi, jonne vain kaadetaan kaikki siivouksessa vierassänkyjen ja työpöydän päälle. Huone ahdisti minua kauan. Joululomalla kysäisin ystävältäni saunan jälkeen heidän mökillään, että kerropa, mitä tekisit? Hän nappasi kynän ja paperia ja ei mennyt kuin muutama kymmenen minuuttia, niin meillä oli uusi suunnitelma valmis :). Uudenvuodenaatonaattona aloimme toteuttaa suunnitelmaa. Ostimme 15 laatikkoa Biltemasta. Pakkasimme päivässä työhuoneeni tavarat laatikoihin, kannoimme kirjahyllyt ulos tai toiseen makuuhuoneeseen, sängyt vietiin ulos. Huone oli yhtäkkiä tyhjä. 






Keittiö ei näyttänyt yhtä siistiltä.


Sitten siirsimme mieheni sävellysstudion huoneeseen, tavarat sopivat sinne erinomaisesti aina kälyni Jaco Pastoriuksesta maalaamaa taulua myöten. Ajatuksena oli, että yhteen nurkkan olisi laitettu pyörä traineriin, mutta sille paikalle sopivatkin akustiset rummut, joten pyörä nököttää yhä toisessa makkarissa, josta tuli harraste-vieras-kirjahylly-vaatehuone. 





Jacoa ei ole vielä siiretty, vaan ihanainen Frisbee koristaa seinää. Seuraavan päivän käytin kirjahyllyjen siirtämiseen. Olkkarista purettiin pari kirjahyllyä ja samalla heitin mappitolkulla ikivanhoja koulujuttuja roskiin. En ole niitä tarvinnut 25 vuoteen, niin tuskin elämäni niiden puutteeseen kaatuu. Kaksi kirjahyllyä typistyikin yhteen, kun karsimalla karsin. Osan mapeista ja kirjoista vien koululle, kun saan luokkaan kaappitilaa kollegojen saatua kumpikin työhuoneet itselleen. 

Lomalla kävimme ystäväni Pirjon kanssa Kokkolassa huonekaluliikkeissä tutustumassa valikoimaan ja vuoden viimeisinä päivinä ostimme kaksi sähkösäätöistä nojatuolia ja uuden sohvan, jotka saamme ensi viikolla. Yhden päivän käytin siihen, että kävin vaatekaapit, käyttäullakon ja varaston vaatteet läpi ja nakkasimme kuusi jätesäkkiä vaatteita maahanmuuttajille. Ne ja huonekalut haettiin meiltä kotoa ja yksi pakullinen tavaraa lähtikin. Telkkarin paikka vaihtui ja nyt pienen säädön ja muutaman muuttujan jälkeen pystyy tykillä katsomaan elokuvia pleikalta ja telkkari näkyy myös. Siinä pitää vielä vetää yksi piuha seiniä tai kattoa pitkin. 

Muutos virkisti ja vielä on vaikeaa kuvitella, miltä olkkari lopulta näyttää. Sysäyksen muutokseen antoivat työhuoneen ahdistavuus ja se, että studiohuoneessa polkupyörä oli aina tiellä nojaamassa joko vaatekaappiin tai kirjahyllyyn ja sen jatkuva siirtrly raivostutti. Colnagoa kun ei mitenkään voi pitää autotallissa tai varastossa :).

Kiitokset Seijalle avusta ja umpisolmun avaamisesta :).