Sotkamon kuulumisia

 Tänään itsenäisyyspäivänä tulee kuluneeksi puoli vuotta, kun muuttoautomme kaarsi Konstankujan pihaan. Muuttoa edelsi todella intensiivinen kevät: työpaikan hakeminen, kun edellinen opettaja jäi eläkkeelle, asunnon etsiminen, ostaminen ja remppaaminen Sotkamosta,  oman talon myynti ja kaksi eri muuttokeikkaa. Koska asuntotilanne oli hyvin heikko ja ensimmäinen talotarjouksemme hylättiin, niin sopivan asunnon löydyttyä työpaikkojen vierestä teimme yhtenä tammikuun lauantaina pikakeikan katsomaan asuntoa ja samana iltana tarjouksemme hyväksyttiin. Ihana asunnonvälittäjämme superjokeri Roope Korhonen varasi meille mahdollisuuden käydä katsomassa asuntoa ja kaupathan siitä tuli. Koska isommat keskustan vuokra-asunnot ovat ihan kiven alla, niin asunto olisi mennyt vuokralle, jos projektimme olisi epäonnistunut.  Kaiken muun ohella koulussa oli luonnollisesti menossa arvioinnit ja sitten oli myös jännitys siitä, saammeko hakemamme työpaikat. Ilo oli suunnaton, kun ensin minun virkani varmistui ja toukokuussa juhlimme Akin virkaa. Kummallakin kerralla kävimme syömässä EL Toro -ravintolassa. Oma talomme meni kaupaksi, kun vastasin Tori-sivuston ostoilmoitukseen.

Äidin vessaan tekemä posliinimaalaustyö sai jäädä Villähteelle.

 Viimeisinä työpäivinä  ihanat musaluokkalaisemme yllättivät minut laulamalla itse sanoittamansa laulun isolla porukalla. Eipä siinä kauan mennyt, kun kyyneleet alkoivat valua silmistä.  Kollegat muistivat ruhtinaallisilla läksiäislahjoilla sekä opiskelijat toisella musiikkiesityksellä.

Kiitos Tiirismaan kollegat <3

Astianpesukone lähti viimeisenä kyytiin

Suurin osa tavaroista ja laatikoista oli kannettu autotalliin, josta ne oli helppo nostaa kyytiin. Muutto ei kuitenkaan sujunut ihan ongelmitta, sillä talonostajamme oli ymmärtänyt aikataulun väärin ja tuli jo kahdeksaksi eli aivan liian aikaisin paikalle. Akin kollegan Emman ja muuttofirman avustuksella saimme tavarat pakattua autoon parissa tunnissa ja Sotkamon päässä avuksi tuli ystäviä Suomussalmelta, Hyrynsalmelta sekä lukiostamme, kiitos Aapo ja Niklas, ilman teitä homma olisi mennyt huomattavasti heikommin ja hitaammin. 

Oli kyllä mielettömän hieno tunne, kun läksimme ajamaan kohti Kainuuta - kotiin - paikkaan, jonne jo niin kauan olimme halunneet, mutta yrityksistä huolimatta emme koskaan päässeet Suomussalmelle. Sotkamo toivotti meidät avosylin vastaan. Pesäpallolla oli tässäkin iso osuus, kuinkas muuten :). 

Roope Korhonen möi meille asunnon, jossa on asunut kaksi Vuoden pesäpalloilijaa, ostimme Emma Körköltä kotimme. Jani Komulaisesta oli iso apu ja poikansa Aapo oli muuttomiehenä. Pesäpallo on kytkeytynyt moniin muihinkin juttuihin tämän syksyn aikana. Koska uusi kotimme oli huomattavasti entistä pienempi, pidimme useamman kirppiksen ja saimme tavaroita paljon vähemmäksi huhti- toukokuun aikana. 

Kesäkuun alku meni laatikoita purkaessa ja asuntoa sisustaessa. Nyt kaikki alkaa olla valmista, ainoastaan ilmalämpöpumppua vielä havittelisin, se oli Villähteellä niin hyvä sekä kylminä että hellepäivinä. Kesäkuun lopusta olympialaisten alkuun meillä on lähestulkoon joka päivä vieraita, mikä oli aivan mahtavaa! Ystäviä tuli käymään Iisalmesta, Suomussalmelta, veli lapsineen vietti meillä muutaman päivän ja Kirkkonummen ystävät olivat viikon verran Katinkullassa ja teimme kaikkea kivaa heinäkuussa. Sievin aikaiset ystävämme Kälviältä viettivät päivän kanssamme ja muutama lahtelainenkin pistäytyi luonamme. Sopeutuminen sujui meiltä todella nopeasti, Aki sanoi heti, että hän on tullut kotiin ja sama tunne oli minullakin. Paluu kotikaupunkiini Iisalmeen olisi ollut ensinnäkin töiden puolesta mahdoton ja siellä ei enää ole kuin muutamia tuttuja, joita pääsee näkemään hyvin täältäkin käsin.

Joka paikka oli täynnä laatikoita

Kesäloman vietimme lähes kokonaan Sotkamossa. Suomussalmella kävimme muutaman kerran. Elokuussa alkoivat koulut ja minut otettiin avosylin vastaan uudelle työpaikalle. Kaikenlaisten tunnusten kanssa oli kommelluksia, mutta lopulta nekin saatiin toimimaan. Ryhmät täällä ovat paljon pienempiä eikä enää koskaan tarvitse mennä oppitunnille kello 8.15, koska koulut alkavat aikaisintaa yhdeksältä ja erittäin usein vasta 10.25. Oppituntini ovat yhdessä luokassa ja minulla on luokan takana valtavan iso varastotyöhuone, jonne kaikki toiminnalliset tehtävät sopivat ja siellä on loistavaa pitää kehityskeskustelut kurssin puolivälissä. Akikin on viihtynyt työpaikallaan ja erityisesti musiikkijutut on otettu hienosti vastaan. Sävellyksiä on syntynyt piiiiitkän tauon jälkeen ja hänen musiikkinsa oli itsenäisyys- ja ylioppilasjuhlamme valokuvaesityksen taustamusiikkia. Viikon päästä hänen sovittamansa kappaleet kuullaan torilla, kun Salmelan tonttukulkue saapuu sinne esittämään niitä. Bändiviritelmiäkin on jo ollut ja liikuntaharrastukset ovat helposti saatavilla, koska punttisalille on satakunta metriä ja Vuokatissa on padel- ja uimahalli. Kesällä katsoimme kaikki Jymyn kotipelit, sillä ostin kausikortit heti kättelyssä. Minulla syksy on mennyt lähinnä töitä tehdessä, mikä jo tiesinkin, koska kaikki kurssit ja kirjat ovat uusia ja yksilölllisen menetelmän luomiseen menee kullekin kurssille aika paljon aikaa. Olen käynyt fysioterapiassa ja hierojalla lähes viikottain, jotta pysyisin työkunnossa. Milloin on selkä, milloin jalka ollut kipeänä ja nyt kaikesta työnteosta johtuen vasen olkapää oireilee aika pahasti. Yritän tehdä saamaani kuntoutusohjelmaa, jotta se pysyisi toimintakunnossa. Suvussa kulkeva sormien nivelrikko näytti olemassaolonsa hiihtolomalla ja tuskin enää näen kivutonta päivää. Kaikkeen pitää vain tottua.

