sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Lontoon matkalla kesälomalla

Kirjaanpas vähän ylös viimekesäisen Lontoon matkamme muisteloita, ennen kuin ne unohtuvat. Olimme kesäkuussa viisi päivää reissussa. Lensimme Norwegianin superhalvoilla aamulennoilla Gatwickiin, josta menimme EasyBusilla päätepysäkille lähelle hotelliamme, joka oli Earl's Courtissa.. Pienen kävelymatkan jälkeen ajoimme muutaman metropysäkin, jonka läheisyydessä viktoriaaninen K+K George sijaitsi. Varasin sen Booking.comin kautta, kuten olen varannut lähes kaikki hotellit reissuillemme. Jos varaat EasyBusin, niin pysäkki on hieman lentoaseman ulkopuolella, se on aika helppo löytää. Bussi on itse asiassa pakettiauto ja matka-aika on huomattavasti nettisivuilla mainittua pidempi. Paluumatkalla olimme jo pienessä paniikissa, että miten ehdimme koneeseen, mutta kaikki meni tosi jouhevasti, sillä lähtöselvityksessä ei ollut kuin yksi porukka ennen meitä ja sitten vain liukuportaat ylös ja olimmekin  lähellä lähtöporttia. Kannattaa myös ottaa huomioon ajankohta, jolloin on liikkeellä ja moottoritien liikenne, onneksi ei sattunut mitään onnettomuuksia, jotka olisivat hidastaneet matkantekoa. Sen päätimme, että seuraavalla kerralla menemme junalla ja seuraava kerta onkin jo tulevalla hiihtolomalla.

Ennen hotelliin menoa söimme läheisessä Nando's ravintolassa kana-annokset, joita itse asiassa tuli syötyä useampiakin. Maissintähkä, salaatti, kanat, riisi ja bataattimuussi eivät tulleet kalliiksi, tosin ne vahvat piri piri mausteet jätin ottamatta annokseeni.


Meillä oli kaksi painopistettä tällä kulttuurihenkisellä matkalla, musikaalit ja museot. Olimme varanneet kolmet liput Suomesta ja Aladdinin liput varasin kännykällä edellisenä päivänä hotellilla. Ensimmäinen esitys oli South Parkin tekijoiden uskontoon melko satiirisesti suhtautuva The Book of Mormon  Esitys oli teknisesti hyvin toteutettu ja laulut olivat mukaansatempaavia. Juoni lyhykäisyydessään on se, että  joukko mormoninuorukaisia on lähdössä lähetystyöhän ja pari heistä lähetetään Ugandaan, jossa sitten sattuukin yhtä sun toista.  The Book of Mormon on saanut yhdeksän Tony-palkintoa mm. parhaan musikaalin palkinnon. Näyttelijät olivat käsittämättömän taitavia ja tässä pieni klippi esityksestä.




Seuraavana iltana kävimme katsomassa Lyceum Theatressa   mm. Hans Zimmerin ja Elton Johnin  säveltämän Leijonakuninkaan, joka oli aivan uskomattoman upea lavasteineen, esittäjineen ja erityisesti eläimineen, joista saa jonkinlaisen kuvan tästä videosta. Tekninen toteutus oli ihan käsittämätön, eri eläimet olivat niin todentuntuisina näyttämöllä ja yleisönkin joukossa Näyttelijöillä oli kepeistä liikuteltavia eläinhahmoja, joiden sisällä he itse olivat. Kirahvit liikkuivat pitkien keppien varassa huojuen, suu auki ällistyksestä sitä vain katsoi. Hauska lintuhahmo jäi erityisesti mieleen kirahvien ohella. Poppanainen oli mielettömän upea laulaja, joka naksautteli xhosan (?) kieltä sujuvasti. Tästä linkistä voit kuulla hänen väkevän tulkintansa. Olin aivan haltioitunut suurimman osan ajasta ja luulenpa, että käyn katsomassa esityksen vielä toisenkin kerran, sen verran suuren vaikutuksen se minuun teki.


Kolmas esitys oli paremminkin rytmillinen Stomp, jossa mielettömän rytmitajuiset esiintyjät tekivät rytmiä kaikista mahdollisista esineistä kuten ostoskärryistä, tynnyreistä, hiekasta, koripalloista, sytkäreistä ja harjoista. Esityksessä yhdisteltiin tanssia ja se oli myös hauska ja yleisökin pääsee mukaan käsientaputusosiossa.  Yhdessä vaiheessa esiintyjät kulkivat köysien varassa pitkin takaseinää ja kolkuttelivat milloin mitäkin esineetä. Valitettavasti Stomp loppuu tammikuussa 15 vuoden esitysten jälkeen. Maailmanlaajuisesti esityksen on nähnyt yli 12 miljoonaa ihmistä. Tässä videossa esityksen alku

Minä kävin yksinäni (koululais)päivänäytöksessä vielä katsomassa Aladdinin, jonka kohokohtia oli lentävä matto, joka näkyy myös tällä  Aladdin esittelyvideolla. Aladdinin musiikki oli paikoitellen tarun tapahtuma-ajankohtaan nähden minusta hieman liian nykyaikaista swingiä. Lapset nauroivat ja kiljuivat esityksen aikana ja heidän reaktioitaan oli mukava seurata. Lampun henki putkahteli lattiasta esille ja hän oli melkoinen hupiveikko. Puvustus oli jälleen kerran upea, tässäkin esityksessä oli n 350 erilaista pukua ja niissä oli Swarovskilta tilattuja kristalleja ja muita koristeita.


