maanantai 16. lokakuuta 2017

Blogihaaste

Erinäisten terveysongelmien parissa painiessa blogihiljaisuutta on kestänyt jo aika kauan. Energia on mennyt nyt ihan muihin asioihin jo pidemmän aikaa ja kirjoittaminen ei ole edes käynyt mielessä. Viime syksynä korvassani alkoi yhtäkkiä kuulua sydämen tahdissa oleva suhina, joka pisti koko elämän sekaisin, koska en saanut kunnolla nukuttua. Nyt kiitos fysioterapian ja hieronnan, tilanne on ollut jo usean kuukauden parempi, mutta täysin äänetön korva ei vieläkään ole.

Nyt halusin kuitenkin napata Marjukan Fab Forty+ Something -blogissa olleen haasteen ja tässäpä vastaukseni kysymyksiin.

Kamalin ruoka:

En syö sisäelimiä, maksaa, munuaisia enkä sieniä enkä muitakaan meren erikoisuuksia. Vuosi sitten Espanjan kv-vaihdossa oli pakko maistaa mustekalaa, mutta naamioin sen niin hyvin riisin sekaan, että se meni nielemällä alas. Puuroja olen lapsena syönyt pakolla niin, etten enää syö kuin riisipuuroa. Alakoulussa inhosin mykyrokkaa ja sipattia, toinen on tehty verestä ja jauhoista ja toisessa oli puuron seassa jotain läskinpaloja.

Herkkuruoka:

Lahtelaisen El Toro -ravintolan Härkää El Toro, jossa on pihvin lisäksi viipaleperunat, café de Paris grillivoi, punaviinikastike ja parsakaalia ja porkkanaa.  Kuinkahan monta annosta olen 22 vuoden aikana näitä syönyt, toistasataa varmasti ja vain yhden kerran palautin pihvin takaisin keittiöön, koska se oli liian raaka. Lohesta ja kanasta pidän myös, lapsena herkkuani oli perunavelli voisilmän kera.



Aiheeseen liittyvä kuva




Kahviherkku, jolle sanon ei:


No niitä ei kyllä ole juurikaan tullut vastaan. Itse asiassa eilen Tampereella kävimme Hans Välimäen ravintolassa Masussa ja siellä oli jotain vihreää pannacottaa, joka jäi syömättä. En osaa sanoa, oliko siinä vihreää teetä vai mitä, mutta se oli pahaa. 



Kahviherkku, jolle sanon kyllä:

Järkiään kaikki herkut, sillä olen ihan hirveä herkkusuu ja aina tykännyt makeasta. Ihan parasta on marenkikakku, mangojuustokakku bastognekeksipohjalla ja Tarkkasen Helin tekemä tiramisu. Omar-munkkejakin menee helposti yksi päivässä. Minun on todella vaikeaa vastustaa herkkuja, mistä verensokeri ei tietenkään tykkää. Vähemmällä määrällä ja lisäämällä liikuntaa asian saa pidettyä kontrollissa aika hyvin.


Hopeahääpäiväjuhlien kakku




Telkkariohjelma, jota en katso:

En ole katsonyt yhtään jaksoa Game of Thronesia, olisi varmaan pitänyt ja joskus sen vielä katsonkin. Paljon muitakin ohjelmia on, joita en ole katsonut. Nykyään telkkaria tulee katsottua paljon vähemmän kuin ennen. 



Telkkariohjelma, jonka katson:

Saa nauraa, mutta Kauniit ja rohkeat äänitän yhä ja katsonkin sen lähes päivittäin. Olen katsonut sarjaa lähes sen alusta asti ja katson yhä. Sohvaperunat on aivan ihana, Skamin katsoin kesällä Areenasta muutamassa päivässä putkeen ja nyt on menossa Silta. Urheilua katson tietenkin tosi paljon ja Vain elämää edellinen kausi oli aivan helmi!



Inhokkisää:

Jäätävä tihku, lumipyry ja kaatosade, kun on koiran lenkitysaika. Onneksi Miila on niin fiksu, että se tekee huonolla säällä tarpeensa tuohon kotipihan ojaan ja haluaa sisälle välittömästl.

Lempparisää:

Kaunis keväinen päivä, kesäpäivä ja ilta, kun on reilut parikymmentä astetta ja aurinkoista, pidän kyllä maaliskuisista aurinkoisista talvipäivistäkin, kunhan pakkasta on sopivasti.


Kamalin musiikki:

Punk, Haloo Helsingin Ellin ääntä en kestä kuten en M.A Nummisen, J. Karjalaisen enkä Sanninkaan. Kanava kääntyy välittömästi, jos noita radiosta tulee - niin ja Eppuja en myöskään kuuntele kuin joskus mieheni mieliksi. Muutoin olen aika kaikkiruokainen musiikin suhteen. Harmi, ettei kysytty lempimusiikkia :).



Kamalin aika vuorokaudesta:

No se aamuyö, kun herää ja tajuaa, että on herännyt eikä enää saa unta ja yöunet jää neljään viiteen tuntiin. Liian tuttua tämän viime vuoden aikana.




Paras aika vuorokaudesta:

Ilta, kun olen saanut kaikki työt tehdyksi ja rojahdan sohvalle, laitan videotykin päälle ja katson jotain kivaa elokuvaa tai sarjaa mieheni kanssa yhdessä. 


Tästä menetän hermot:

Kun netti ei toimi tai on nälkä ja ruoan saaminen kestää. Onneksi olen oppinut jo ennakoimaan tuon asian ja yritän syödä edes jotain, ennen kuin ne hermot menevät. 



Tästä rauhoitun:

Pilates ja mindfulness, luonnossa kävely ja kauniin maiseman katsominen.



Lempimaisemani Suomussalmelta Kaunisniemi

Huonoin mieliala:

Kun en ole saanut unta tarpeeksi ja/tai on nälkä.

Paras mieliala:

Urheilusta, kulttuurista, musiikista, teatterista, hyvistä ystävistä saan hirmuisesti energiaa ja hyviä fiiliksiä. Susijengin peli Puolaa vastaan, kun viimeisen minuutin aikana joukkue otti yhdeksän pisteen eron kiinni oli jotain käsittämätöntä, sellaista fiilistä saa harvoin kokea. HU-huuto islantilaisyleisön kanssa oli myös mieleenpainuva, etenkin se ensimmäinen kerta, kun koko yleisö osallistui. Mieheni saa minut hyvälle tuulelle ja osaa piristää ankeina päivinä, siitä hänelle kiitos <3.