Alkukesällä mietimme, että milloinkahan tämä onnentunne hiipuu, no lauantaina vielä autolla ajaessamme Vuokattiin päin ja ihanaa talvimaisemaa katsoessa totesimme, että kyllä meitä onnisti, kun pääsimme 25 Hämeen vuoden jälkeen Kainuuseen. Ei taida ihan heti tämä hieno fiilis unohtua :). Nyt kun työt pikku hiljaa palautuvat normaalitasolle, niin ehtii itsekin liikkumaan ja harrastamaan. Tähän asti vapaa-aika on mennyt kavereiden tapaamiseen, urheilun seuraamiseen ja kotosalla elpymiseen. Muutaman kerran olemme pelanneet padelia ja kartoittaneet vähän harrastusmahdollisuuksia, joita on todella paljon.

Laitan tähän loppuun kuvakavalkadin kuluneesta puolesta vuodesta.

Pokémon go -pelissä tasot vaihtuvat hitaasti

Visailua olemme jatkaneet hyvällä menestyksellä Kantiksessa keskiviikkoisin.

Pertti Oja opasti meitä vuosien tauon jälkeen golfissa.

Haapala BB on oiva lounaspaikka, tässä viikonlopun à la carte -annos

Koulun liikuntapäivän kävelyreitiltä

Ismo Leikolaa olemme saaneet kuulla jo kahdesti.

Opiskelijani voittivat B-poikien Suomen mestaruuden!

Kaisa urheiluopiston ruokalassa neljäntenä Sotkamo-päivänä

Hiidenportin kansallispuistossa oli hienoa, mutta jalka kipeytyi todella pahasti useaksi viikoksi. Onneksi täällä on Lauri, Markus, Esa ja Martti, joilta sain avun.

Vuokatissa keilasimme ja sinne olen ostanut muutaman keilalipun. Kukas lähtisi kanssamme, sillä sormet ei kestä keilata koko tuntia kahdestaan?

Sunnuntaibrunssi Suomussalmella ja isännän valtavan suklaapatukkakuorikokoelman ihastelu toi piristystä lokakuulle. Yritimme mennä kylpylään kolmatta kertaa, mutta emme ehtineet, koska viihdyimme niin hyvin ystävien luona tuolla reissulla.

Juhannuksena kävimme kokolla Naapurinvaaralla.

Vieraiden kanssa kävimme Vuokatinvaaran päällä monta kertaa. Sieltä on hyvät näkymät pitkälle koko kuntaan.

Olympialaisia seurasin lähes koko ajan, purjehdus on jännää eikä sitä näe juurikaan muulloin kuin olympialaisissa. 

Padel-kentät valmistuivat syksyllä Vuokatti Areenaan.

SuperParkissa on puiston lisäksi pakohuoneita, VR-lasihuone, kuntosali ja Megazone. Pakenimme veljeni lasten kanssa lumivyöryhuoneesta ja kävimme Kuopiossa kesällä toisen huoneen.

PokeFestiä vietimme Helin ja Matin kanssa kahden päivän ajan Vuokatissa.

 

Teatteri Retikan kesäteatteriesitys on meillä jo perinne ja se jatkuu. Nyt ovat sekä yleisö että esiintyjät katteen alla, mikä on hieno juttu.

Syysloman vietimme kirkkonummelaisystävien kanssa pelaten, tanssien ja kaikkea kivaa tehden. Kävimme myös KinoVisiossa katsomassa Dyyni-elokuvan.

Terassille laitettiin kunnollinen matto ja uudet kalusteet.

Hiukaan sytytettiin valot ja siellä on joka lauantai kello 19 valoesitys.

Syksyn huipennus oli, kun minua haastateltiin Ylen uutisiin ja nettisivuille tehtiin juttu opetusmenetelmästäni, joka on toiminut täällä vieläkin paremmin kuin Lahdessa.

Kaiken kaikkiaan Kainuussa on ihanaa eikä täältä puutu mitään! Elämänlaatu on parantunut huomattavasti ja tuttavia olemme saaneet jo nyt enemmän kuin Hämeessä 25 vuoden aikana. Koronaakaan ei ole täällä kuin joitakin tapauksia. Kun marraskuussa 2020 sanoin Akille, että Sotkamoon on tulossa lukion ruotsin virka auki, niin hän sanoi heti, lähetään! Tätä päätöstä emme ole katuneet emmekä kadu :).  Nyt alan valmistautua itsenäisyyspäivän kynttilöiden sytyttämiseen.

                                                    Hyvää itsenäisyyspäivää!

Listausta jouluhaaste

 Ystäväni Ulla antoi minulle haasteen jo kauan sitten, anteeksi, kun vastaamiseni on kestänyt.

1. Viisi sanaa, jotka tulevat mieleesi sanasta ”joulu”?

Joulupukki, porkkanalaatikko, joulusauna, joulukuusi ja kynttilä.

2. Aiotko tehdä jotain eri lailla tänä jouluna viime vuoteen verrattuna?

Ihan kaiken, sillä olin viime jouluna täyshoidossa hotelli Riu Palmerasissa Gran Canarialla. Nyt teen itse ruoat, koristelen kuusen, käyn joulusaunassa ja jos sää on vähän parempi kuin tuo ikuinen vesisade, niin lämmitämme paljun. 

3. Jatka lausetta: "Ei joulua ilman..."."? 

joululahjaa, sillä antamisen ilo on paras ilo :).

4. Joulupöydän tärkein asia?

Porkkanalaatikko ja graavattu lohi ovat suosikkejani.

5. Voisitko viettää joulua ulkomailla?

Kyllä, kaksi viimeisintä joulua olemme olleet Kanariansaarilla ja kummatkin reissut ovat olleet oikein mukavia.

6. Jos viettäisit joulua ulkomailla, minne matkustaisit?

Kanariansaarille Riu-hotelliin.

7. Paras joulumusiikkivinkkisi?

Pidän Sydämeeni joulun teet -kappaleesta, Arkihuolesi kaikki heitä -laulusta ja Carola Häggqvistin Ängel i min famn -sävelmästä på svenska.

8. Paras jouluelokuva?

Rakkautta vain - Love actually <3.

9. Joulutortut vai piparkakut?

Ehdottomasti piparkakut äitini ohjeella, taitaa olla Paraisten piparkakut, nam! Tein kaksinkertaisen annoksen, koska pipareita menee jouluna paljon.