Lähdemme hiihtolomalla Lontooseen uudestaan ja mietin aika kauan, mitä katsoisimme. Phantom of The Operaa harkitsin pitkään, mutta legendaarinen The one and only Ramin Kamirloo ei enää ole esiintymässä siinä, joten se sitten jäi. Näimme Karimin televisiossa ja erittäin kriittisen ja tarkan sävelkorvan omaavan mieheni mielestä hän oli niin täydellinen, että on vaikeaa kuvitella jonkun pystyvän samanlaiseen suoritukseen. Olen koittanut seurata hänen esiintymisiään, mutta vielä ei ole sopivaa kohdalle osunut. Jos Ramin ei ole Sinulle tuttu, niin tästä linkistä voit kuunnella Opperan kummituksen tunnetuimman laulun Raminin ja Sierra Boggessin esittämänä. Päädyimme katsomaan Leijonakuninkaan toisen kerran, Matildan, Thrillerin ja Wickedin, jonka näimme Helsingissä vuosia sitten.

Museopuolella kävimme British Museumissa ja Victoria and Albert Museumissa sekä Science Museumissa, jossa näimme mm. Stephensonin  Rocket-veturin.



 Tässä veljentytölleni dinosauruskuva :). Hän sai tuliaisiksi piparikakkumuotit, jolla voi tehdä kolmiuoloitteisen dinosauruksen ja dinoista kertovan elokuvan.


Victoria ja Albert Museossa on mielettömästi kaikkia hienoja esineitä, joista katselimme vain murto-osan.


Tämä joutsen oli minusta kaunis

Meikeläisen skolioosikorsetti oli aikoinaan paljon leveämpää mallia :D

Kaunis astia tämäkin

Onneksi muoti on muuttunut - mahtuu kulkemaan ovista paremmin



Akseli Gallen-Kallelan Keitele-järvestä maalaama taulu " Lake Keitele"

Olimme reippaina menossa aamusta iltaan, joten ehdimme nähdä tavallisimmat nähtävyydet. Westminster Abbeyn kohdalla iski pihiys ja jätimme menemättä sisälle, Towerissa taisi olla niin pitkät jonot, että skippasimme sen, mutta London Eyen jonotusaika oli todella lyhyt ja siellä kävimme katsomassa maisemia.

Big Ben yläilmoista kuvattuna

Hyde Parkia

London Eyen "koppi"

Säkkipilli <3

Tower



Booking-comilta tuli vähän ennen lähtöä sähköposti, jossa oli alennushintoja moniin kohteisiin. Halusin käydä Ripley's Believe It Or Not -museossa, sillä katsoin lapsena sitä ohjelmaa televisiosta. Sinne olikin aika roima alennus. Museossa oli kaikenlaisia erikoisuuksia kuten kolmijalkainen kukko ja kaksipäinen karitsa.



Taidepuolella oli vaikka mistä materiaaleista tehtyjä töitä.


Tässä maailman suurin mies  272-senttinen Robert Wadlow , jonka rinnalla me näytimme ihan kääpiöiltä.



Toki piti käydä Harrod'sillakin, mutta siellä olo oli sellainen, etten ihan kuulu joukkoon. Tavaratalossa on yli 300 osastoa ja kävimme muutamassa. Hinnat olivat korkeat.


Kaunis aula

Leivoksia

Julkkisten kuvia nimmareineen ja tavaroineen oli myynnissä

Pelén pelipaidan olisi myös voinut ostaa 
Sää suosi, kertaakaan ei satanut. Kävin pari kertaa Oasiksen kaupoissa ja ostin tuliaisia koirahoitajille. Huoneessamme oli jääkaappi, joten ostimme iltapalaa hotellin lähellä olevasta Marks & Spencer -kaupasta. Syömässä kävimme yhdessä pihviravintolassa Piccadillyn lähellä ja Jamie's Italian -ravintolassa. Harmi, ettei marenkikakku enää ollut ruokalistalla.




Odotan jo innolla ensi viikon reissua. Kerropa suosituksiasi siitä, missä voisimme päivällä käydä?

maanantai 16. lokakuuta 2017

Blogihaaste

Erinäisten terveysongelmien parissa painiessa blogihiljaisuutta on kestänyt jo aika kauan. Energia on mennyt nyt ihan muihin asioihin jo pidemmän aikaa ja kirjoittaminen ei ole edes käynyt mielessä. Viime syksynä korvassani alkoi yhtäkkiä kuulua sydämen tahdissa oleva suhina, joka pisti koko elämän sekaisin, koska en saanut kunnolla nukuttua. Nyt kiitos fysioterapian ja hieronnan, tilanne on ollut jo usean kuukauden parempi, mutta täysin äänetön korva ei vieläkään ole.