Bilbaosta AUUUUUU!



Kodin turhake:

Mikähän se voisi olla? Ei ihan äkkiä tule nyt mieleen muuta kuin se kahvinkeittokapselilaite, jota mieheni ei enää käytä, minä en juo kahvia enkä teetä, joten minulle se vekotin on tarpeeton.





Paras tavara:

Videotykki, grillikota (onko se tavaraksi laskettava?), palju ja ilmalämpöpumppu, jolla tuvan saa lämpimäksi muutamassa minuutissa. Pädi ja tietokone toki myös.



Vaatteet, joita en suostu laittamaan päälleni:

Liian lyhyet mekot tai hameet. Nahkahousuja en varmaan myöskään laittaisi. Farkkuja minulla on ollut elämässäni kahdet, en pidä niistä.


Vaatteet, joissa viihdyn:


Mekot, väljät lökäpöksyt ja t-paita tai trikoopaita. 



Haju, jota en kestä:

Haju- ja partavedet ihan yleensä, tupakka ja vanha viina, hiki.


Paras tuoksu:

Vastaleivottu pulla! Kielo ja ruusu, saunavasta ja terva, metsä sateen jälkeen.



Kamalin luonteenpiirre ihmisellä:

Jos  vain yksi pitää mainita, niin suvaitsemattomuus.



Mukavin luonteenpiirre:

Huumorintaju, uskollisuus.



Haasteen saa napata se, ken haluaa itseään ja meitä muita viihdyttää :)




















sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Näytelmä joka menee pieleen Tampereen teatteri

Kolmas kerta toden sanoi, sillä jouduin myymään kavereilleni kahdesti liput Tampereen teatterin esitykseen Näytelmä joka menee pieleen. Tällä vikallakin kerralla olisi ollut sukulaiskutsu, mutta koska olin varannut hotellinkin, niin jätimme juhlat väliin ja menimme teatteriin. 
Matkalla hotellille sain napattua Dragoniten villinä ja sekös mieltä lämmitti! Kävimme uimassa ja saunassa, lenkitimme Miilan, joka on jo konkari hotellikoira ja läksimme seuraamaan Tapparan mestaruusjuhlia. Keli oli karu, vettä ja räntää satoi ja oli jäätävän kylmä. Väkimääräkin oli paljon odotettua pienempi, mutta faneja oli jonkin verran kannustamassa. KalPan vankkumattomana kannattajana nämä juhlat nyt eivät niin hirmuisesti kiinnostaneetkaan. Sain teatterilta tekstiviestin, että kannattaa tulla julkisilla paikan päälle jääkiekkojuhlien takia ja niinpä ajelimme bussilla keskustaan.



Kävimme haukkaamassa subit ja Munkkikahvilan munkin ennen esityksen alkua. Varttia ennen joku nainen etsi koiraa, olin silloin vessassa ja taisipa hän etsiä koiraa sieltäkin. Menimme istumaan ja näyttämöllä hyöri tämä samainen nainen miehen kanssa korjailemassa lavasteita, jotka hajosivat millloin mistäkin. Yleisöäkin pyydettiin avuksi ja Duran Duranin levykin oli kateissa.



Saimme nähdä Polyteknisen Draamaseuran esittämän murhanäytelmän Murha Havershamin kartanossa ja nimensä mukaisesti KAIKKI, mikä voi mennä pieleen, meni pieleen. Valehtelematta sanon, etten ole koskaan nauranut niin paljoa missään esityksessä. Mahalihakset olivat ihan kipeät jo väliaikaan mennessä ja toisella puoliajalla meno vain kiihtyi. Näyttelijätyö oli aivan loistavaa, Mari Turunen oli niin upea avustajan roolissaan. En halua paljastaa juonta, mutta mm. seuraavanlaisia mokauksia näytelmässä oli: kaatuilua, väärään aikaan näyttämölle poukkoilua, vuorosanojen unohtamista, lavasteiden hajoamista, väärien vuorosanojen sanomista, näyttelijöiden sairastumista, laitteiden ja kalusteiden hajoamista, avustajan nukahtamista, vääriä ääniefektejä ja väärää valonsuuntausta muutamia mainitakseni.

Tätä farssikomediaa on esitetty myös Oulussa ja syksyllä se esitetään Kouvolassa. Tampereellakin on muutamia näytöksiä. Tämä monta erilaista palkintoa saanut näytelmä on kantaesitetty Lontoossa ja voin suositella sitä lämpimästi. Toivottavasti Tampereelle tulee lisää esityksiä, niin saisin nähdä sen toisenkin kerran. Siitä riitti iloa pitkäksi aikaa.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Mieheni yllätys

Alkutalvella otin eräänä lauantaipäivänä pienet nokoset ja sillä välin keittiössämme oli käynyt taikuri. Kuivatavarakaapeista oli hävitetty kaikki vanhalla päiväyksellä olevat  mausteet, jauhot ja muut tavarat. Minä olen hamstraajatyyppi ja etenkin mausteissa meillä on hmmm maustepusseja 2000-luvun alkupuoleltakin, vaan eipä ole enää! Ahkera apuri oli hieman myllännyt ja heittänyt ylivuotiset tavarat pois.

 Kaiken huipuksi nukkuessani oli käyty kaupassa ja hankittu tilalle tuoreita tarvikkeita. Sen verran hyvin mieheni minut tuntee, että hän tiesi, että olisin nostanut äläkän, jos kaappi olisi ollut lähes tyhjänä. Ihanasti hän sitten loihti tuoretta tavaraa tilalle. Niinpä kaapissa on nyt aika lailla samanlaiset ja jopa samanmerkkiset elintarvikkeet, jotka olivat aiemmin vanhentuneina menneet roskiin. Kaikki hyllyt oli pyyhitty ja osaan oli laitettu paperia suojaksi. Ainoa mitä nyt on vähemmän on juuri ne mausteet, mutta niitäkin on aikalailla sama määrä, eksoottisemmat kuten rakuuna, puuttui, mutta sen sijaan nyt on sekä pomeranssinkuorta että piparkakkujauhetta. Muistissa oli, että eräänkin kerran on pitänyt lähteä joulun alla ostamaan pomeranssinkuorta piparitaikinaan. Nytpä meillä on sitäkin ensi joulua varten :). Näin hienolta kaapin sivuovi nyt näyttää.