10. Avaatteko joululahjat aamulla vai illalla?

Alkuillasta ruokailun jälkeen.

11. Ostatko itsellesi joulukalenterin?

Hyvin monta vuotta sitten ostin, viime vuonna ei kalenteria ollut, nyt on partiolaisten kalenteri käytössä tänä vuonna.

12. Koska voi aloittaa joulukoristelun?

Meillä kuusi on koristeltu yleensä vasta aattoaamuna. Tänä vuonna sahasin omalta tontilta yhden kauniin pienen kuusen ja se koristellaan aatonaattona. 

13. Koska joulu ajetaan ulos?

Riippuu vähän vuodesta, jos olemme pidempään reissussa, niin kuusi viedään ulos ennen matkalle lähtöä. Ulkomaan jouluina ei kuusta ole laitettu, sillä se varisisi matkan aikana. 

Näin laihduin normaalipainoiseksi Akin lappusysteemin ansiosta

Olin koko nuoruuteni erittäin hoikka. Lukiossa painoin muistaakseni 52 kiloa ja olen 172,5 cm pitkä. Olin siis reilusti alipainoinen. Painoa alkoi kertyä vähitellen, kun siirryin opettamaan Lahteen lukioon. Ensimmäinen opetusvuosi oli katastrofaalisen työläs, sillä kirjoitutin noin 70 abiturientilla kahdeksan kirjoitelmaa vuoden aikana, koska he eivät olleet kirjoittaneet kahtena edellisnä vuonna juuri mitään. Lähes ainoa mielikuvani tuosta vuodesta on se, että korjasin kirjoitelmia yhteentoista asti monena iltana. Oli pienimuotoinen ihme, että kaikki läpäisivät ruotsin yo-kirjoituksissa. Kahdesta opiskelijasta vieläpä tuli ruotsinopettaja :). Ei siis ole ihme, etten juurikaan ehtinyt enkä jaksanut harrastaa mitään liikuntaa tuona vuona. Samantyylinen tahti jatkui seuraavatkin vuodet, töitä oli paljon enkä rehellisesti sanottuna huolehtinut itsestäni, vaan asetin opiskelijat ja heidän etunsa omani edelle, mikä jälkikäteen ajateltuna ei olluit kaikista viisainta. Liikunnan harrastaminen jäi vähiin ja käytännössä pelkkiin koiralenkkeihin shelttieni kanssa. Pikkuhiljaa paino alkoi nousta kilon pari vuodessa, kunnes jossain vaiheessa järkytyin, kun vaaka näytti 90 kiloa ja silloin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja onneksi tuo 90 kiloa jäi ainoaksi kerraksi vaa'an näyttämäksi painoksi. 

Tilanne muuttui dramaattisesti, kun vajaa vuosi munuaissyöpäleikkauksen jälkeen 2015 vuoden alussa minulla todettiin kakkostyypin diabetes. Vuosikausia sokeriarvot olivat koholla, niitä seurattiin kerran vuodessa. Kävin työterveydessäkin erään hoitajan haukuttavana,  muistan, miten lähdin itkien

Pyöräily ei rasita polvia, se on hyvä liikuntamuoto talvella

 tapaamisesta pois. Sain ruokatunnilla lähitukea ihanalta enkunopekollegaltani, jonka tyttärellä oli diabetes. Painelin töistä suoraan kauppaan ja ostin ison kasan vihanneksia ja tein kertarysäyksellä ruokavaliomuutoksen. Pienensin lautaselle laittamani ruoan määrää ja lisäsin kasviksia merkittävästi. Vähensin makean syömistä paljon. En juo kahvia, teetä enkä alkoholia. Jätin myös limsan ja mehun pois ja aloin juoda vettä niiden sijaan. Söin noin kuusi kertaa päivässä. Kevään aikana sain painoa pois monta kiloa, mutta muistan sen, että minulla oli koko ajan nälkä ja vilu, sillä kasvisruoka ei täyttänyt vatsaani samalla tavalla kuin aiempi. Jotain tein varmasti väärin, sillä kunnon kasvissyöjät pärjäävät varmasti aivan hyvin. Diabeteksen hallinnassa painon pudottaminen on yksi avaintekijöistä sairauden hallinnassa. 

Siitä lähtien paino on pudonnut tasaisen hitaasti, välillä sahaten ja välillä enemmän. Jokaisen ulkomaan reissun jälkeen painoa on tullut kilo pari lisää viikossa jostain syystä. Tuntuu siltä, että minulle riittää se, että astun lentokoneeseen, niin kilo pamahtaa välittömästi lisää. Jokin selitys tälle varmasti on :).

Tänä keväänä huomasin toukokuussa, että etäopetuksen ja sisällä istumisen myötä mahani rellotti melko pahannäköisesti ja olo tuntui muutenkin lihavalta, joten päätin jälleen yrittää tsempata painoasian kanssa. Mieheni Aki keksi eräänä päivänä systeemin, joka tepsi lopullisesti ja nyt olen ensimmäistä kertaa vuosiin normaalipainoinen BMI-asteikon mukaan. Systeemi on lyhykäisyydessään, nerokkuudessaan ja yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:

Jääkaapin oveen laitettiin lappu, johon merkitsin päivittäin aamupainoni ja rasteilla päivittäisen liikunnan, jota piti olla 30 minuuttia. Se voi koostua useammasta pätkästä ja kuminauhajumppa oli minulle mieluisaa ja sitä teinkin paljon. Siinä ei juurikaan ehtinyt tulla hiki ja sen tekemiseen meni kymmenisen minuuttia. Poljin myös spinning-pyörälläni ja tein Leslie Sansonen sisäkävelyohjelmia, zumbaa ja tanssin, koska se on yksi lempiliikuntamuodoistani. Linkissä on yhden mailin kävely, jolla saa hien pintaan vartissa. Yhdestä kymmenen minuutin suorituksesta sain yhden rastin. Olen aina juonut liian vähän vettä, joten täytin aamulla kannun ja etätunteja pitäessä hörppäsin vettä vähän väliä. Yleensä kannu olikin juotu jo ruokatuntiin mennessä ja rasti laitettu lappuun :). Laseista sain lisärasteja. Merkitsin myös ruokailut, joita oli vähintään kolme ja välipalat niiden lisäksi. Syön lämpimän ruoan kerran päivässä. Herkut-kohta oli alussa kaikista vaikein, mutta tiukasti merkitsin kaiken syömäni makean ja lopuksi laitoin 4-10 -asteikolla päivän motivaation. Juuri tämän lapun tunnollinen täyttäminen auttoi minua huomaamaan, mikä elämässäni oli pielessä ja mitä virheiden korjaamiseksi piti tehdä. Oli motivoivaa laittaa rasteja pitkin päivää. Lapun alareunaan kirjoitin tavoitepainoni ja kahdessa viikossa piti laihtua puoli kiloa ja se onnistui lähes joka viikko. 