Nyt halusin kuitenkin napata Marjukan Fab Forty+ Something -blogissa olleen haasteen ja tässäpä vastaukseni kysymyksiin.

Kamalin ruoka:

En syö sisäelimiä, maksaa, munuaisia enkä sieniä enkä muitakaan meren erikoisuuksia. Vuosi sitten Espanjan kv-vaihdossa oli pakko maistaa mustekalaa, mutta naamioin sen niin hyvin riisin sekaan, että se meni nielemällä alas. Puuroja olen lapsena syönyt pakolla niin, etten enää syö kuin riisipuuroa. Alakoulussa inhosin mykyrokkaa ja sipattia, toinen on tehty verestä ja jauhoista ja toisessa oli puuron seassa jotain läskinpaloja.

Herkkuruoka:

Lahtelaisen El Toro -ravintolan Härkää El Toro, jossa on pihvin lisäksi viipaleperunat, café de Paris grillivoi, punaviinikastike ja parsakaalia ja porkkanaa.  Kuinkahan monta annosta olen 22 vuoden aikana näitä syönyt, toistasataa varmasti ja vain yhden kerran palautin pihvin takaisin keittiöön, koska se oli liian raaka. Lohesta ja kanasta pidän myös, lapsena herkkuani oli perunavelli voisilmän kera.



Aiheeseen liittyvä kuva




Kahviherkku, jolle sanon ei:


No niitä ei kyllä ole juurikaan tullut vastaan. Itse asiassa eilen Tampereella kävimme Hans Välimäen ravintolassa Masussa ja siellä oli jotain vihreää pannacottaa, joka jäi syömättä. En osaa sanoa, oliko siinä vihreää teetä vai mitä, mutta se oli pahaa. 



Kahviherkku, jolle sanon kyllä:

Järkiään kaikki herkut, sillä olen ihan hirveä herkkusuu ja aina tykännyt makeasta. Ihan parasta on marenkikakku, mangojuustokakku bastognekeksipohjalla ja Tarkkasen Helin tekemä tiramisu. Omar-munkkejakin menee helposti yksi päivässä. Minun on todella vaikeaa vastustaa herkkuja, mistä verensokeri ei tietenkään tykkää. Vähemmällä määrällä ja lisäämällä liikuntaa asian saa pidettyä kontrollissa aika hyvin.


Hopeahääpäiväjuhlien kakku




Telkkariohjelma, jota en katso:

En ole katsonyt yhtään jaksoa Game of Thronesia, olisi varmaan pitänyt ja joskus sen vielä katsonkin. Paljon muitakin ohjelmia on, joita en ole katsonut. Nykyään telkkaria tulee katsottua paljon vähemmän kuin ennen. 



Telkkariohjelma, jonka katson:

Saa nauraa, mutta Kauniit ja rohkeat äänitän yhä ja katsonkin sen lähes päivittäin. Olen katsonut sarjaa lähes sen alusta asti ja katson yhä. Sohvaperunat on aivan ihana, Skamin katsoin kesällä Areenasta muutamassa päivässä putkeen ja nyt on menossa Silta. Urheilua katson tietenkin tosi paljon ja Vain elämää edellinen kausi oli aivan helmi!



Inhokkisää:

Jäätävä tihku, lumipyry ja kaatosade, kun on koiran lenkitysaika. Onneksi Miila on niin fiksu, että se tekee huonolla säällä tarpeensa tuohon kotipihan ojaan ja haluaa sisälle välittömästl.

Lempparisää:

Kaunis keväinen päivä, kesäpäivä ja ilta, kun on reilut parikymmentä astetta ja aurinkoista, pidän kyllä maaliskuisista aurinkoisista talvipäivistäkin, kunhan pakkasta on sopivasti.


Kamalin musiikki:

Punk, Haloo Helsingin Ellin ääntä en kestä kuten en M.A Nummisen, J. Karjalaisen enkä Sanninkaan. Kanava kääntyy välittömästi, jos noita radiosta tulee - niin ja Eppuja en myöskään kuuntele kuin joskus mieheni mieliksi. Muutoin olen aika kaikkiruokainen musiikin suhteen. Harmi, ettei kysytty lempimusiikkia :).



Kamalin aika vuorokaudesta:

No se aamuyö, kun herää ja tajuaa, että on herännyt eikä enää saa unta ja yöunet jää neljään viiteen tuntiin. Liian tuttua tämän viime vuoden aikana.




Paras aika vuorokaudesta:

Ilta, kun olen saanut kaikki työt tehdyksi ja rojahdan sohvalle, laitan videotykin päälle ja katson jotain kivaa elokuvaa tai sarjaa mieheni kanssa yhdessä. 