Ei kun isot kiitokset Akille :)


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Yksi elämäni hienoimmista juhlapäivistä

Olin pökertyä, kun sain tammikuun lopulla tiedon, että Svenska Folkskolans Vänner -yhdistys  on myöntänyt minulle opettajastipendin. Sain kutsun tulla juhlalounaalle, joka lähetettiin suorana lähetyksenä SFV:n nettisivuilla.





Läksin aamujunalla Helsinkiin ja Lahdesta nousin erehdyksessä väärään junaan muutaman muun kanssa, sillä Pendolino oli myöhässä ja emme ehtineet junasta ulos, kun huomasimme olevamme väärässä junassa. Konduktöörille pisteet siitä, että hän kelpuutti toisen junan lipun.

Siniristilippu toivotti meidät hiljalleen heiluen tervetulleiksi Yrjönkadulle. Takit jätettiin alakerran narikkaan, vaihdoin pikkukengät jalkaani ja astelin portaita ylös tervetuliaismaljalle. Näin DigSkriv-hankkeessa mukana olevan Turun yliopiston professorin Sinikka Lahtisen ja ystäväni Karin Ihalaisen aulassa ja sovimme, että otamme toisistamme kuvia. Ilmoitustaululla oli pöytäpaikat nähtävillä, jotta osaisimme suunnistaa isossa salissa oikeille paikoille.




Istuin lahtelaisen Anna-Liisan vieressä ja ympärilläni oli neljä muuta opettajaa, joten juttelumme sujui jouhevasti. Olin etukäteen saanut ihan minuuttiaikataulun, joka oli pilkuntarkka kaikkinen viininkaatoineen ja muine osineen. Alkupalat oli katettu pöytiin valmiiksi ja jokaisella oli vielä oma nimikortti. Pöytiin oli siroiteltu juhlavuoden kunniaksi sinisiä ja valkoisia kukkia, niitä oli myös isoissa maljakoissa. Lohi maistui todella hyvältä. Pääruokana oli nautaa ja sekin annos oli aivan erinomainen. Tarjoilijat pitivät meistä koko ajan hyvää huolta. Koska en juo kahvia enkä teetä, niin pyysin saada mehua ja sainkin omenamehulasillisen jo pääruoan aikana. Yhdessä tuumin päätimme nauttia päivästä ja kustakin hetkestä täysin siemauksin. Tilaisuus alkoi kauniilla laululla Cavatina ja Cavata kuorot lauloivat När allt har krossats ja Aftonens sång -laulut.


Pääruoka


Vähitellen jännitys alkoi nousta ja ensimmäisen palkinnon 150000 euron Folkbildningsprisetin sai professori Göran Djupsund, joka piti koskettavan puheen, jossa hän otti esille muunmuassa sen, kuinka monet nuoret suomenruotsalaiset ovat muuttaneet Ruotsiin asumaan. Tämän jälkeen jaettiin monia muitakin palkintoja, joista Sinikka Lahtinen sai Christoffer Grönholmin 10 000 euron palkinnon ja Karin Ihalainen oli yksi Hagforsmitalin saaneista. Mitaliin kuuluu 2500 euron palkintosumma. Tilaisuuden loppupuolella jaettiin 5000 euron ruotsinopettajapalkinnot kahdeksalle opettajalle. Palkintoni perusteet olivat seuraavat: "Pauliina är en av de åtta svensklärarna i DigSkriv-projekt som började på hösten 2016. Syftet med projektet är att utveckla digitalt skrivande. Hon är en inspirerande och skicklig pedagog som alltid gör sitt yttersta för att få sina elever att prestera så bra som möjligt. Hon är en av de främsta lärarna som jobbar med Pekka Peuras individuella inlärningssystem, där var och en får studera i sin egen takt och på sin egen nivå. Hennes ansträngningar har fått eleverna att bli motiverade att lära sig svenska, och hennes studenter har uppvisat utmärkta resultat i studentskrivningarna." Palkintoraadissa olivat SRO:n puheenjohtaja Satu Pessi ja varapuheenjohtaja Seija Westerholm. Tapasin Sadun ennen tilaisuuden alkua ja yllätyksekseni hän tiesikin minut ja sanoi, että "kaikkihan Pauliinan tuntevat". Ilmeisesti aktiivisuuteni Facebookin ruotsinopettajien palstalla ja muutenkin oli tämän ilahduttavan lausahduksen takana. Saimme myös ihanat isot sinivalkoiset kukkalaitteet. Muut palkitut olivat Minna Aalto Kuopiosta, Iliana Gädda Kirkkonummelta, Päivi Kiviruusu Tampereelta, Anna-Liisa Lehtinen Lahdesta, Juha Pohja Espoosta, Suvi Rossi Saarijärveltä ja Maarit Talonen Ilomantsista. Jokaisen palkintoperusteet luettiin ääneen.



Karin Ihalainen piti aivan ihanan puheen, lähes kaikki pyyhkivät silmäkulmiaan ja saimme myös nauraa. Karin vertasi palkinnon saaneita Lahden hiihdon MM-kisojen urheilijoihin ja siihen, miltä heistä - ja nyt meistä palkinnonsaaneista tuntui - fantastiskt!

Sinikka Lahtinen ja Karin Ihalainen sekä päivän menu





Lopuksi jaettiin Caj Ehrstedtin palkinto suomenruotsalaiselle klassisen musiikin laulajalle, joka on alle 30-vuotias. Palkinnon sai Erica Back ja kuulimmekin hänen laulavan kaksi laulua tunnetun pianisti Folke Gräsbäckin säestämänä. En ole aiemmin päässyt kuulemaan klassista laulua ja olin aivan haltioissani siitä, miten Erica eläytyi jokaista ilmettä myöten lauluunsa.

Juhla päättyi  Johan Fridolf Hagforsin  säveltämään ja sanoittamaan yhteislauluun Modersmålets sångiin, joka kajahti salissa kerrassaan juhlavasti pianosäestyksellä. Tilaisuus oli juhlavin, jossa olen koskaan ollut. Edellisenä vuonna mukana oli ollut myös presidentti Tarja Halonen. Yleisön poistuttua otimme vielä muistoksi yhteiskuvia. Tilaisuus jatkui vielä noin tunnin verran ja tarjolla oli juomia ja pikkunaposteltavaa kolmannessa kerroksessa. Tulimme Karinin kanssa yhdessä junalla kotiin ja matka sujui oikein rattoisasti.