Toinen huomattavasti asiaan vaikuttanut juttu oli, kun hankimme Tupperwaren Micro Pro -grillin, jolla voi valmistaa ruokaa nopeasti mikrossa grillaamalla ilman rasvaa. En ole  kesä-heinäkuussa paistanut yhtään mitään paistinpannulla, koska olemme grillanneet kanan ja lohen, röstiperunat ja kasvikset grillissä. Lohi ja kana valmistuvat kahdeksassa minuutissa ja niistä tulee ihanan meheviä. Pidin virtuaaliset synttärit ystävilleni toukokuussa ja niiden lopuksi tuttavani Eija Niemi Tampereelta esitteli Tupperwaren tuotteita. Tilasin painekattilan ja paljon muutakin. Akin hakiessa tavaroita, hän esitteli grillin toiminnan, sillä hän muisti minun tilanneen sen. Aki innostui valtavasti grillistä ja harmiksemme tavaroita purkaessa huomasimme, että emme olleetkaan tilanneet grilliä. Se lähti samana iltana tilaukseen ja on ollut paras keittiötuote, jonka olemme koskaan ostaneet. Videolta voit katsoa sen toiminnasta lisää ja Facebookissa on ryhmä, jossa jaetaan reseptejä ja vinkkejä.

Minulle tämä merkintäsysteemi sopi parhaiten, koska siinä näin konkreettisesti työni tulokset. En kokenut kirjanpitoa inhottavaksi enkä itseni kyttäämiseksi. Merkinnät vain muistuttivat siitä, mitä minun pitäisi muistaa tehdä. Nykyään minun ei edes tarvitsisi laittaa lappua oveen, sillä muistan täyttää vesikannun ja juoda sen päivän aikana, tiedän liikuntatavoitteeni ja sen, että herkkujen syöntiä on säännösteltävä. Tällä saralla on ehkä eniten tsempattavaa :).

Suosittelen, että jos kamppailet painon kanssa, niin kokeile kuukauden verran lappusysteemiä. Minulle se oli loppusilaus sille, että vihdoinkin BMI-lukemani näyttää painon osalta normaalia. Kävin Suomussalmella vuosittaisessa kehonkoostumismittauksessa ja kaikki arvot olivat parantuneet. Viskeraalirasva on pudonnut peräti 27 yksikköä viiden vuoden aikana ja on melkein normaali. Sen vähentäminen on seuraava tavoitteeni. 

Vaatekoko on pudonnut reilusti ja käytännössä lähes koko vaatekaapin sisältö on mennyt uusiksi. Ystäväni Pia on tuonut maahan Oasiksen vaatteita ja olenkin ostanut useamman motivointimekon ja puseron, jotka ovat ostettaessa olleet hieman liian pieniä, mutta jotka nykyään ovat täysin sopivia tai jopa hieman isoja.  Vaatekaappi koostuukin nykyään suurimmaksi osaksi Oasiksen ihanista vaatteista. Nyt olisi esim. Gudrun Sjödénin L-koon tunikoita ja mekkoja melkoinen valikoima tarpeettomana myynnissä, koska ne ovat minulle liian isoja.

Kuminauhajumppa on sopinut minulle hyvin

Kaiken takana on ollut oman olon, kunnon ja terveyden parantaminen ja mielestäni olen onnistunut tavoitteissani aika hyvin.Veriarvot olivat viimeksi lähes normaalit, lääkkeistä jos joskus pääsisi eroon, niin se olisi huippua, mutta tärkeintä on lääkärin mielestä se, että verenpaine ja kolesteroliarvot ovat hyvät. Emme ole vielä kokeilleet sitä, miten elämä sujuisi lääkkeittä. Eräs lääkäri sanoi, että voidaan kokeilla lääkkeiden vähentämistä, kun painoni on 70 kiloa, se onkin seuraava tavoite, joka ei enää ole kovin kaukana. Liikunnassa on eniten parannettavaa. En koskaan pääse sille tasolle, jolla olin yläasteella ja lukiossa, jolloin urheilin joka päivä, mutta olen löytänyt liikunnan ilon, mistä olen iloinen. Opettajien helmasynti on liika tunnollisuus ja siinä monesti unohtaa itsensä. Jatkossa pidän huolen siitä, että on työtäkin tärkeämpiä asioita. Yksityistanssitunnit toivat myös lisäiloa ja liikuntaa elämään, niitä pitää ehdottomasti jatkaa, kun tämä koronahomma saadaan haltuun. Kiitos Bettina <3. Miehelleni Akille kuuluu eittämättä suurin kiitos, ilman häntä koko hommasta ei olisi tullut mitään. Kiitos rakas <3.

Toivon Sinulle tsemppiä, jos kamppailet tämän asian kanssa. Jos minä onnistuin, niin kyllä sinäkin onnistut!

Smørrebrød poikineen

Kun menee Tanskaan, niin ensimmäinen ruoka, joka tulee mieleen on smørrebrød eli tanskalainen voileipä. Se on jo 1800-luvun lopulta lähtien ollut tanskalaisten lounaseväs. Ruisleivän päälle laitettiin silavaa tai läskiä ja sanomalehteen kääritty eväs oli valmis mukaan otettavaksi. 1900-luvun alussa päällysteiksi tulivat mm. maksapasteija ja spegepølse-niminen makkara. Ensimmäinen Smørrebrød-ravintola avaattiin jo vuonna 1880. Kööpenhaminassa Ida Davidsenin ravintolassa on tarjoiltu 178 erilaista Smørrebrødiä. Viime kesän Tanskan reissulla oli siis itsestään selvää, että kävimme useammankin kerran nauttimassa ruisleivän päälle tehtyjä pieniä taideteoksia. Tässäpä niistä kuvia, olkaa hyvät :).

Kinkkua, silavaa, suolakurkkua ja appelsiinia

Lohta, perunaa, parsaa ja tilliä

Lohta ja parsaa

Paahtopaistia, suolakurkkua, sipulia ja pekonia

Alimmat kuvat on otettu Tivolin lähellä olevassa ravintolakokonaisuudessa ja ne ovat Hallernes-ravintolan leipiä. Halvimmillaan leivän saa reilulla 50 kruunulla ja kalleimmat maksavat reilusti yli 100 kruunua, euroissa n 8-20 euroa. Kyllä yhdellä kunnon leivällä nälkä lähtee :).