Tästä menetän hermot:

Kun netti ei toimi tai on nälkä ja ruoan saaminen kestää. Onneksi olen oppinut jo ennakoimaan tuon asian ja yritän syödä edes jotain, ennen kuin ne hermot menevät. 



Tästä rauhoitun:

Pilates ja mindfulness, luonnossa kävely ja kauniin maiseman katsominen.



Lempimaisemani Suomussalmelta Kaunisniemi

Huonoin mieliala:

Kun en ole saanut unta tarpeeksi ja/tai on nälkä.

Paras mieliala:

Urheilusta, kulttuurista, musiikista, teatterista, hyvistä ystävistä saan hirmuisesti energiaa ja hyviä fiiliksiä. Susijengin peli Puolaa vastaan, kun viimeisen minuutin aikana joukkue otti yhdeksän pisteen eron kiinni oli jotain käsittämätöntä, sellaista fiilistä saa harvoin kokea. HU-huuto islantilaisyleisön kanssa oli myös mieleenpainuva, etenkin se ensimmäinen kerta, kun koko yleisö osallistui. Mieheni saa minut hyvälle tuulelle ja osaa piristää ankeina päivinä, siitä hänelle kiitos <3.



Bilbaosta AUUUUUU!



Kodin turhake:

Mikähän se voisi olla? Ei ihan äkkiä tule nyt mieleen muuta kuin se kahvinkeittokapselilaite, jota mieheni ei enää käytä, minä en juo kahvia enkä teetä, joten minulle se vekotin on tarpeeton.





Paras tavara:

Videotykki, grillikota (onko se tavaraksi laskettava?), palju ja ilmalämpöpumppu, jolla tuvan saa lämpimäksi muutamassa minuutissa. Pädi ja tietokone toki myös.



Vaatteet, joita en suostu laittamaan päälleni:

Liian lyhyet mekot tai hameet. Nahkahousuja en varmaan myöskään laittaisi. Farkkuja minulla on ollut elämässäni kahdet, en pidä niistä.


Vaatteet, joissa viihdyn:


Mekot, väljät lökäpöksyt ja t-paita tai trikoopaita. 



Haju, jota en kestä:

Haju- ja partavedet ihan yleensä, tupakka ja vanha viina, hiki.


Paras tuoksu:

Vastaleivottu pulla! Kielo ja ruusu, saunavasta ja terva, metsä sateen jälkeen.



Kamalin luonteenpiirre ihmisellä:

Jos  vain yksi pitää mainita, niin suvaitsemattomuus.



Mukavin luonteenpiirre:

Huumorintaju, uskollisuus.



Haasteen saa napata se, ken haluaa itseään ja meitä muita viihdyttää :)




















sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Näytelmä joka menee pieleen Tampereen teatteri

Kolmas kerta toden sanoi, sillä jouduin myymään kavereilleni kahdesti liput Tampereen teatterin esitykseen Näytelmä joka menee pieleen. Tällä vikallakin kerralla olisi ollut sukulaiskutsu, mutta koska olin varannut hotellinkin, niin jätimme juhlat väliin ja menimme teatteriin. 
Matkalla hotellille sain napattua Dragoniten villinä ja sekös mieltä lämmitti! Kävimme uimassa ja saunassa, lenkitimme Miilan, joka on jo konkari hotellikoira ja läksimme seuraamaan Tapparan mestaruusjuhlia. Keli oli karu, vettä ja räntää satoi ja oli jäätävän kylmä. Väkimääräkin oli paljon odotettua pienempi, mutta faneja oli jonkin verran kannustamassa. KalPan vankkumattomana kannattajana nämä juhlat nyt eivät niin hirmuisesti kiinnostaneetkaan. Sain teatterilta tekstiviestin, että kannattaa tulla julkisilla paikan päälle jääkiekkojuhlien takia ja niinpä ajelimme bussilla keskustaan.



Kävimme haukkaamassa subit ja Munkkikahvilan munkin ennen esityksen alkua. Varttia ennen joku nainen etsi koiraa, olin silloin vessassa ja taisipa hän etsiä koiraa sieltäkin. Menimme istumaan ja näyttämöllä hyöri tämä samainen nainen miehen kanssa korjailemassa lavasteita, jotka hajosivat millloin mistäkin. Yleisöäkin pyydettiin avuksi ja Duran Duranin levykin oli kateissa.



Saimme nähdä Polyteknisen Draamaseuran esittämän murhanäytelmän Murha Havershamin kartanossa ja nimensä mukaisesti KAIKKI, mikä voi mennä pieleen, meni pieleen. Valehtelematta sanon, etten ole koskaan nauranut niin paljoa missään esityksessä. Mahalihakset olivat ihan kipeät jo väliaikaan mennessä ja toisella puoliajalla meno vain kiihtyi. Näyttelijätyö oli aivan loistavaa, Mari Turunen oli niin upea avustajan roolissaan. En halua paljastaa juonta, mutta mm. seuraavanlaisia mokauksia näytelmässä oli: kaatuilua, väärään aikaan näyttämölle poukkoilua, vuorosanojen unohtamista, lavasteiden hajoamista, väärien vuorosanojen sanomista, näyttelijöiden sairastumista, laitteiden ja kalusteiden hajoamista, avustajan nukahtamista, vääriä ääniefektejä ja väärää valonsuuntausta muutamia mainitakseni.