Tämä päivä jää kyllä ikuisesti mieleeni. Palkintosummasta sijoitin noin puolet pankissani rahastoon ja toinen puoli menee Järvelän perheen omaan huvirahastoon eli konsertteihin, urheilukisoihin ym.


 Linkissä on tallenne juhlasta.  Opettajien palkitseminen alkaa 1:05:58 ja minun vuoroni on 1:08:58 ja Karinin upea puhe, joka sai kaikki kyyneliin  ja on kuuntelemisen arvoinen 1:18:10.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Tallinkin Megastar

Megastar saapuu satamaan

Käväisimme pokemonjahtireissulla hiihtolomalla kisojen ainoana välipäivänä Tallinnassa. Kyselin etukäteen, milloin uusi terminaali avataan ja olimmekin  siellä ensimmäisten asiakkaiden joukossa. Kaikki näytti hienolta ja uuden puun ja materiaalin tuoksun aisti selvästi. Henkilökunnallekin kaikki oli vielä uutta ja esimerkiksi oven avaamista pohdittiin isommallakin porukalla. Onneksi ovi laivaan sitten avautui. Maihinnousukortit sai näppärästi automaatista ja liukuportailla pääsi ylös isoon aulaan, jossa oli muutamia penkkejä. Kävelymatka laivaan oli todellakin vain se 60 metriä, joten erittäin näppärä laivaannousu kyllä oli.


Suunnistimme suoraan aamupalabuffettiin kannelle yhdeksän, jossa oli hienot merinäkymät. Aamupalaa sai buffetissa jo klo 10 ja olimmekin melkein ehtineet syödä, kun laiva lähti. Kylläpäs sitä  oli monenmoista herkkua tarjolla. Nyt oli arkipäivä eikä niin paljon matkustajia, joten homma toimi suurin piirtein. Joku oli varannut useamman pöydän ,eikä koskaan ilmestynyt paikalle, joten osa ihmisistä joutui hieman etsimään vapaata pöytää. Jatkoa ajatellen olisi suotavaa, että ottimia olisi kummallakin puolella linjastoa. Nyt ihmiset kulkivat kahta puolta tiskiä ja pallottelivat ottimia, mikä hidasti ruoan saamista. Leivät olivat vähän erikoisessa kohdassa, joten ei oikein tiennyt, miten niitä olisi jonottanut. Tarjolla oli puuroa, jugurttia, marjoja, jäisiä hedelmiä, monenlaista leikkelettä ja juustoa ja lämpimällä puolella jopa papuja ja taisi olla sieniäkin. Lihapullia otin muutaman ja karjalanpiirakankin. Tankkasimme sen verran hyvin, että pärjäsimme aamupalalla monta tuntia.


Poffertjes [pufetshes]
En ole missään Suomessa nähnyt aiemmin hollantilaisia poffertjes-lettuja, mutta täälläpä niitä olikin aika pullakkoina versioina. Ostin aikoinani Hollannista pannun ja taikinapullon, mutta en ole vuosiin tehnyt näitä pikku lettuja, nyt maistelin pari hillon kera. Hollannissa lettu syödään voin ja tomusokerin kera. Hyvälle lettuset maistuivat. Mieheni söi tavanomaisen muna-aamiaisensa, viisi kananmunan valkuaista ja vielä munakasta siihen lisäksi :).

Ostin matkan itse alennusmyynnistä ja TallinkSiljan joulualennus oli voimassa vielä tällä matkalla, joten yhdelle hengelle hinnaksi tuli vain 30 euroa + ruokailut arkipäivänä, viikonloppuna hinta on luonnollisesti suurempi. Ei tullut  kovin kalliiksi lomamatkaksi :):



Suurin osa matkustajista istui kannella, jossa oli mukavasti latauspistokkeita. Jätimme takit kaksi euroa maksaneeseen tavaransäilytystilaan ja kaduin puolen tunnin jälkeen,etten ottanut lämmintä huiviani harteille, sillä laivassa oli aika kylmä. Iso matkalaukku ei mahdu mitenkään säilytystilaan, joten jos laivalla menee Tallinnaan yöksi, niin laukkua pitää pitää mukana, jos ei ole autolla liikenteessä. Itse asiassa säilytystila oli niin kapea, että en uskalla luvata, että pienikään laukku siihen mahtuisi.

Megastar oli sisustettu aivan eri tavalla kuin monet edeltäjänsä. Puutarha on lämpimään aikaan varmasti suosittu paikka. Siellä oli viherkasveja, tuoleja ja penkkejä. Talviaikaan siellä oli kyllä infrapunalämmittimiä, mutta emme niistä huolimatta jääneet viileään, vaan suunnistimme sisätiloihin.

Laiva on oikeastaan iso ruokailu- ja ostoskeskus. Myymälä on kahdessa tasossa ja siellä on jos jonkinmoista tavaraa, korua, hajuvettä ja kosmetiikkaa, vaatetta, alkoholia ja karkkia tarjolla. Ensimmäistä kertaa näin osaston myös lemmikeille ja tavaraa olikin ihan mukavasti tarjolla. Tällä kerralla ei ollut ostointoa, eikä oikein minkään tarvettakaan.

Nuorisolle oli pieni pelihuone, jossa oli ilmakiekkopeli ja pari  maksullista moottoriajoneuvopeliä. Lapsille oli oma leikkihuone.Viihde laivalla oli melkein minimissä, ilmeisesti on ajateltu niin, että laivalla syödään ja ostetaan. Paluumatkalla löysimme esiintyvän amerikkalaisduon, joka esitti tunnettuja lauluja. Heidän takanaan pyöri aika kiva videoesitys. PAFin peliautomaatteihin ihmiset laittoivat rahojaan mennen tullen ja yhdestä kansituolien lähellä olleesta lähti sen verran ärsyttävä ääni, että hermot meinasi mennä. Istuskelimme menomatkalla vajaat kolme varttia pelejä pelaten ja kännykkää ladaten, toki vara-akkukin oli minulla ladattuna mukana. Mukava lisä, että voi ladata kännykkänsä ja matkalipussa oli jokaiselle oma wifi-koodi. Merellä oli alkumatkalla jonkin verran pokemoneja, mutta sitten gps petti eikä pelaamisesta enää tullut mitään. Olin suunnitellut käyttäväni merellä insencen, koska kaikki sitä ovat hehkuttaneet, mutta pelin epävakaan toiminnan myötä päätin säästää sen tuonnemmaksi. Edellisellä laivamatkalla Tukholmaan en saanut peliä toimimaan laivalla ollenkaan, en tiedä, mikä hommassa mättää, sillä monet saavat laivalla todella erikoisia poksuja.