Pitsiliinan virkkausta

Teen aika paljon käsitöitä television katselun lomassa sekä autossa matkatessa. Pääasiassa olen neulonut, mutta viime heinäkuun lopussa löysin pitkästä aikaa virkkauksen. Olimme käymässä ystäviemme ja kummipoikamme luona Kälviällä. Olin jo monella reissulla ihaillut Pirjon virkkaamaa pöytäliinaa, joka on heidän toisella ruokapöydällään. Kuulin, että näitä samanlaisia pöytäliinoja on virkattu molemmille pojille ja neljäs taitaa olla tulossa. Opettelin kuvion tekemisen sillä reissulla ja Pirjo kirjoitti ohjeen ylös samalla, kun tein mallin. Muutaman kuvion virkattuani opin sen ulkoa. Tosin laskutaitoni on välillä ollut heikko, sillä olen välillä tehnyt 13 sakaraa kahdentoista sijaan, silloin pitää vähän kikkailla, kun ompelee kaksi sakaraa yhteen. Mallissa ei tarvitse kuin ketju- ja kiinteitä silmukoita sekä pylväitä. Keskustassa on kymmenen ketjusilmukkaa, johon tehdään 24 pylvästä. Seuraavilla kierroksilla 12 x neljä ja kuusi silmukkaa, tämä kerros toistetaan ja sitten taas pylväitä ja lopussa ketjusilmukoita ja pylväitä. Yhteen kuvioon menee vajaat 20 minuuttia. Tein 26 kuviota pitkän rimpsun, jossa oli kolme ympyrää rinnakkain ja näitä rimpsuja tarvitaan yhteensä viisi. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen teen siis 390 isompaa ympyrää ja näitä sitovia neliöitä tulee sitten huomattavasti vähemmän. Lankana käytän kalalankaa, joka maksaa reilun kympin rulla. Nyt on menossa kolmas rulla. Pirjo kertoi, että tämä olisi vanha ahvenanmaalainen kuvio. Tavoitteenani on, että saisin alle kahdessa vuodessa liinan tehtyä ja siinä vauhdissa olen hyvin pysynytkin. Sohvalla on hyvä kiinnittää palasia toisiinsa. Jätän pitkän langan kuvion päähän ja ompelen kanavaneulalla pujotellen palat toisiinsa.

12-sakarainen peruskuvio

Sakarapyörylät yhdistävä pikkuneliö

Ensimmäiset yhdistettyinä

Tästä se lähti

2/5 valmiina jo

Kiitokset vain Pirjolle inspiraatiosta ja ohjeesta :).

Baaripähkinä pubivisa - kokemuksiani visailusta

Tietokilpailut ja visailut ovat aina kiinnostaneet minua. Lapsena katsoin Tupla tai kuitti –ohjelmaa, joka on vanhin kotimainen visailuohjelma. Siinä oli yksi kilpailija, joka oli valinnut aihealueen, josta hänelle esitettiin kysymyksiä.  Aihealueena on ollut mm. Star Wars, Suomen linnut, Rush-yhtye, Tuntematon Sotilas ja Pohjois-Euroopan pussikoit. Opiskeluaikoina pelasin yhden kesän radiossa Hupiklubi-ohjelmassa paikallisista ja Trivial Pursuit –kysymyksistä koostuvassa ohjelmassa, jossa voittaja pääsi jatkoon. Ensimmäinen jakso oli kaikkein vaikein, sillä meinasin pudota karonkka-kysymyksessä, mutta jostain muistin syövereistä kaivoin sen sanan oikeaksi vastaukseksi. Palkinnoksi sain jotain pelejä ja hotelliyön Turussa, mikä hieman harmitti, sillä aikaisemmilla kausilla voittaja oli saanut Tukholman risteilyn palkinnoksi. Se olisi ollut nuorelle ruotsinopiskelijalle ihana palkinto.

Pari vuotta sitten löysin kaverini Facebookista ihan sattumalta päivityksen, jossa hän oli ollut Baaripähkinä-visailussa. Kysyin häneltä, mistä oikein oli kyse, keräsin pienen porukan ja menimme osallistumaan johonkin lahtelaiseen baariin, olisiko ollut Päätybaari. Konsepti tuntui ihan mukavalta ja jatkoimme visailuissa käymistä eri baareissa, joskus jopa kolmesti viikossa. Baaripähkinä mainostaa itseään Suomen suosituimpana pubivisana, jossa osallistuminen on ilmaista. Ouluun rekisteröity RFC-Finland Oy pyörittää toimintaa ja ensimmäinen visa on pidetty vuonna 2009. Yrityksellä on muitakin pelejä kuten Musa- ja Baaribingo.

Visassa esitetään kolme kymmenen kysymyksen sarjaa. Ensimmäisellä kierroksella oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen. Toisella ja kolmannella kierroksella voi laittaa rastin ruutuun ja saada kaksi tai kolme pistettä, jos vastaa oikein. Jos rastittu vastaus on väärin, saa kaksi tai kolme miinuspistettä. Lopussa on tasapistekysymys, jossa vastaus on aina jokin luku ja jos joukkueilla on sama pistemäärä, lähimmäksi arvannut sijoittuu paremmin. Apuvälineiden käyttö on luonnollisesti kielletty ja joukkueessa saa olla yhdestä viiteen jäsentä. Kysymyksiä on useasta eri aihealueesta kuten urheilusta, musiikista, historiasta, viihteestä, taiteesta, kirjallisuudesta, peleistä, televisiosta, ruoasta, tieteestä, maantieteestä. Näiden lisäksi on monenlaisia pähkinäkysymyksiä kuten ristisana, kuvapähkinä, piilosana, ABC-tehtävä, äänikysymys, jossa pitää tunnistaa kappale tai puhuja, naamapähkinä, jossa kaksi henkilöä on muokattu samaan kuvaan ja kumpikin pitää tunnistaa. Kysymystyypit vaihtelevat eikä kaikissa baareissa ole äänikysymyksiä. Visoissa saa ns. ranking-pisteitä osallistujamäärän mukaan niin, että viimeinen joukkue saa yhden pisteen ja voittaja saa niin monta pistettä kuin on joukkueitakin. Kauden lopussa on finaali, jonka voittaja pääsee aluefinaaliin rankingin voittajan kanssa.  Olen ollut aluefinaalissa kahdesti ja siellä kilpailevat isomman alueen joukkueet. Kysymyksiä on yhtä paljon kuin normaalissakin viikkovisassa. Lahteen tulee porukkaa Hämeenlinnasta ja Heinolasta. Aluefinaalista pääsee SM-finaaliin, jossa olen ollut kerran.   Kesäfinaalissa olimme kilpailemassa jollakin Vikingin laivalla.