Tätä farssikomediaa on esitetty myös Oulussa ja syksyllä se esitetään Kouvolassa. Tampereellakin on muutamia näytöksiä. Tämä monta erilaista palkintoa saanut näytelmä on kantaesitetty Lontoossa ja voin suositella sitä lämpimästi. Toivottavasti Tampereelle tulee lisää esityksiä, niin saisin nähdä sen toisenkin kerran. Siitä riitti iloa pitkäksi aikaa.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Mieheni yllätys

Alkutalvella otin eräänä lauantaipäivänä pienet nokoset ja sillä välin keittiössämme oli käynyt taikuri. Kuivatavarakaapeista oli hävitetty kaikki vanhalla päiväyksellä olevat  mausteet, jauhot ja muut tavarat. Minä olen hamstraajatyyppi ja etenkin mausteissa meillä on hmmm maustepusseja 2000-luvun alkupuoleltakin, vaan eipä ole enää! Ahkera apuri oli hieman myllännyt ja heittänyt ylivuotiset tavarat pois.

 Kaiken huipuksi nukkuessani oli käyty kaupassa ja hankittu tilalle tuoreita tarvikkeita. Sen verran hyvin mieheni minut tuntee, että hän tiesi, että olisin nostanut äläkän, jos kaappi olisi ollut lähes tyhjänä. Ihanasti hän sitten loihti tuoretta tavaraa tilalle. Niinpä kaapissa on nyt aika lailla samanlaiset ja jopa samanmerkkiset elintarvikkeet, jotka olivat aiemmin vanhentuneina menneet roskiin. Kaikki hyllyt oli pyyhitty ja osaan oli laitettu paperia suojaksi. Ainoa mitä nyt on vähemmän on juuri ne mausteet, mutta niitäkin on aikalailla sama määrä, eksoottisemmat kuten rakuuna, puuttui, mutta sen sijaan nyt on sekä pomeranssinkuorta että piparkakkujauhetta. Muistissa oli, että eräänkin kerran on pitänyt lähteä joulun alla ostamaan pomeranssinkuorta piparitaikinaan. Nytpä meillä on sitäkin ensi joulua varten :). Näin hienolta kaapin sivuovi nyt näyttää.









Ei kun isot kiitokset Akille :)


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Yksi elämäni hienoimmista juhlapäivistä

Olin pökertyä, kun sain tammikuun lopulla tiedon, että Svenska Folkskolans Vänner -yhdistys  on myöntänyt minulle opettajastipendin. Sain kutsun tulla juhlalounaalle, joka lähetettiin suorana lähetyksenä SFV:n nettisivuilla.





Läksin aamujunalla Helsinkiin ja Lahdesta nousin erehdyksessä väärään junaan muutaman muun kanssa, sillä Pendolino oli myöhässä ja emme ehtineet junasta ulos, kun huomasimme olevamme väärässä junassa. Konduktöörille pisteet siitä, että hän kelpuutti toisen junan lipun.

Siniristilippu toivotti meidät hiljalleen heiluen tervetulleiksi Yrjönkadulle. Takit jätettiin alakerran narikkaan, vaihdoin pikkukengät jalkaani ja astelin portaita ylös tervetuliaismaljalle. Näin DigSkriv-hankkeessa mukana olevan Turun yliopiston professorin Sinikka Lahtisen ja ystäväni Karin Ihalaisen aulassa ja sovimme, että otamme toisistamme kuvia. Ilmoitustaululla oli pöytäpaikat nähtävillä, jotta osaisimme suunnistaa isossa salissa oikeille paikoille.




Istuin lahtelaisen Anna-Liisan vieressä ja ympärilläni oli neljä muuta opettajaa, joten juttelumme sujui jouhevasti. Olin etukäteen saanut ihan minuuttiaikataulun, joka oli pilkuntarkka kaikkinen viininkaatoineen ja muine osineen. Alkupalat oli katettu pöytiin valmiiksi ja jokaisella oli vielä oma nimikortti. Pöytiin oli siroiteltu juhlavuoden kunniaksi sinisiä ja valkoisia kukkia, niitä oli myös isoissa maljakoissa. Lohi maistui todella hyvältä. Pääruokana oli nautaa ja sekin annos oli aivan erinomainen. Tarjoilijat pitivät meistä koko ajan hyvää huolta. Koska en juo kahvia enkä teetä, niin pyysin saada mehua ja sainkin omenamehulasillisen jo pääruoan aikana. Yhdessä tuumin päätimme nauttia päivästä ja kustakin hetkestä täysin siemauksin. Tilaisuus alkoi kauniilla laululla Cavatina ja Cavata kuorot lauloivat När allt har krossats ja Aftonens sång -laulut.