Lemmikkimyyntiä, olutkärryjä ja PAFin pelejä

Olen matkannu Starilla lahden yli muutama vuosi sitten ja Megastar oli paljon juhlavampi, olisin toivonut enemmän viihdettä, plussaa on se, että matka taittuu kahdessa tunnissa ja aikataulu piti hyvin kumpaankin suuntaan. Laiva lähti molemmilla kerroilla jopa hieman etuajassa. Henkilökunta olisi ehkä voinut olla hieman hymyilevämpää, itse käytin aina aitäh ja palun -sanoja, jotka opin kansalaisopiston viron kielen kurssilla vuosikymmen sitten. Minusta maassa kuuluu kiittää maan omalla kielellä, sen verran jokainen voi opetella, että osaa olla kohtelias.

Tulomatkalla kävimme syömässä buffetissa, jossa ei ollut kovin paljon muita. Olin hieman pettynyt 27 euron hintaiseen tarjontaan. Kana oli pieni etukoipi, liharuoka oli läskisen näköistä possua ja päivän kala turskaa, joten lämpimät ruoat jäivät aika vähälle. Jälkuruokatarjonta oli paljon vaatimattomampi Vikingin ja Serenadeen verrattuna, marjoja, jäätelöä ja muutama erilainen kakku, marmeladeja, marenkeja. Ihan paras oli mansikalle ja banaanille maistunut smoothie, joita santsasin. Tällä kokemuksella en menisi toista kertaa buffetpöytään, vaan söisin joko Tallinnassa tai sitten laivan muussa ravintolassa. Kieltämättä olin pettynyt, sillä buffetruokailu on aina ollut minulle yksi matkan kohokohtia. Syönnin jälkeen istuimme kuuntelemassa elävää musiikkia, harmi ettei laivalla ollut tanssilattiaa, sillä pieni discoilu tai pyörähtely olisi ollut kivaa matkan päätteeksi.

Auton jätimme satamaan ja päivän parkkimaksu oli 19 euroa. Autoin yhtä italialaista ja yhtä virolaista ostamaan lipun, toisella ei oma pankkikortti käynyt, onneksi hänellä oli toinen kortti, jonka automaatti huoli. Pieni piipahdus keskiaikaisessa Tallinnassa oli ihan mukava ja kiitokset Mariaanalle Miilan hoidosta :)

Lopuksi pieni kuvakavalkadi.

Duo lavalla, taustalla pyöri kiva video

Pakollinen hobune-kuva

Pallolamppu


Pelihuoneen ajopelit

Kiekkopeli nuorille

Urheilun ystävä pystyi seuraamaan ainakin jääkiekkoa

Aamuyhdeksältä terminaalissa oli tyhjää

Uusi terminaali on avattu
Matkan poksuanti oli ihan hyvä, sillä sain villinä pari Skarmorya, joka oli minulle uusi monni ja niiden lisäksi uusina pari Houndouria,  Sudowoodo ja toinen Hitmonchan, myöskin villinä. Ekan taisin saada munasta. Alkuperäisestä dexistä puuttuu enää Tangela, Dragonite ja Kabutobs, joka on neljää karkkia vaille käveltynä. Tallinnassa kävelimme varmaan kahdeksan kilometriä etupäässä vanhaakaupunkia ristiin rastiin, isolla torilla oli paljon monneja. Yhden uuden sain noiden edellämainittujen lisäksi evolvoitua ja taso nousi 29.ään eli ei ollut hukkareissu. Dragonite ei vieläkään osunut kohdalle, se onkin seuraava buddyni Kabuton jälkeen. Tamperelainen poika kertoi, että niitä saa lurella Pikku Kakkosen puistosta Tampereelta. Olen keväällä menossa katsomaan Näytelmä, joka menee pielee -esityksen ja silloin tähtäin on Pikku Kakkosen puistossa. Parille paikalliselle lapselle neuvoin, mistä sain Skarmoryn. Pokettajia oli jonkin verran liikkeellä, etupäässä suomalaisia.


Megastaria voi suositella hyvänä vaihtoehtona. Olin siis itse maksamalla matkalla ihan turistiluokassa kansipaikalla Club One -asiakkaana, minulla ei ollut pääsyä businesstiloihin, -loungeen eikä laivan ohjaustiloihin :).










sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Vuoteni 2016

Nappasin syöksykopin tuuttavani Maikun Fab Forty Something -blogista ja vastailen kysymyksiin. Saman jutun tein myös vuosi sitten.


1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Äkkiseltään tulee mieleen, että kävin Budapestissa, joka oli erittäin positiivinen yllätys. Kaunis kaupunki, jossa oli helppo liikkua, ystävällisiä ihmisiä, edullisia kulttuurielämyksiä ja maailman ihanin jälkiruoka, jota saa muistakin Jamie Oliverin ravintoloista. Vietimme siellä useamman päivän ystäväpariskunnan kanssa heti kesäkuun alussa loman alkajaisiksi.

Jamien pavlova


2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?

En tainnut tänäkään vuonna luvata mitään.Ensi vuodelle lupaan olla tekemättä töitä iltakuuden jälkeen - ellei ole jotain ihan pakottavaa kuten koeviikko tai yo-kirjoitukset.

Tässä vuosi sitten lupaamani asiat:


1) vähemmän työntekemistä, nämä 10-14 -tuntiset työpäivät saisivat vähentyä, vähempikin ylimääräinen homma riittäisi.
No vielä pitää kärvistellä tämä ja seuraavakin vuosi, sitten on saanut kerran kahlattua uudet kirjat läpi ja tehtyä kunnolliset kurssipohjat Moodleen. Ehkä se sit helpottaa. Päätin kuitenkin, etten tänä vuonna tee töitä klo 18 jälkeen kuin aivan poikkeustapauksissa kuten koeviikolla.