SM-finaalin loppukierroksen aloitus

Ristisanassa ratkaistaan vihjeiden avulla kolme sanaa, joissa on apuna muutamia kirjaimia, usein jopa liiankin monta. Kuvapähkinässä on yksi tai kaksi kuvaa, joiden avulla pitää päätellä vastaus. Kuvista pitää usein poistaa tai vaihtaa kirjaimia ja puuttuvat kirjaimet merkitään viivalla ( ___).  Kaikista ärsyttävimpiä ovat emoji-tehtävät, joissa emojien avulla kuvataan jonkin laulun sanoja ja kuvista pitäisi sitten päätellä, minkä laulajan tai bändin kappaleesta on kysymys. Tämä on niin turhauttavaa, sillä kuvat ovat useimmiten ihan epäselviä ja tulkinnan varaa on aivan liikaa. Piilosanassa annetaan haettava sana ja siihen liittyviä vihjeitä. Monesti vihjesanoissa pitää vaihtaa jokin kirjain toiseksi. Vinkkeinä on usein ihmisten nimipäiviä. Tämä tehtävätyyppi on monesti epäonnistunut ja liian vaikea, koska sanaa pitää hakea liian laajalta alueelta. Kerran vihjeenä oli ”suomalaisille tärkeä muistaakseni ulkoillessa tai jossakin luonnossa liikkumisessa” ja vastaus oli koivu. Miten se olisi juuri suomalaisille, muttei muille kansallisuuksille tärkeä? Juhlissa tärkeää –vinkkiin on liittynyt alkoholin juominen samoin jouluaattoon, mikä on aika kaukana monen joulusta.

Visan palkinnot ovat yleensä ns. baarirahaa eli lappunen, jolla kyseisestä baarista saa lunastaa juotavaa tai syötävää. Eräs lahtelaisbaari on todella tiukka, seteli on käytettävä samana iltana ja sen saa käyttää vain juomaan. Toisessa lapulta saa ostaa monella eri kerralla, mikä on ehdottamasti parempi ratkaisu.Kolmannessa saa syötävääkin, tosin enää siellä ei ole suklaata, jota ostimme. Eräässä baarissa vain voittajajoukkue saa palkinnon, mutta se onkin S-ryhmän 30 euron lahjakortti, jolla on arvoa enemmän kuin jollakin baarirahalla. Helsingissä Marian Helmestä saa lapun, jolla pääsee syömään ravintolaan. Yhdessä baarissa tasapistekysymyksen lähimmäksi arvannut sai palkinnon. Monesti on arvottu Viking Linen risteilyjä ja mekin olemme saaneet niitä useamman palkinnoksi. Muutamassa baarissa on ollut osallistujamäärään nähden liiankin hyvät palkinnot. Visa maksaa baarille noin sata euroa ja siihen palkinnot päälle, niin välttämättä ei edes pääse omilleen, jos osallistujia on vähän.

Parhaita hetkiä ovat olleet ne, kun joku keksii jotakin ja syöttää toiselle idean ja sitten vedetään ylämummoon ja keksitään oikea vastaus tai onnistuu kaivamaan muististaan jonkin ikivanhan asian. Monta kertaa sitä on saanut ihmetellä, että mistä jonkin asian muistaa, vaikka aluksi tuntuu, ettei siitä ole mitään käsitystä. Kerran kysyttiin vuonna 1947 syntynyttä urheilijaa. Sillipurkkikuvasta kaverit hoksasivat Abban, josta saimme Jabbarin. Etunimi oli muodossa  ____ ____ _____ ____ M ja kirjainvinkistä mieheni haki hienosti Kareemin, mutta keskinimi oli hukassa, kunnes ihan ajan loppuessa mieheni kaivoi muististaan Abdulin ja näin saimme Kareem Abdul-Jabbarin nimen vastauspaperiin. On myös kiva, kun joskus pärjää ja jännittää lopputuloksia. Jos saa yli 40 pistettä, voi olla aika varma siitä, että on kolmen parhaan joukossa, ellei kierros ole ollut kovin helppo.

Ristikkopähkinä

Baarit ja visan juontajat ovat sitten luku sinänsä. Paras juontaja on mielestäni lahtelaisen Pikku Hanhen Jenni Vuorio, joka on ollut radiojuontajanakin. Hänellä on kaunis ääni ja hyvä ja selkeä ulosanti sekä monipuolinen sanavarasto. Hän vetää visan nopeasti eikä jumitu vastausten läpikäymisessä kysymysten lukemiseen kuten monet juontajat. Kaikki ovat kuitenkin kysymyksiä jo miettineet, joten ei niitä tarvitse enää lukea uudestaan. Eräs lahtelainen juontaja antoi aivan liian vähän mietintäaikaa erikoiskysymyksissä, mistä annoin palautetta. Ei ole kivaa, kun on koko ajan kiire. Muissa paikoissa kysymystä sai miettiä viitisenkin minuuttia, hän antoi aikaa minuutin ja se riitti aniharvoin.  Playa del Inglesissä olemme käyneet kahdesti ja voittaneet kummallakin kerralla. Baarissa on hyvä henki, se on tupaten täynnä ja vitsit lentävät, koska porukka on toisilleen tuttua. Viime jouluna saimme palkinnoksi Pub Ryysyranta-paidat, sillä saimme kahdestaan 42 pistettä ja hurjat aplodit. Silloin etenkin viimeisen kierroksen kysymykset ja rastit osuivat hyvin kohdalleen.  Erääseen lahtelaisbaarissa olimme epätoivottuja osallistujia, koska ”emme ostaneet mitään” tai sellaisen käsityksen baarin ulkomaalainen omistaja jostain oli saanut, vaikka kyllä me olimme rahaa baarissa käyttäneet. Koska emme juo alkoholia, niin valikoima jää aika pieneksi. Diabeetikkona vältän sokerijuomia enkä juo light-juomia, koska vältän aspartaamia. Panineita olemme syöneet ja olisimme syöneet enemmänkin, mutta ne olivat aika usein torstaisin loppu. Meillä oli hänen antamaansa palkintobaarirahaa sillä hetkellä 137 euroa. Kolme parasta joukkuetta saa palkkioksi 30, 20 ja 10 euroa ja saimme lähes joka viikko jonkin kupongin, joita olimme käyttäneet harvakseltaan. Olimme tilanteessa aivan hoomoilasina enkä älynnyt edes kaivaa esille saamiamme palkintoja. Kyseisen henkilön olimme nähneet kerran baarissa. Kisan jälkeen kävimme luovuttamassa juontajalle palkinnot takaisin ja sanoimme, että emme enää tule visailemaan, koska olemme epätoivottuja henkilöitä. Juontaja oli aivan kauhuissaan tilanteesta, hän oli sanonut omistajalle meidän olevan ”parhaita asiakkaita” ja ”hänen ystäviään”. Baarissa oli hauska tunnelma, kerrankin minulle sanottiin, ”siinä meni voitto”, kun tulin paikalle, vaikka siellä oli yksi joukkue, joka voitti lähes aina. Enpä ole aikaisemmin saanut porttikieltoa mihinkään, nyt sekin tuli koettua. Yhden kerran saimme vastattavaksemme kysymykset, jotka meiltä oli jo kysytty aiemmin eräässä toisessa baarissa ja samoja kysymyksiä on ollut jonkin verran. Marian Helmessä pisteiden näkyminen pistetaulukossa kesti liki kaksi kuukautta, mikä on ehdottomasti liikaa. Useimmat lahtelaisjuontajat merkitsevät pisteet jo samana iltana. Kerran oli varmaan seitsemän joukkuetta, joilla oli sama pistemäärä ja tasapistekysymyksessä kysyttiin belgialaisen Charleroin kaupungin   asukasmäärää. Visan pitäjällä kesti todella kauan laskea eri joukkueiden väliset erot. Samassa visassa oli vielä yksi kysymys, johon voi vastata toisellakin tavalla ja juontajan piti tarkastaa yrityksestä, mikä vastaus hyväksytään. Tähän kaikkeen tuhraantui varmaan puoli tuntia, sillä visa kesti liki kolme tuntia. Yhdellä kerralla arvasin tasapistekysymyksessä jonkin lintulajin lukumäärän aivan kohdilleen, niitä oli jotain 25 000 ja kollegani pystyi laskemaan jonkin suomalaisen ja englantilaisen kaupungin välimatkan muutaman kymmenen kilometrin tarkkuudella. Aika usein kysytään jonkin albumin pituutta, asukasmäärää tai kirjan painosmäärää. Jokaisen kierroksen jälkeen juontaja tarkastaa laput ja merkitsee pistemäärän sekä yhteispistemäärän. Tähän kuluu aikaa 10-25 minuuttia joukkuemäärästä sekä juontajasta riippuen. Itse tekisin niin, että kirjoittaisin vastaukset vastauspaperille, laittaisin paperit vierekkäin ja vertaisin vastauksia. Eikä tarkastukseen menisi kovin kauaa, sen verran paljon on tullut elämässä paperisia kokeita tarkastettua. Osa juontajista tuhraa lukea kännykästään vastauksia, jolloin aikaa kuluu kauan.