Pääruoka


Vähitellen jännitys alkoi nousta ja ensimmäisen palkinnon 150000 euron Folkbildningsprisetin sai professori Göran Djupsund, joka piti koskettavan puheen, jossa hän otti esille muunmuassa sen, kuinka monet nuoret suomenruotsalaiset ovat muuttaneet Ruotsiin asumaan. Tämän jälkeen jaettiin monia muitakin palkintoja, joista Sinikka Lahtinen sai Christoffer Grönholmin 10 000 euron palkinnon ja Karin Ihalainen oli yksi Hagforsmitalin saaneista. Mitaliin kuuluu 2500 euron palkintosumma. Tilaisuuden loppupuolella jaettiin 5000 euron ruotsinopettajapalkinnot kahdeksalle opettajalle. Palkintoni perusteet olivat seuraavat: "Pauliina är en av de åtta svensklärarna i DigSkriv-projekt som började på hösten 2016. Syftet med projektet är att utveckla digitalt skrivande. Hon är en inspirerande och skicklig pedagog som alltid gör sitt yttersta för att få sina elever att prestera så bra som möjligt. Hon är en av de främsta lärarna som jobbar med Pekka Peuras individuella inlärningssystem, där var och en får studera i sin egen takt och på sin egen nivå. Hennes ansträngningar har fått eleverna att bli motiverade att lära sig svenska, och hennes studenter har uppvisat utmärkta resultat i studentskrivningarna." Palkintoraadissa olivat SRO:n puheenjohtaja Satu Pessi ja varapuheenjohtaja Seija Westerholm. Tapasin Sadun ennen tilaisuuden alkua ja yllätyksekseni hän tiesikin minut ja sanoi, että "kaikkihan Pauliinan tuntevat". Ilmeisesti aktiivisuuteni Facebookin ruotsinopettajien palstalla ja muutenkin oli tämän ilahduttavan lausahduksen takana. Saimme myös ihanat isot sinivalkoiset kukkalaitteet. Muut palkitut olivat Minna Aalto Kuopiosta, Iliana Gädda Kirkkonummelta, Päivi Kiviruusu Tampereelta, Anna-Liisa Lehtinen Lahdesta, Juha Pohja Espoosta, Suvi Rossi Saarijärveltä ja Maarit Talonen Ilomantsista. Jokaisen palkintoperusteet luettiin ääneen.



Karin Ihalainen piti aivan ihanan puheen, lähes kaikki pyyhkivät silmäkulmiaan ja saimme myös nauraa. Karin vertasi palkinnon saaneita Lahden hiihdon MM-kisojen urheilijoihin ja siihen, miltä heistä - ja nyt meistä palkinnonsaaneista tuntui - fantastiskt!

Sinikka Lahtinen ja Karin Ihalainen sekä päivän menu





Lopuksi jaettiin Caj Ehrstedtin palkinto suomenruotsalaiselle klassisen musiikin laulajalle, joka on alle 30-vuotias. Palkinnon sai Erica Back ja kuulimmekin hänen laulavan kaksi laulua tunnetun pianisti Folke Gräsbäckin säestämänä. En ole aiemmin päässyt kuulemaan klassista laulua ja olin aivan haltioissani siitä, miten Erica eläytyi jokaista ilmettä myöten lauluunsa.

Juhla päättyi  Johan Fridolf Hagforsin  säveltämään ja sanoittamaan yhteislauluun Modersmålets sångiin, joka kajahti salissa kerrassaan juhlavasti pianosäestyksellä. Tilaisuus oli juhlavin, jossa olen koskaan ollut. Edellisenä vuonna mukana oli ollut myös presidentti Tarja Halonen. Yleisön poistuttua otimme vielä muistoksi yhteiskuvia. Tilaisuus jatkui vielä noin tunnin verran ja tarjolla oli juomia ja pikkunaposteltavaa kolmannessa kerroksessa. Tulimme Karinin kanssa yhdessä junalla kotiin ja matka sujui oikein rattoisasti.

Tämä päivä jää kyllä ikuisesti mieleeni. Palkintosummasta sijoitin noin puolet pankissani rahastoon ja toinen puoli menee Järvelän perheen omaan huvirahastoon eli konsertteihin, urheilukisoihin ym.


 Linkissä on tallenne juhlasta.  Opettajien palkitseminen alkaa 1:05:58 ja minun vuoroni on 1:08:58 ja Karinin upea puhe, joka sai kaikki kyyneliin  ja on kuuntelemisen arvoinen 1:18:10.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Tallinkin Megastar

Megastar saapuu satamaan

Käväisimme pokemonjahtireissulla hiihtolomalla kisojen ainoana välipäivänä Tallinnassa. Kyselin etukäteen, milloin uusi terminaali avataan ja olimmekin  siellä ensimmäisten asiakkaiden joukossa. Kaikki näytti hienolta ja uuden puun ja materiaalin tuoksun aisti selvästi. Henkilökunnallekin kaikki oli vielä uutta ja esimerkiksi oven avaamista pohdittiin isommallakin porukalla. Onneksi ovi laivaan sitten avautui. Maihinnousukortit sai näppärästi automaatista ja liukuportailla pääsi ylös isoon aulaan, jossa oli muutamia penkkejä. Kävelymatka laivaan oli todellakin vain se 60 metriä, joten erittäin näppärä laivaannousu kyllä oli.