2) joku kiva reissu jonnekin kesällä ja syyslomalla
Kivoja reissuja oli kaksi, sillä kävimme myös Lapissa mieheni serkun ja ystävämme kanssa. Teimme pari vaellusta, miehet kävivät pyytämässä kalaa Inarissa ja illat pelasimme tuppea. Miesten ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun he olivat tilanteessa 0-48. Vain minun täysin typerä ajattelu - tai paremminkin se, etten ajatellut - pelasti heidät tuppeen joutumiselta. Minulla oli ajovuoro ja kaksi korttia kädessä ja tietenkin valitsin sen väärän. En muistanut sääntöjä kunnolla ja saimme siinä sanakahankin aikaiseksi, mutta hauskaa oli :)


3) 5-8 kilon painonpudotus
En muista, paljonko painoin, mutta tässä epäonnistuin. Elokuussa olin vielä tavoitteessa, mutta koko syksy oli yhtä alamäkeä :-(.


4) vieläkin enemmän hetkessä elämistä, mindfulnessia ja rauhoittumista
Alkuvuonna onnistuin, töiden alettua en, joten pieleen meni tämäkin.

5) kaappien perusteellinen raivaus ja turhasta tavarasta luopuminen ja sen hamstraaminen ja kodin uudistusprojekti, jota eilen ideoin ystävän kanssa.
Uudistusprojektin toteutimme itse asiassa uutenavuotena, jolloin vaihdoimme kahden huoneen järjestystä päittäin. Mieheni sai musiikki- ja pyöräilyhuoneen ja yksi makkareista muutettiin vierashuoneeksi. Tosin siellä vallitsee tällä hetkellä melkoinen kaaos, jonka kimppuun käyn joululomalla. Vaatekaapit sainkin siivottua, mutta muuten kaappiprojekti jatkuuuuu.....

Selfie-pelin kuva


3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Montakin uutta, sillä olen mukana useammassakin hankkeessa ja tutustuin moniin kollegoihin,. DigSkriv- hankkeessa tutustuin sekä opettajiin että opiskelijoihin ja yhdessä työstämme digitaalista kirjoittamista på svenska. Pidimme lukio-opejen palaverin Helsingissä Stockmannilla ja voi pojat, että meillä oli hauskaa :). Lokakuun alussa kävimme koira-asioissa vierailulla aivan ihastuttavan perheen luona, heti tuli niin kotoinen olo. Toivottavasti näemme jatkossakin :). Hannaan tutustuin paremmin, kun hän asui Lahdessa muutaman kuukauden, jatkossa näemmekin sitten kesäisin Suomussalmella.


4. Menetitkö ketään läheistäsi?

Ikävä kyllä nyt oli Skotin aika lähteä helmikuussa sateenkaarisillalle Viivin, Nooran, Juulian, Nellin ja Ritan seuraksi. Sen kunto huononi parissa päivässä niin, ettei mitään ollut tehtävissä. Ikäähän sillä oli kunnioitettavat 15,5 vuotta, mikä on sheltille pitkä aika. Olin kyllä useamman päivän murheen murtama ja viimeinen koiramme Miila suri vieläkin rajummin. Oli hirmuisen vaikeaa katsoa, miten Miila masentui aivan täysin, kun se jäi yksin. Ostin sille kaikenlaisia älypelejä ja yritimme aktivoida sitä monella eri tavalla, mutta se vain lähinnä makasi jossakin apaattisena. Kesti melkein puolisen vuotta, ennen kuin sen häntä alkoi heilua ja se otti leikkiasennon ensimmäisen kerran pitkään aikaan. Miila on elänyt koko ikänsä laumassa ja sen suru oli ihan selvästi huomattavissa. Skoti oli ihana koira, se otti aina kontaktia ja se oli aina iloinen, toista niin iloista koiraa en ole nähnyt. Sen silmät loistivat ja häntä heilui aina - no paitsi silloin, kun sen piti mennä autoon. Autoilusta se ei pitänyt.


<3 <3 <3 <3 <3

5. Missä maissa vierailit?

Tukholman risteilyllä kävin muistaakseni keväällä Serenade-porukan kanssa, Budapestissa ja Wienissä kesäkuussa, Norjan Kirkkoniemessä heinäkuussa ja lokakuussa kahdesti Espanjassa, ensin työmatkalla Barcelonassa ja sitten syysloman Mallorcalla. Joulun ja uudenvuoden välissä kävimme risteilemässä Tukholmassa (ja pääsin jälleen syömään sen pavlovan, vaikka se ei lounasaikaan varsinaisesti ollutkaan tarjolla).


Rautaverho House of Terrorin edessä



6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

Veriarvot olivat oikein hyvällä mallilla, kun ne viime viikolla katottiin, painoa saisi olla vieläkin vähemmän. Olen kyllä saanut kaiken, mitä olen halunnut ja tarvinnut, olen aika vähään tyytyväinen loppujen lopuksi.

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?


Tämä oli helppo - lauantai 21.5., jolloin juhlin isosti 50-vuotispäiviäni ison sukulais- ja ystäväporukan kanssa Heinolassa. Päivä oli ihan aurinkoinen, Suomi pääsi jääkiekkofinaaliin ja minulla oli ympärilläni melkein kaikki minulle tärkeät ihmiset, pidimme hauskaa, tanssimme, lauloimme, katsoimme mitä huikeimpia esityksiä ja herkuttelimme mahat täyteen mitä upeimpia luomuksia. Sitä päivää en unohda koskaan!


Luokkakaverini Timo työnsi tikarin pääni läpi, se vähän kyllä hirvitti :)

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Varmaan se, että minut valittiin yhtenä neljästä lukion ruotsinopesta DigSkriv -hankkeeseen ja sen lisäksi  lukiojohtaja halusi minut mukaan OPPA-hankkeeseen kehittämään arviointia.Terveyspuolella hyvät sokeri- ja kolesteroliarvot melko kaaoottisesta syksystä huolimatta. Ai niin, voitin koulumme Kahoot-kerhon kolmannen kerran peräkkäin ja pääsin Sibeliustalon lavalle lakittamaan ihanat ylioppilaani <3. Voi sitten vanhana leuhkailla, että olen ollut sielläkin ;).