Playa del Inglesin voittotunnelmissa

Ostimme työporukalla visailua harrastavalle kollegalle synttärilahjaksi yhden visan, joka oli myös pettymys. Visaan oli meiltä kysymättä laitettu äänikysymys, jossa ei edes ollut mitään äänitettä ja vastauksena ollutta bändin nimeä kukaan ei ollut kuullutkaan. Kysymykset oli valittu heikosti, sillä niissä oli useampi samaa kaupunkia koskeva kysymys. Emme saaneet mitään rahallista hyvitystä emmekä pahoittelua siitä, että äänikysymys ei toiminut.  Ainoa hyvitys oli jokunen pähkinä, joita olisimme voineet porukalla miettiä. Useamman kerran olemme olleet menossa Helsingissä visaan, joka on peruttu ja josta Baaripähkinän nettisivuilla ei ole ollut tietoa. Kerran valitinkin asiasta, koska ajoimme lauantaina ihan vain visailemaan kavereiden kanssa. Yritys laittoi pähkinäpojat korvaamaan ja sovimme, että saan korvaukseksi Tukholman risteilyn kesäkuulle, koska en pääse arkilähdöillä työaikana lähtemään minnekään.  Yrityksen edustaja unohti lähettää lahjakortin. Huomautettuani asiasta postissa tuli Tallinnan risteily. Huomautin toisen kerran ja vihdoin sain lahjakortin, jonka päiväys meni umpeen niin pian, ettei vapaita paikkoja enää ollut. Pitkän viestittelyn jälkeen käteen jäi tyhjä luu yrityksen mokan takia.

RFC-Finlandilla on useamman kerran kuukaudessa ollut kaikenlaisia virheitä kysymyksissään, säännönmukaisesti yrityksen edustajat kuitenkin kieltävät tehneensä virheitä. He eivät pysty ottamaan minkäänlaista omaan tekemiseensä kohdistuvaa kritiikkiä vastaan. Olen ihmetellyt muutamaa kysymystä Facebook-sivulla ja ilmeisesti siitä hyvästä minulle laitettiin esto, jota ei kuulemma voi poistaa.  Yrityksen edustaja ei myöskään pysty sanomaan, minkä takia olen eston saanut.  Minulle on sanottu selkeän virheen olevan ”typo”. Typo on yleisesti käsitetty kirjoitusvirheeksi, mutta tässä kysymyksessä kokonainen sana (kuka nainen on ollut Suomen kenraalikuvernöörinä) oli väärin eikä kyseessä siis mitenkään voi olla typo. Vääntöä käytiin myös Peukaloisen kirjoittajasta. Kysymyksessä sanottiin, kuka tanskalainen on luonut Peukaloisen? Oikea vastaus oli H. C. Andersen, vaikka Peukaloisen kirjoitti ranskalainen Charles Perrault, joka eli 1600-luvulla. Kysymys kuulemma tuplatarkastettiin ja minulle laitettiin kolme saman Lasten keskuksen vuonna 1978 julkaiseman kirjan suomennoksen eri linkkiä, jossa alkuperäisteos oli Tummelise eli Peukalo-Liisa, joka on kyllä Andersenin teos, mutta aivan eri satuhahmo. Kirjan kannessakin on tytön kuva. Perusteluina sanottiin, että RFC-Finland Oy ottaa huomioon ainoastaan teoksen, joka on jonkin tanskalaisen tekemä ja jonka Suomen kirjallisuustahot suomentavat muotoon Peukaloinen. Tällainen teos on olemassa. No kyllähän Peukaloinen on tämän Lasten Keskuksen kirjan nimi, mutta ei se silti vastaa kysymykseen, kuka on luonut Peukaloisen. Tätä ei yrityksen sähköposteihin vastaava henkilö millään ymmärtänyt, laitoin eri kielillä linkkejä asiasta ja Andersenin täydellisen luettelon hänen kirjoittamistaan saduista, joista ei hakemallakaan kyllä löydä Peukaloista, Tummelise siellä luonnollisesti on. Minulle vielä keljuiltiin asiasta, joten otin yhteyttä Lasten Keskukseen, josta senaikainen lastenkirjallisuuden toimituspäällikkö kertoi, etteivät he tiedä, miksi Ylönen on kääntänyt nimen Peukaloiseksi eikä Peukaloliisaksi, kuten tietysti olisi pitänyt alkuperäisen nimen mukaan kääntää. Asiasta ei silloin keskusteltu ja Ylönen on jo kuollut, joten häneltä asiaa ei voi kysyä.