Suunnistimme suoraan aamupalabuffettiin kannelle yhdeksän, jossa oli hienot merinäkymät. Aamupalaa sai buffetissa jo klo 10 ja olimmekin melkein ehtineet syödä, kun laiva lähti. Kylläpäs sitä  oli monenmoista herkkua tarjolla. Nyt oli arkipäivä eikä niin paljon matkustajia, joten homma toimi suurin piirtein. Joku oli varannut useamman pöydän ,eikä koskaan ilmestynyt paikalle, joten osa ihmisistä joutui hieman etsimään vapaata pöytää. Jatkoa ajatellen olisi suotavaa, että ottimia olisi kummallakin puolella linjastoa. Nyt ihmiset kulkivat kahta puolta tiskiä ja pallottelivat ottimia, mikä hidasti ruoan saamista. Leivät olivat vähän erikoisessa kohdassa, joten ei oikein tiennyt, miten niitä olisi jonottanut. Tarjolla oli puuroa, jugurttia, marjoja, jäisiä hedelmiä, monenlaista leikkelettä ja juustoa ja lämpimällä puolella jopa papuja ja taisi olla sieniäkin. Lihapullia otin muutaman ja karjalanpiirakankin. Tankkasimme sen verran hyvin, että pärjäsimme aamupalalla monta tuntia.


Poffertjes [pufetshes]
En ole missään Suomessa nähnyt aiemmin hollantilaisia poffertjes-lettuja, mutta täälläpä niitä olikin aika pullakkoina versioina. Ostin aikoinani Hollannista pannun ja taikinapullon, mutta en ole vuosiin tehnyt näitä pikku lettuja, nyt maistelin pari hillon kera. Hollannissa lettu syödään voin ja tomusokerin kera. Hyvälle lettuset maistuivat. Mieheni söi tavanomaisen muna-aamiaisensa, viisi kananmunan valkuaista ja vielä munakasta siihen lisäksi :).

Ostin matkan itse alennusmyynnistä ja TallinkSiljan joulualennus oli voimassa vielä tällä matkalla, joten yhdelle hengelle hinnaksi tuli vain 30 euroa + ruokailut arkipäivänä, viikonloppuna hinta on luonnollisesti suurempi. Ei tullut  kovin kalliiksi lomamatkaksi :):



Suurin osa matkustajista istui kannella, jossa oli mukavasti latauspistokkeita. Jätimme takit kaksi euroa maksaneeseen tavaransäilytystilaan ja kaduin puolen tunnin jälkeen,etten ottanut lämmintä huiviani harteille, sillä laivassa oli aika kylmä. Iso matkalaukku ei mahdu mitenkään säilytystilaan, joten jos laivalla menee Tallinnaan yöksi, niin laukkua pitää pitää mukana, jos ei ole autolla liikenteessä. Itse asiassa säilytystila oli niin kapea, että en uskalla luvata, että pienikään laukku siihen mahtuisi.

Megastar oli sisustettu aivan eri tavalla kuin monet edeltäjänsä. Puutarha on lämpimään aikaan varmasti suosittu paikka. Siellä oli viherkasveja, tuoleja ja penkkejä. Talviaikaan siellä oli kyllä infrapunalämmittimiä, mutta emme niistä huolimatta jääneet viileään, vaan suunnistimme sisätiloihin.

Laiva on oikeastaan iso ruokailu- ja ostoskeskus. Myymälä on kahdessa tasossa ja siellä on jos jonkinmoista tavaraa, korua, hajuvettä ja kosmetiikkaa, vaatetta, alkoholia ja karkkia tarjolla. Ensimmäistä kertaa näin osaston myös lemmikeille ja tavaraa olikin ihan mukavasti tarjolla. Tällä kerralla ei ollut ostointoa, eikä oikein minkään tarvettakaan.

Nuorisolle oli pieni pelihuone, jossa oli ilmakiekkopeli ja pari  maksullista moottoriajoneuvopeliä. Lapsille oli oma leikkihuone.Viihde laivalla oli melkein minimissä, ilmeisesti on ajateltu niin, että laivalla syödään ja ostetaan. Paluumatkalla löysimme esiintyvän amerikkalaisduon, joka esitti tunnettuja lauluja. Heidän takanaan pyöri aika kiva videoesitys. PAFin peliautomaatteihin ihmiset laittoivat rahojaan mennen tullen ja yhdestä kansituolien lähellä olleesta lähti sen verran ärsyttävä ääni, että hermot meinasi mennä. Istuskelimme menomatkalla vajaat kolme varttia pelejä pelaten ja kännykkää ladaten, toki vara-akkukin oli minulla ladattuna mukana. Mukava lisä, että voi ladata kännykkänsä ja matkalipussa oli jokaiselle oma wifi-koodi. Merellä oli alkumatkalla jonkin verran pokemoneja, mutta sitten gps petti eikä pelaamisesta enää tullut mitään. Olin suunnitellut käyttäväni merellä insencen, koska kaikki sitä ovat hehkuttaneet, mutta pelin epävakaan toiminnan myötä päätin säästää sen tuonnemmaksi. Edellisellä laivamatkalla Tukholmaan en saanut peliä toimimaan laivalla ollenkaan, en tiedä, mikä hommassa mättää, sillä monet saavat laivalla todella erikoisia poksuja.