9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Yksi ihmissuhde, jota en sen tarkemmin lähde tässä kertomaan. En jaksa enää hakata päätäni seinään, joten ei väkisin..... Olin mukana järjestämässä vuonna -66 syntyneiden luokkakokousta Iisalmessa ja olisin toivonut enemmän osanottajia paikalle. Meitä taisi olla vain alun toistakymmentä. Oli mukava nähdä ja vaihtaa kuulumisia ja kuunnella samalla Olavi Uusivirran bändissä soittavan Timo Kämäräisen virtuoosimaista taiturointia Raatihuoneella. Olisin toivonut, että se Lahdessa marraskuussa karannut chow chow olisi jo saatu kiinni.
Labor improbus omnia vincit - lapa innokkaasti omenoita vintille :)



10. Sairastitko tai loukkaannuitko?

Iso pettymys oli, kun en sitten päässytkään Norjaan kannustamaan Kaisa Mäkäräistä, vaan olin juuri silloin hiihtolomalla kotona kuumeessa. Se otti kyllä päästä ja isosti ja kävisi myös edelliseen kohtaan. Muita flunssia ei edes tainnut koko vuonna ollakaan. Olis tälle julisteelle ollut käyttöä. Sekin harmitti isosti, että Marialta jäi reissu myös väliin.



11. Mikä oli paras ostoksesi?

Ilmalämpöpumppu aivan ehdottomasti! Mieheni serkku Ossin kodinkonehuollosta Suomussalmelta asensi sen meille ja se on ollut jokaisen pennin arvoinen ja enemmänkin. Tupa lämpiää hetkessä ja koska meillä on sähkölämmitys, niin on todennäköistä, että sähkölasku pienenee talvella  merkittävästi ja pumppu maksaa itsensä takaisin. Toki lämmitämme pakkasilla takkaakin. Toivon, että yksi parhaista ostoksistani on miehelleni lahjaksi ostamani Hans Zimmerin sävellyskurssi sekä liput hänen konserttiinsa sekä Hartwall-areenalle että Wieniin. Ehkä hänen sävellysintonsa tästä taas lisääntyisi. Kolmas hyvä ostos oli 2or+byyat-laukku, jossa on  sekä näppärä ulkolokero lompakolle että kännykälle ja johon mahtuu iPad. Itse asiassa varmaan paras, no ainakin järkevin, mutta samalla myös karvain oli vuokratonttimme lunastaminen omaksi tällä viikolla. Hinta kirpaisi ja velka lisääntyi, mutta se oli järkevin ratkaisu. Kevytuntuvatakki ja tänään ostetut 7 euron flanelliolohousut ovat myöskin hyvät ja lämpimät.



Kiilopään huipulla


12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Tämän skippaan, koska se liittyy kohtaan 9 ja sanon, että Amerikan tulevan presidentin.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Matkoihin, laskuihin ja ruokaan. Mieheni maksaa talolainaa, minä otin kontolleni tuon tonttilainan. Säästään rahastoon 400 euroa / kk ja siihen menee myös osa.



14. Mistä ihan todella, todella innostuit?




Mieheni ja minun yhteisesityksestä juhlissani. Sitä oli kiva harjoitella yhdessä ja nautin, kun hän pääsi esiintymään, sillä loppujen lopuksi aika harva ystävistämme on kuullut hänen soittavan. Katsopa video ja nauti sinäkin :). Innostuin myös Peuran yoojoo-menetelmästä ja aika monistakin oppitunneista, joissa olen ollut ihan flow'ssa seuratessani opiskelijoiden ihanaa tekemistä ryhmissä ja sitä, kuinka he ovat löytäneet itselleen sopivimmat tavat oppia. Sitä on ollut kerrassaan mahtavaa katsoa. Rion olympialaisia seurasin myös aika ahkerasti, öitä en valvonut, mutta videolla on vieläkin lähetyksiä, jotka aion joskus katsoa. Suomalaisten menestys ei ollut kummoinen, mutta taso on maailmalla kova. Ai niin PokemonGo sai minut aivan valtaansa ja olen nyt tasolla 27, minulta puuttuu enää 13 ekan sukupolven poksua kuten Lapras ja Dragonite, useimmat puuttuvista saan kyllä kävelemällä, mutta en ihan kaikkia. Hauska hetki oli, kun osuin Lapras-jahtiin Lahdessa ja meitä juoksi varmaan viitisenkymmentä ihmistä sen perässä. Minua ei tärpännyt, monet sen saivat. Järjestin vaatekaapit KonMarin tyyliin ja annoimme monta jätesäkillistä vaatteita vastaanottokeskukseen. Olen kieltämättä luonteeltani hamsteri, joka mielellään säilyttäisi tavaraa, kun taas mieheni viskaisi sitä pois rankallakin kädellä.


15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Sama laulu kuin vuosi sitten eli Juha Tapion Eläköön, jonka ystäväni Elina ja tyttärensä Aino esittivät juhlissani. Sain kuulla laulun Juhan esittämänä sekä Lahden Iskelmä -festivaalilla että Mössö XXL-tapahtumassa. 



16. Viime kauteen verrattuna, oletko...

I onnellisempi vai onnettomampi: Onnellisempi, koska saan elää tässä ja nyt ja terveystulokset ovat olleet rohkaisevia. 

 II laihempi vai lihavampi: Samoissa mennään, elokuussa oli oikeinkin hyvässä kunnossa, mutta syksyn järjetön työmäärä ja 10-14 -tuntiset työpäivät veivät veronsa enkä käynyt kertaan punttisalilla.

III rikkaampi vai köyhempi: samoissa mennään, palkka on pysynyt samana viime vuodet.


17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Liikkuneen ja nukkuneeni pitemmät yöunet. Neljästä kuuteen tuntia ei riitä mihinkään, mutta minkäs teet, kun herää aikaisin eikä enää saa unta. Sama nousta tekemään moodlehommia, kun ne on kuitenkin itse tehtävä. Olisin halunnut lukea enemmän, lukuhaaste jäi ihan tyystin. En vain jaksanut lukea.


Zwift-pyöräilyä mieheni työ- ja musiikkihuoneessa



18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Töitä, tein niitä ihan liikaa. Olen tässä vaiheessa pitänyt  puolet koko vuoden tunneistani, mikä osaltaan selittää työmääräni eikä uudet oppikirjat ja opetussuunnitelma yhtään tehneet hommaa helpommaksi. 