 Canasta-pelistä kysyttiin korttien lukumäärää, joka on täysin riippuvainen pelaajien lukumäärästä ja voi olla 11, 13 tai 15. Tällaiset lukuisat virheet ovat minua ärsyttäneet todella paljon ja monesti visailujen lopettaminen on ollut hilkulla.  Jos yrityksen liikevaihto on satoja tuhansia euroja ja tienaa tällä toiminnalla rahaa, niin kysymysten pitää olla yksiselitteisiä ja niiden vastauksen on oltava oikein. On käynyt selväksi, ettei yrityksen kysymysten tekijöillä ole riittävää akateemista kapasiteettia. He osaavat tehdä kysymykset useaan alaan, mutta kun mennään eri tieteenaloihin, niin taito ei aina riitä ja lähdekritiikki on olematonta. Se, että luetaan Wikipediaa, otetaan sieltä jokin yksittäinen lause, johon tehdään kysymys, johon sitten onkin monia muitakin vaihtoehtoja, on aiheuttanut moneen otteeseen närää kisailijoissa, joista erittäin suuri osa Lahdessakin on akateemisen loppututkinnon suorittaneita. Kysymykset voisi tarkastuttaa jollakin pedagogiset opinnot tehneellä ihmisellä, joka osaisi ottaa asianhaarat huomioon. Kun olen ammatikseni tehnyt kaikenlaisia koekysymyksiä 28 vuotta, niin osaisin tehdä kysymykset, joissa kenelläkään ei olisi nokan koputtamista. On turhauttavaa yrittää arvailla kysymyksen tekijän osaamista ja taitoa, mutta siihen on pitänyt oppia. Meillä olikin jo ihan lentävä lause, että ”mitähän sen Pena mahtaa taas tarkoittaa?” Pentti Maikkula, jonka ristimme Penaksi, vastaa yrityksen sähköpostiviesteihin.

 Kerran kysyttiin jalkapallovalmentaja Jemerenkoa, jonka nimi oli litteroitu Emerenko eikä visan pitäjä hyväksynyt Jemerenkoa, vaikka kysymyksessä saisi olla yksi kirjainvirhe. Venäjän kirjain e äännetään [je] ja nimi kirjoitetaan Jerjomenko [jerjomenka]. Venäjässä on kirjaimet je (e), ja (я), jo (ё) sekä ju (ю). Kerran vastaus oli lammas ja kysymyksessä oli englantia. Joukkueessamme oli sillä kerralla englantia äidinkielenään puhuva tohtori, joka on tehnyt väitöskirjansa lampaista ja sanoi heti vastauksen kuullessaan, ettei kyseinen eläin ole lammas vaan vuohi. Hän ei tiennyt kyseisen eläimen nimeä suomeksi, joten arvasimme vastauksen väärin. Kun otin yhteyttä asiasta jälleen kerran linkkien ja eläimen tieteellisen nimen kera, minulle vastattiin, ettei kysymyksiä tuomita mielipideperäisesti. Epäpätevyys ilmenee eritoten klassisen musiikin alueella, jonka kysymykset ovat aivan kummallisia ja niitä on ehkä juuri tietämättömyydestä johtuen todella vähän suhteessa rap- ja metallimusiikkikysymyksiin. Pari kertaa on kysytty Pergolesia, jota ei Sibelius-Akatemiassakaan sen kummemmin käsitellä, mainitaan vain nimeltä. Mozartilta on valittu listasta aivan tuntemattomia sävellyksiä, joiden perusteella hänen nimensä olisi pitänyt tietää. Olen suorittanut musiikkitiedon kurssin musiikkiopiston päättötodistusta varten ja joukkueessamme on musiikin maisteri, joka aina päivittelee kysymysten tasoa. Urheilukysymykset ovat myös erittäin suppealta alalta. Lähes joka viikko on jokin jääkiekkokysymys. Minulle on sanottu, että suomalaiset seuraavat jääkiekkoa ja Amerikan urheilua eniten, joten niistä on eniten kysymyksiä. Maailmassa on satoja eri lajeja, joista kysymyksiä voisi tehdä. Esimerkiksi hevosurheilusta ei ole ollut ainuttakaan kysymystä ja vaikkapa suunnistus, purjehdus, lento-, kori- ja pesäpallo ovat todella harvoin aiheina. Lingvistiikasta, uskonnosta, biologiasta, terveystiedosta ei juuri myöskään ole ollut kysymyksiä. On turhauttavaa, kun kysymys on sellainen, johon kukaan ei tiedä vastausta. Kerran kysyttiin jotain paikallista hämäläistä sotapäällikkö, jonka nimi oli Kirmukarmu. Maantiedekysymyksissä kysytään myös paljon aivan älyttömiä jokia, aavikoita tai muita alueita, joista maantieteenopettajakolleganikaan ei ole kuullut ja hän pitää karttakokeita yms. jatkuvasti.

SM-finaali 2019 oli erittäin huono kokemus kaikkiaan ja siitä jäi pitkäksi aikaa ärsyyntynyt ja turhautunut olo. Visan kysymykset olivat suurimmaksi osaksi aivan älyttömiä eivätkä missään linjassa normaalivisojen kanssa. Aluefinaalin jälkeen otettiin valokuva, jota käytettiin tunnistautumisessa Vantaan Tulisuudelman tanssitilassa. Saimme paperit ja vastauslomakkeet, joissa oli yhteensä 45 kysymystä. Vastausaikaa oli 1.5 minuuttia kysymystä kohden ja erikoispähkinöissä aikaa taisi olla enemmän, en enää muista varmasti. Etenkin kuvapähkinöistä jäi huono maku suuhun, sillä ne oli tehty ammattitaidottomasti. Kysyttiin tiettyä kirjaa tietyltä vuodelta ja ensimmäisessä kuvassa oli punainen pirupaholainen ja toisessa kuvassa piirretty apina iso banaaniterttu kädessä. Vastaus oli Vihan hedelmät. En mitenkään osaa vieläkään yhdistää pirua vihaan ja itse kirja on minulle tuttu kuten muillekin joukkueemme jäsenille. Toisessa pähkinässä tiesin, mitä siinä tarkoitettiin, en vain muistanut Taru Valkeapään Posiolla juontaman ohjelman nimeä. Siinä kilpailtiin ja lopussa nukuttiin puissa eivätkä kuvien vinkit T-rex ja piirretty pieni purjelaiva, jossa oli kolme lasta ja ehkä merirosvolippu, antanut mitään apuja vastaukseen Suuri seikkailu. Tällaiset vinkit ovat kilpailijoiden aliarvioimista ja heti tuon kisan jälkeen päätin, että se sai olla ensimmäinen ja viimeinen SM-finaalini. Se oli täyttä ajan ja rahan hukkaa matkoineen, syömisineen ja tuntien odottamisineen. Lisäksi tupakkatilasta levisi järkyttävä tupakansavu ravintolaan, mikä teki todella huonon olon. Vaihtaisin heti johonkin toiseen visailumuotoon, jos sellaisia Lahdessa joku järjestäisi. Tässäpä vinkki kollegalleni, perusta kilpaileva yritys :).

Kiitokset kaikille visakavereillemme, joita on ollut paljon, sillä joukkueessa ei tarvitse aina olla samoja henkilöitä. Ryhmässä on aina hauskempaa eikä homma saa mennä liian totiseksi, vaan tärkeintä on se, että on hauskaa, juttu luistaa ja on mukavaa ja rentoa.