Lemmikkimyyntiä, olutkärryjä ja PAFin pelejä

Olen matkannu Starilla lahden yli muutama vuosi sitten ja Megastar oli paljon juhlavampi, olisin toivonut enemmän viihdettä, plussaa on se, että matka taittuu kahdessa tunnissa ja aikataulu piti hyvin kumpaankin suuntaan. Laiva lähti molemmilla kerroilla jopa hieman etuajassa. Henkilökunta olisi ehkä voinut olla hieman hymyilevämpää, itse käytin aina aitäh ja palun -sanoja, jotka opin kansalaisopiston viron kielen kurssilla vuosikymmen sitten. Minusta maassa kuuluu kiittää maan omalla kielellä, sen verran jokainen voi opetella, että osaa olla kohtelias.

Tulomatkalla kävimme syömässä buffetissa, jossa ei ollut kovin paljon muita. Olin hieman pettynyt 27 euron hintaiseen tarjontaan. Kana oli pieni etukoipi, liharuoka oli läskisen näköistä possua ja päivän kala turskaa, joten lämpimät ruoat jäivät aika vähälle. Jälkuruokatarjonta oli paljon vaatimattomampi Vikingin ja Serenadeen verrattuna, marjoja, jäätelöä ja muutama erilainen kakku, marmeladeja, marenkeja. Ihan paras oli mansikalle ja banaanille maistunut smoothie, joita santsasin. Tällä kokemuksella en menisi toista kertaa buffetpöytään, vaan söisin joko Tallinnassa tai sitten laivan muussa ravintolassa. Kieltämättä olin pettynyt, sillä buffetruokailu on aina ollut minulle yksi matkan kohokohtia. Syönnin jälkeen istuimme kuuntelemassa elävää musiikkia, harmi ettei laivalla ollut tanssilattiaa, sillä pieni discoilu tai pyörähtely olisi ollut kivaa matkan päätteeksi.

Auton jätimme satamaan ja päivän parkkimaksu oli 19 euroa. Autoin yhtä italialaista ja yhtä virolaista ostamaan lipun, toisella ei oma pankkikortti käynyt, onneksi hänellä oli toinen kortti, jonka automaatti huoli. Pieni piipahdus keskiaikaisessa Tallinnassa oli ihan mukava ja kiitokset Mariaanalle Miilan hoidosta :)

Lopuksi pieni kuvakavalkadi.

Duo lavalla, taustalla pyöri kiva video

Pakollinen hobune-kuva

Pallolamppu


Pelihuoneen ajopelit

Kiekkopeli nuorille

Urheilun ystävä pystyi seuraamaan ainakin jääkiekkoa

Aamuyhdeksältä terminaalissa oli tyhjää

Uusi terminaali on avattu
Matkan poksuanti oli ihan hyvä, sillä sain villinä pari Skarmorya, joka oli minulle uusi monni ja niiden lisäksi uusina pari Houndouria,  Sudowoodo ja toinen Hitmonchan, myöskin villinä. Ekan taisin saada munasta. Alkuperäisestä dexistä puuttuu enää Tangela, Dragonite ja Kabutobs, joka on neljää karkkia vaille käveltynä. Tallinnassa kävelimme varmaan kahdeksan kilometriä etupäässä vanhaakaupunkia ristiin rastiin, isolla torilla oli paljon monneja. Yhden uuden sain noiden edellämainittujen lisäksi evolvoitua ja taso nousi 29.ään eli ei ollut hukkareissu. Dragonite ei vieläkään osunut kohdalle, se onkin seuraava buddyni Kabuton jälkeen. Tamperelainen poika kertoi, että niitä saa lurella Pikku Kakkosen puistosta Tampereelta. Olen keväällä menossa katsomaan Näytelmä, joka menee pielee -esityksen ja silloin tähtäin on Pikku Kakkosen puistossa. Parille paikalliselle lapselle neuvoin, mistä sain Skarmoryn. Pokettajia oli jonkin verran liikkeellä, etupäässä suomalaisia.


Megastaria voi suositella hyvänä vaihtoehtona. Olin siis itse maksamalla matkalla ihan turistiluokassa kansipaikalla Club One -asiakkaana, minulla ei ollut pääsyä businesstiloihin, -loungeen eikä laivan ohjaustiloihin :).