19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Joulun 2015 olimme Suomussalmen asunnollamme, kävimme tuttavien ja sukulaisten luona, söimme ihanan joulupuffetillallisen Vanhassa Kurimossa ja otimme rennosti. Ehdimme myös nähdä Teatteri Retikan hauskan joulurevyyn ja käydä Kauneimmissa joululauluissa Suomussalmen kirkonkylän kirkossa. Juhannusaattona olimme kollegani luona ja pelasimme visoja, teimme ruokaa ja saunoimme. Oli oikein mukava päivä. Juhannuspäivänä lähdimme Suomussalmelle ja oli aika rauhallista ajella pohjoiseen.  Joulun 2016 vietimme ihan kotona leppoisissa tunnelmissa. Leivoin karjalanpiirakat ja tein porkkana- ja lanttulaatikot sekä kaksinkertaisen annoksen Paraisten pipareita. Loma alkoi vasta aatonaattona, joten aikaa jouluvalmisteluihin jäi aika vähän.

Jouluaattoateriani



20. Rakastuitko kauden aikana?

Olen joka päivä rakastunut mieheeni, sillä hän on minulle täydellinen kaikin puolin. Olen ollut koko syksyn täystyöllistetty ja todella väsynyt ja hän on pyörittänyt arkea enemmän kuin kiitettävästi, jotta olen saanut levätä, kun olen pitkät työpäiväni lopettanut.


21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?

Brittien X-Factoria katsoin suorana  iPadillani melkein alusta asti ja jännäsin Saaran puolesta. Urheilua, etenkin  ampumahiihtoa ja pesäpalloa katsoin myös, olympialaisia paljon ja joitakin elokuvia. Meillä näkyy hirmuinen määrä kanavia ja elokuvia tulee katsottua aika ajoin. 

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Luin vain kolme kirjaa, mikä oli rimanalitus. Voihan Wilson, joka kertoo Wilson Kirwasta oli oikein kiva, Iiro Rantalan Nythän sen voi jo kertoa oli myös kiva ja hauskakin. Oli mukavaa uppoutua musiikkimestarin sekä urheilijan elämänvaiheisiin ja Urheilutoimittajien kootut sattumukset oli myös täynnä kivoja kertomuksia, joten en osaa näistä valita. Kaikki olivat hyviä.


24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Juha Tapion Eläköön, josta tuli heittämällä yksi lempikappaleistani ja SongPop2, jota pelaan liki päivittäin. Meillä on  veljeni ja Shannon V:n kanssa kovia vääntöjä, Apelle ja nuorisolle häviän aina, koska heidän genrensä on aivan erit kuin minun.






25. Mitä halusit ja sait?

Isot ihanat synttärijuhlat, uuden tabletin, digipianon ja PokémonGossa tavoite oli taso 25, pääsin tasolle 27.





26. Mitä halusit, mutta et saanut?

Eipä tule äkkiseltään mieleen muuta kuin  Golem, Lapras ja Dragonite PokémonGossa :D. Minulta puuttuu enää 10 alkuperäisen pokedexin poksua. Kerran olin 50 muun kanssa Lapras-jahdissa Lahden keskustassa, mutta en löytänyt koko otusta. Dragoniteä ja Golemia pääsin heittämään kerran ja sitten ne ottivat Ritolat ja häipyivät. Vaporeoneja sain pari, tosin isommalla cp.llä.





27. Mikä oli vuoden paras elokuva?

Matt Demonin Yksin Marsissa, joka vei mukanaan ihan täysin ja Passengers, joka oli veikeä, joskin hieman surullinenkin. Sen sanoma on jokaiselle sopiva - nauti tästä hetkestä ja siitä, mitä Sinulla on.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?

Täytin 50 ja sehän oli vapaapäivä. Leivoin muistaakseni karjalanpiirakat viikonlopun juhliini. Mieheni teki minulle unelma-aamiaiseni. Hän paistoi lettuja ja tarjoili niitä hillon ja kermavaahdon kanssa. 


Aamiainen klo 7.15




29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman?

Se, ettei korvani olisi alkanut suhista joulukuussa. Hermot meinaa mennä, kun nukahtaminen on niin vaikeaa ja se, että se chow chow ja sukulaisen uutena vuotena karannut koira olisi löydetty. Huoletti niin kamalasti se, miten ne pakkasessa selviävät kuoliaaksi paleltumatta. Etenkin se alusvillaton kaveri, jolla on pikku pakkasellakin toppaloimi päällään.

31. Mikä piti sinut järjissäsi?

Mieheni, joka on suurin tukijani ja tsempparini ihan kaikessa. Hän ajattelee aina parastani ja on minulle se vakka tai kansi, joka sopii kaikin puolin täydellisesti. 

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?

En "himoitse" mieheni lisäksi yhtään ketään. Olli Herman saa aina iloiseksi. Olen yhä liikuttunut hänen tsemppiviestistään, silloin kun sairastuin munuaissyöpään, mutten häntä mitenkään himoitse :D.




33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?

Trumpin valinta USA:n presidentiksi. Miten kokonainen kansakunta voi mennä noin halpaan?

34. Ketä kaipasit?

Shelttejäni Ritaa ja Skotia, joiden kuolema sai monesti kyyneleet silmiin.


Skoti <3


35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

Vähän huonosti aseteltu kysymys.... Miten voi arvioida ihmisten parhautta? Jukka on lahjakas,  osaava, auttavainen, iloinen ja jotenkin sukulaissielu. Hanna on mukava, lahjakas ja osaava samoin kuin useat uudet tapaamani kollegat. Heinin työteliäisyyttä ja lahjakkuutta ja idearikkautta ihailen suunnattomasti.

36. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?

Monet ystäväni, jotka tulivat juhlimaan minua pitkienkin matkojen päästä ja ne, jotka peruivat tulonsa jopa samana päivänä. 



37. Mitä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteiksi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia vaan henkilökohtaisia tavoitteita. 

1. Enemmän liikuntaa ja kehonhuoltoa - venyttelyä ja puntteilua - sekä veden juomista.
2. Parempaa syömistä, jotta verensokerit olisivat aisoissa eli enemmän kasviksia ja vähemmän herkkuja.
3. Enemmän musiikkia ja soittoa, sillä ne tuovat iloa elämään
4. Saada Pokedexi täyteen gen1-osalta ja päästä tasolle 30.
5. Nauttia enemmän jokaisesta päivästä ja pystyä nukkumaan paremmin. Näillä 3-6 tunnin unilla ei jaksa.



Lempipaikkani Kaunisniemi Suomssalmella 



Oikein mukavaa alkanutta vuotta 2017 Sinulle :)